Huikaisevaa kirkkautta

Lomailemme Koillismaalla maatilallani muutaman päivän. Tulimme viime torstaina ja palaamme Kainuuseen tiistaina.
Ajomatka oli tosi hyvä, sillä tiet olivat täysin sulat Iso Syötteelle asti, josta alkoi paikoin polanteinen ajoura.
Maalla odotti lämmin talo, sillä exäijä on talvehtinut talolla ja urakoinut halkoja ja muuta ympäristönhoidollisia töitä. Perjantaina tuli vanhanajan tuiskunmyteri. Se oli nautittavaa kuunneltavaa ja katseltavaa, sillä Kainuu on ollut jo viikkoja liki lumeton. Tuisku toi 20 cm lunta lisää tänne Syötteen erämaahan. Ja kun aurinko tuli esille, maailma rävähti huikaisevan kirkkaaksi. Täällä, missä lähin naapuri on parin kilometrin päässä, osaa nauttia rauhasta. Kuuntelimme eilen lauantain toivotut levyt ja katselimme kuinka aurinko laski Syötteen kansallispuiston vaaramaisemaan.
Eilen, kun tiet oli jo aurattu, ajelimme lapsuuskodissa. Siellä asuu velimies yksikseen. Hän olikin kotona, tosin loppuun uupuneena, sillä hän oli unohtanut tankata moottorikelkan, kun oli lähtenyt pilkille 3 km.n päähän.
Sieltä kun oli kaahlannut järven yli kotiin, oli ollut aika urakka. Ainakin hikinen.
Koti vaikuttaa niin pieneltä. Ihmettelen, kuinka siinä pikku pirtissä, jota vielä hallitsi valtava leivinuuni, mahtui parhaimmillaan asumaan 11 henkilöä. Kun katselin vanhoja valokuvia, totesin, että sitä oltiin itsekin pieniä siloin.
On niin paljon valoisammat maisemat, kun käytin motoa tuossa vanhassa metsäryteikössä. Silti metsää on taustalla ihan tarpeeksi. Olen päättänyt vielä asua täällä pidempiä rupeamia.
No nyt on ajankohtaista vain nauttia lomasta. Olen polttanut puuta leivinuunissa, ja käyttänyt uunin lämpöä hyödyksi, hauduttamalla hirvenlihaa mm.
Seuranamme on Onni-koira, jonka tehtävä tässä maailmankaikkeudessa on kiertää taloa ja kurkkia ikkunoista ja odottaa, odottaa loputtomiin. Hyvä ja uskollinen koira Onni on, vähän niukasti tahtoo syödä. Keitin kananmunia, niin söi niitä mieluusti useamman.
Tarkoitus on käydä kävelemässä tunnin verran tuolla tien päällä. Mieheni verenpainetauti saatiin kuriin uudella verenpainelääkkeellä ja hän palasi "elämälle".
Itse olen hyvässä kunnossa ja virkeä. Jopa niin, että mieleni tekee tarttua ikkunanpesulastaan. Täällä on vissiin pesty ikkunat viimeksi vuosia sitten. Eipä silti, ikkunanpesu on ajankohtaista joka kodissa, kun valo tuo näkyville talven tuhrut.
Urbaanina eläjänä mieheni koki suorastaan elämyksen eilen illalla. Valtaisan kirkas tähtitaivas.
Tuossa heti lammen "päällä" oli Orion ihan kirkkaana, vöineen. Kaupungissa kun ei juuri näe tähtikuvioita.
Ja kaksi jouhtenta löyhötti jo lammen ylitse ihan matalalla. Etsivät sulaa, jota ei täällä vielä ole. Jaa, ehkä tuossa Pärjänjoessa on sulapaikkoja. Täältä pääsee veneellä Iin Haminaa, ilman, että tarvitsee nousta juuri veneestä. Kilometrin päästä Pärjänjokea Kostonjojeen, josta Livojokeen, josta Iijokeen. Tottapuhuen en ole varma tarvitseeko Livojoelle mennä.

Helevatan rasputiinit

Tässä on valvottu öitä ja tuskailtu, räiskähtääkö maailmansota, vaiko ei räiskähdä. Vieläkin on kiikunkaakun, että mitä tästä tullee. Pienet miehet - pitkät varjot. Miksiköhän historian pahimmat kansojen teurastajat ovat järestään pieniä miehentappeja? Hyvä jos puolentoistametrisiä ilman kenkiä. Minä, joka en enää suostu potkukelkaksi missään tilanteessa, sanon, että saunan taakse nokkospusikkoon jokainen, joka uhkaa maailman turvallisuutta.
Tuosta tuli mieleen hauska juttu; olin "ed. elämässä" kyläilemässä lasteni isän kanssa pikkuveljen luona.
Silloin oli eräs nuorison idoli, nuori amerikkalaislaulajatar kajahtanut päästään ja toimitettu katkolle. Velimies suunnitteli vakavalla naamalla, että tyttöparka pithää hakhea rovanniemelle, istuttaa moottorikelekkaan ja vieä kairhaan viikoksi, ja hoitaa tyttö tervheeksi. Että erämaa ja rauha, niillä saa kenet vaan terveeksi.
Ei tässä taida tulla murehittua koko maailman murheet.
Arki on edennyt omalla painollaan. Kevättä kohti mennään. Olen jo lukenut päiväkäskyn, että kun päästään toukokuulle, on tiedossa talkoot. Rannalla on melkoinen risusavotta odottamassa, kun lumet sulavat. Mieluusti perheeni on luvannut kokoontua talkoisiin ja minä lupasin hoitaa mummun aarteen ja ruokapuolen.
Täten kutsu myös trenkipoijalle Hämmeeseen. Kaipaan yöllisiä kävelyretkiä rannalla. Sääskien ininässä ja kurpan narinassa.
Hohhoijaa- saapi sanoa että hohhoijaa. Akkojen sotavuosi alkaa olla takana. Äkkiä se vuosi meni. Onnellinen vuosi iloisten perhetapahtumien johdosta, mutta raskas vuosi hoitopolulla. Tässä kuuluisi sanoa hurskaasti, että yhtään päivää en vaihtaisi pois. Vaihtaisin kyllä, muutaman tympeän väsypäivän.
Töissä olen aloittanut jo kuuden tunnin päivät. Ne tuntuvat pitkiltä, mutta hyvin olen jaksanut. Tähtään kahdeksan tunnin päivään, mikä on normi työaika. Testaan jaksamistani ja sen mukaan menen päivän kerrallaan.
Ensi viikonloppuna menemme mieheni kanssa tapaamaan mummuteltavaani, joka on oppinut jo istumaan ja kontata mykrittämään. Vanha sanonta, että vuosi vanhan vanhettaa, kaksi lapsen kasvattaa, on paikkaansa pitävä.
Viherruokailu on laajentunut jo n 70 prosenttiseksi ruokavaliossani.
Mehulinkoa käytän aamuin-illoin. Tunnen selkeän eron vireydessä ennen ja jälkeen ruokavaliomuutoksrn. Tästä on hyvä jatkaa.