Sydänsärkyä ja remonttia ja haavemies

Kulunut kesänalku toi eteen tilanteita, joita en olisi osannut odottaa tulevan. Terveyteni romahti totaalisesti, jouduin huonolle hapelle, mutta kuinka ollakkaan, siitä sitä räpisteltiin taas pintaan. Olin todella terve neljä viikkoa leikkauksesta, mutta sitten tuli hetki, että en enää pysynyt tajuillani. Sydämeni teki lakon. Tai paremminkin alkoi möykkäämään turhia lyöntejä, jotka todella invalidisoivat. No siitä seurasi lääkärissäkäyntikierre, joka johti keskussairaalan tarkkailuun. Olin päivän syynättävänä, ja todella minua syynättiin. Nukuin väsyneenä koko päivän ja havahduin välillä, kun aina erinäköiset, kauniit silmät, plus karvanaamainen lääkintävahtimestari katsoivat silmiini ja taas seuraava koe tehtiin. Lopputulos oli, että en ollut saanut infarktia- onneksi - mutta yksi entsyymi hälytti huolestuttavasti - ja siitä seurasi lääkitys ja tulee sitten kutsu polkemaan rasituskoe. Lääkitys auttoi todella heti ja siitä alkoi toipumiseni. Olen jo jaksanut olla päivän töissä ja aijon jaksaa jatkaa kesälomaan saakka. En jaksa olla kotona kuuntelemassa sykkiikö sydän vaiko ei syki. Myös huimaus ja silmissämusteneminen loppui miltei kokonaan.
Saikkuni oli todella rankka. Johdin urheasti kotimaatilan kylppärirempan. Minulle kävi tuuri, sillä onnistuin saamaan todella hyvä "nokkamiehen", joka reuhtoi urakalla 14 h/vrk töitä ja tulosta tuli. Jälkeläiseni olivat talkooporukkana. Minä tietysti palvelin talkoojengin ja työmiehen ja nautin kovasti siitä virasta, sillä se tuntui olevan ihan tehokasta taustatyötä.  Remppa jatkuu, mutta enää en ota siitä stressiä, tyttäreni ja poika tekevät sitä kesän mittaan. Että oli mukava karhukoiranpallukka siellä asustelemassa. Koiranpoika on vasta neljän kuukauden ikäinen ja tarmoa ja virtaa hänellä on enemmän kuin koskaan olen nähnyt koiranpenikalla. Jos hän sai myyrän hajun nenäänsä, kävi niin että myyrä oli vainaa, ennemmin tai myöhemmin. Tämä koiranpoika herkutteli päivittäin pullealla myyrällä, joita olikin keljun paljon lisääntynyt talon alle. Kissaa kun ei enää ole ollut pariin vuoteen, hiirillä ja myyrillä on helppoa hyppiä pöydille.
Kävin lapsuudenkodissa ja sain ihmeekseni kuulla, että minulla ei olekaan miestä olemassakaan. Että mies, kenen kanssa asustelen, on haavemies, kuvitelma: rikas ja rakas mersumies.!  Olin äimistynyt. Mielestäni olen jo neljättä vuotta sitten seisonut lensmanin edessä ja luvannut varmalla puheella myötä- ja vastoinkäymistä.
No kaikkea sitä.
Juhannus meni ihanasti. Meillä oli hyvä ystävämme kyläilemässä. söimme hyvin, levähdimme ja söimme ja käppäilimme ja saunoimme. Kaikenkaikkiaan runsaasti.