Pääsiäissunnuntaina

Tänään oli jo 14 astetta lämmintä. Aurinko paistaa ihan kirkkaalta taivaalta, peipposet ja kirjosiepot taistelevat reviisitään tiaisten kanssa. Sanalla sanoen, pimeys on väistynyt.
Pääsiäinen on jo paremmalla puolella ja alamme odotella jo Vapunpäivää, joka taitaakin sattua tänä keväänä sunnuntaille. Olen ollut vähän kipeänä, sillä minuun iski jonkinsortin mahatauti, joka piti kaksi päivää olon nuiveana. Minulla on ollut jonkinverran myös huimausta. Mutta kyllä se tästä taas.
Laitoimme päivälliseksi lampaanviulun, jonka sain hankittua suoraan lampurilta tuoreena. Sen tekeminen oli aikamoinen urakka, tietäen mieheni pedanttisuuden. Jokainen rosmariinitupsu ja suolagramma punnittiin ja mitattiin, valkosipulinkynnet ja timjamit aseteltiin paistopussiin ja paisti paistettiin paisotomittarin avulla sanoinkuvaamattoman herkulliseksi. Olen tässä neljän vuoden kokemuksella todennut, että ruokaa tehdessä kannattaa nähdä vaivaa. On eri asia tehdä ja tehdä ruokaa. Kun aikoinaan tein nopeasti ison padallisen ruokaa kun kolme lasta kuijotti nälissään koulun jälkeen, se ruoka teki kauppansa aina. Nyt siis teemme tuntikausia ruokaa meille kahdelle, ja jokainen vaihe on hyvin tarkkaa ja huoliteltua. Tulos on kyllä maukas-edelleen.
Tänään kävimme antiikkimessuilla tuossa liikuntahallilla. Siellä oli paljon erilaista tavaraa kaupan. Ostimme MMM -kirjoja, syntymävuodeltani mm. On mukava lukea mitä silloin on tapahtunut. Tosin tuo keräily on mieheni harrastus, kirjat alkaa olla kasassa siitä lähtien kun niitä on sodan jälkeen alettu julkaisemaan. Minä sain lahjaksi puukon, jossa on kaiverrettu nimeni ja tämä vuosi. Puukontekijä oli todella mukava pappa, hän oli tehnyt puukonpään hirvenluusta ja se oli kiedottu parkkinahan suiluilla, jotta se ei lipsu kädestä. Pitää vain huolehtia, että se ei ruostu. Se kun voi huvilalla unohtua pihalle helposti. Löysin myös 70-lukuisen Aarikan helmirintakorun, joka oli ihan aitoa vintagea, sillä muistan kuinka 70-luvulla olisin halunnut sellaisen, mutta silloin se oli minulle liian kallis. Nyt se maksoi vitosen, joten kallis se on edelleen, mutta kun raha on menettänyt niin merkityksensä nykyaikana. Siis arvonsa.
Pieni "pissiratti" on kotiutunut jo maatilallemme. Kuulemma jo kauheasti haukkua räksyttää, kun vetää hirvensarvia sen edessä ja sitten nakertelee sarvia kuin olisi paraskin hirvikoira. Pieni vaavi hän vielä on siihen nähden mitä meidän vanha hirvikoiramme on, mutta terhakkaasti hän käyttelee naskalihampaitaan ja hulisee ja reuhaa, kuten koiranpenikalla on tapana. Menen käymään ensi viikon lopulla kotona-kotona ja samalla tutustun tähän uuteen tulokkaaseen. Nuorisoni on viettämässä pääsiäistä isänsä kanssa maatilallamme mutta itse en nyt päässyt, sillä olin töissä lauantaina.
Opiskelu on edennyt, olin näköjään saanut täydet pointsit tehtävistä. Nyt on aika helppo jakso meneillään, joten ei ole tuottanut isoja vaikeuksia.
Minulla on kahden viikon päästä meno operaatioon, joka johtaa muutaman viikon saikkuun. On vähän stressiä asiasta. Mutta toisaalta ei. Nopeasti siitä kuntoutuu.

Elämän aaltojen loiskeessa.

En ole aikoihin istuutunut pähkäilemään elämääni ja nytkin tuntuu takkuilevalta. Minä sukellin totaalisesti vaihdevuosiloiskeeseen ja olin jo kolmessa viikossa tulla hulluksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Oireet iskivät suoraan oppikirjasta: tunnissa viisi-kuusi litimärkää kuumaa aaltoa,  hermostuneisuutta, mielihaluja, ärtyisyyttä ja muistikin tuntui alkavan pätkimään. Kun kärsin yö toisensa jälkeen jatkuvasta heräämisestä hikeen, kävin hakemassa hormonikorvaushoidon. Jo parin pillerin jälkeen tuli apua. Tosin ihminen ei ole kone, vaan elävä ihminen ja tietenkään mikään ei muutu kuin nappia painamalla.  No päivä kerrallaan, ei tässä muu auta.
Olen ollut hyvin ulkonäkökeskeinen kuitenkin ja kävin teetättämässä pigmentoinnit ripsien juureen. Se oli ihan veikeä kokemus, ei mitenkään paha. Se on tatuointi, tatuoidaan viivat yläluomiin, kun oma tärisevä käsi ei osaa tehdä suoraa viivaa kajalilla. Silmiin tuli heti ilmettä, olen tyytyväinen. Tosin ne toistetaan vielä tuossa vapun alla, siihen oikeaan muotoonsa. Kävin myös kampaajalla ja pudotutin pois puolet hiuksistani. Ne kasvavat niin kovaa vauhtia. Minulla on nyt musta pohjaväri ja harmaanvaalea valkaisu päällä. Oma kampaajatyttöni lopettaa kesäkuussa, kun hänen tuolivuokra-aikansa päättyy. Edessä on taas hankala aika kun pitää hakea uusi oma kampaaja.
Meillä oli mielenkiintoinen päivä eilen. Saimme kutsun, että uusi MB on nyt koeajossa. Menimme katsomaan ja kuinka ollakaan mieheni vaihtoi Mersunsa uuteen. Saamme sen juhannusviikolla. Siinä on monta uutta osaa, jopa 2000 uutta, mikä on outo juttu, kun en ymmärrä että missä ne uudet osat ovat. Automyyjänä oli tuttu mies, joka opiskelee samaa tutkintoa kuin minäkin. En ensin tuntenut häntä, kun hän oli puku päällä, kun kursseilla on tottunut näkemään nahkatakissa ja farkuissa. Mutta osasi hän Mersun myydä. Ja minäkin muka kunnostauduin, sain tingattua yhden tuhat euroa. Onhan niissä tinkimisvara aina, mutta se tuntui juhlalliselta. Väri on pearl beige, eli helmenbeessi. Otan auton heti haltuuni kun se tulee.
Ja mikä kummallisinta, minulle änkeytyi Lumi-valkeapäinen karjalankarhukoiraurospenikka. Ihan outoa, en minä ollut laittamassa koiraa, mutta jotenkin se änkeytyi ja ostatti itsensä. Sillä on varmaan tarkoituksensa, että miksi maatilalleni pitää mennä karjalankarhukoirauros kasvamaan.
Elämän aallot loiskuvat. Olen menossa huomenna viikoksi kuntoutukseen, se on viimeinen kuntoutusviikko tässä asiakaspalvelukuntoutuksessa.