Viikonloppulomamatkalla

Tulin torstaiyönä "kotiin-kotiin", ts maatilalleni jatketulle viikonloppulomalle. Ajomatka 3,5 h meni hyvin, vuorottelimme tyttäreni kanssa ajamista. Voi sitä riemua kun koirat huomasivat, että äiti tuli kotiin. Jopa juro ja epäileväinen nuorempi koira hämmentyi niin, että nuoli käteni. Herttaista. Kummallista, mutta liki kaksikymmentävuotias kissa oli oppinut vielä vanhoilla päivillään tekemään tarpeensa kissanhiekkalaatikkoon. Koskaan ennen hän ei ole moista suostunut tekemään. Mutta kun tarpeeksi vanhaksi tulee ja ei enää haluta pyllistää pylperöään kinoksen reunaan, eikä talonväki suostu siivoamaan aamuisin kissankäkeröitä ja -kusauksia lattioilta, varmaan oli pakon edessä opittava.
Lunta oli puoli metriä enemmän kuin kotikaupungissa. Eilinen, perjantai meni ihmetellessä ja touhutessa kaikenlaista. Nousin aikaisin aamulla, mutta nukuin sitten iltapäivästä puolentoista tunnin päikkärit. Illalla sitten tuli kuopus kotiin koulukaupungistaan. Katselimme tyttärieni kanssa hauskan komedian "luistelukoheltajista". Se oli oikein mukava ja virkistävä, tosin täysin luonnonlakien vastainen leffa, sillä siinä muka nousi olympiavoittajiksi pariluistelussa satakiloinen keski-ikäinen mies nuoremman miesluistelijan kanssa. Tänään lauantaina olen paistanut omenapiirakan ja munkkeja ja tein päivällisen, ja söimme koko perhe yhdessä, aviomieheni ei ole mukana lomalla, mutta kutsuin eksmieheni ja lastemme isän päivälliselle. Harvinainen hetki ja meni ihan mukavasti. Olen onnellinen uudessa elämässäni joten kaunani ja katkeruuteni ei enää juurikaan nosta päätänsä, kun tapaamme eksmieheni kanssa. Totesimme yhdessä, että yli kolmenkymmenen vuoden avioliitto riitti meille. Se siitä.
Petetyksi ja hylätyksi tuleminen on rankka kokemus, mutta aika parantaa haavat.
Toin tullessani 171 nidettä kirjoja, jotka asettelin kirjahyllyihin nätisti odottamaan aikaa, että ehdin/mme ne lukea. Mieheni on ostanut ne ja lukenut ja remontin alta ne olisivat menneet roskiin. Esim. kymmenkunta Remestä, varmasti mielenkiintoisia, ne ei vanhene ikinä.
Seassa oli muutama 40-luvulla painettu romaani ja yksi valistusopas, joka opasti avioliiton saloihin, Avioliiton perusteet. Nuo vanhat teokset olivat mieheni vanhempien jäämistöstä, ja koska olen juuri avioitunut, istahdin kiinnostuneena tutustumaan ko. teokseen. Nauroin itseni tärviölle. Eipä silti, teksti oli erittäin opettavaista, mutta tämä aika mitä elämme, on muuttanut käsitteet niin perusteellisesti, että kukaan ei olisi voinut nauramatta lukea tätä opasta. En tässä julkisessa blogissa mene yksityiskohtiin, mutta vihjaisen vain, että vielä 40-luvulla on mies ollut Mies isolla ämmällä ja naisen todettiin olevan Hyveellinen ja Kaino, jonka ainoa tehtävä oli sulostuttaa Miehen elämää. No miksei toista voi kunnioittaa vieläkin, ja sulostuttaa elämää, ehkä tämä nykyaika on liiankin epäromanttista ja tulostavoitteellista.
Tänään kävin puolentoista tunnnin ulkoilun, oli satanut lunta ja tie oli aika raskas kävellä. Mutta hyvän olon siitä sai. Ihmettelen, että minua väsyttää mielettömästi koko viikonlopun, siis haukottelen ja torkun. Ehkäpä sitä rentoutuu niin täydellisesti kun tulee tänne tuttuun ja turvalliseen kotiin, missä ei tarvitse olla koko ajan adrenaalit huipussaan. Olen saanut hyvin unen, mutta silti uni ei ole ollut oikein rentouttavaa, ehkä se kuitenkin oudoksuttaa taas vaihteeksi nukkua yksin.