Lokakuu ei ole jokakuu

Voiko olla totta että syyskuun kirjoitukset ovat jääneet väliin? Miten minä näin olen ollut huolimaton. Itseni iloksi minä näitä kirjoittelen, ja muistelmiksi kunkin kuukauden kohokohdista. Ehkäpä siksi en kirjoittanut, kun syyskuu oli minulle totaalisen notkahduksen kuukausi. Terveyteni huononi ratkaisevasti ja meni aikansa, ennenkuin sain lääkityksen kuntoon ja terveyteni kohdalleen. Mun pitää pyytää anteeksi sinulta Pomo siellä Kankaanpäässä kun säikäytin sinut oikein kunnolla. Anteeksi. Sää on suosinut tänä syksynä, olen nauttinut siitä, että jaksan taas kävellä työmatkani ainakin joka toinen päivä. Myös reissu Ouluun kädentaitomessuille oli ihana. Tosin messuvieraita oli kerralla niin paljon, että ostoksille ei päässyt kuin kyynärpäätekniikalla. Mutta kovasti se virkisti. Olen innostunut edelleen käsitöiden tekemisestä, eli neulon nykyisin jo vaativampia käsitöitä, mitä esim. vuosi sitten.  Taito kasvaa koko ajan.
Huvilalla tein aikamoisen urakan, sillä samalla kun mieheni rakensi omaa diblomityötään, eli laatoitti pationin, minä tein useita uusia kukkapenkkejä. Istutin kevääksi kukkasipuleita. Ne ovat kyllä herran huomassa, sillä myyräkanta on aika runsas. Kotona maatilalla oli valtava myyräongelma. Nimittäin isot peltomyyrät pesivät talon jalkaan, rouskuttivat tyroksin ja lekaharkkojen väliin valtavia polkuja, jyrsivät keltaisen kurjenmiekan juuriston ja tekivät siivoa. Onneksi karjalan karhukoirapentu, joka asettui viime kevättalvella kotiimme, on osoittautunut hyväksi myyräkoiraksi. Mutta päätimme hankkia kaksi isoa kollikissaa asumaan maatilalle. Kissat ovat jotenkin hyviä tyyppejä myyräpopulaaatiota vastaan.