Syysmyräköintiä

Nukuin tavattoman hyvin koko viikonlopun, kun ulkona myräköi ja satoi maahan saakka. Järvikin kuohui, kuin muka olisi leikkinyt isompaakin järveä. Oikein jymisteli laituria vasten ja säikäytti minut kunnolla, sillä pimeässä, kun hipsii pesulle saunaan, yhtä-äkkiä kuuluva jyminä säikäytti. Toisaalta se oli ihanan kuuloista ja istuuduin saunan terassille oikein rauhoittumaan.
Olen nyt sitten hoidattanut mieltäni käymällä terapiassa. Jännä miten solmut aukeavat kun ei koko ajan ole itse äänessä, vaan antaa terapeutin johdatella puhetta. En ole tiennytkään, että minulla saattaa olla kuulemma selvittämättömiä solmuja edellisestä elämästi, ts. avioerosta. Selvittämättömiä solmuja! tekisi mieleni kirota! Mitään muuta ei olekaan kuin selvittämättömiä solmuja.  (sensuroitua)
No joo. Olen ihan onnellinen ja tyytyväinen, kun olen nopeasti taas oma itseni. Pahinta on tuo kauhea hermosärky jäsenissä ja levottomat jalat -oire, joka estää nukahtamasta illalla ja herättää yöllä jatkuvasti.
Silti kieltäydyn syömästä nukkulääkkeitä, sillä ne sairastuttavat nopeasti huonoon oloon. Aikoinaan systeri teki shamaanimatkan takiani ja sai omalta toteemieläimeltä ohjeen, että minun pitää haudata levottomat jalkani kuumaan hiekkaan omalla hiekkarannallani. Teinkin sen ja se auttoi ihmeesti. Nyt en enää tälle kesälle ehdi upottaa kinttujani kuumaan hiekkaan, kun talvi painaa päälle.
Olen ihan tyypillinen vanheneva nainen! Ihan naurattaa tämä kirjaesimerkki. Mitähän minä kuvittelen saavani apua reumatologilta, jonka luona käyn huomenna. Yleensä kaikki tämänikäisen naisen huonot olot ovat korvienvälissä. Tai "sen yhden puutteesta", sanoi aikoinaan isomummu lasteni isän puolelta.
Minä tunsin kovasti yleneväni, kun systeri, joka on sata vuotta edellä minua huuhaajutuissa, kertoi kokeneensa oman valaistumisen minun valaistumisestani. hehee.  Minusta valaistuminen on niin huikea kokemus, että se pitää julistaa ympäriinsä. Minun valaistumiseni ovat äärimmäisen harvinaisia ja tulevat yleensä vakavan romahtamisen jälkeen.
Viikonloppu oli oikein mukava. Laitoimme kunnon päivällisen, eli haudutimme gulashintapaisen padan leivinuunissa. En ole vielä kokeillut huvilan leivinuunia, kuinka siinä pikku pesässä paistuisi ohrarieska. En yksinkertaisesti ole muistanut, enkä viitsinyt, kun yleensä olen aina ulkona, kun olemme huvilalla. Uudet ihanat sukulaiset tyttären sulhasen myötä ovat tykästyneitä koillismaalaiseen rieskaan, joten taito pitää pitää hyppysissä. Tiedän, että rannikolla on oma herkkunsa, eli juhannuksena syötävä punainen juustokeitto.Olen maistellut sitä kaupasta ostettuna versiona, mutta se ei ole kuulemma hetikään sitä mitä itse keitetty. Aijon vielä opetella sitäkin tekemään.
Ostimme kierrätyskeskuksesta kaksi viisikymmenlukulaista pinnatuolia. Ne olivat oikein kauniisti sorvattuja, tummalla lakalla lakattuja. Istuinsuojat olivat tehty vanhoista verhoista, joten purin ne heti. Alta paljastui jälestäpäin huolella tehdyn istuinosat, joihin oli leikattu vaahtomuovista pehmusteet. Laitoimme kauniin sisustuskankaan niihin päälle ja veimme kiireesti parvekkeelle, sillä jos niissä on viisikymmenluvulta lutikoita, ne saivat jäädä ulos. Ei niitä näkynyt, mutta ei niitä näykään silmällä, jos ne ovat viisikymmenluvulta.

Huvilalla ne tuolit nyt ovat, ja edessä on pitkä  kylmä talvi, joten jos niistä jotain irtoaa, niin ei ainakaan talvella.  Hassua, mutta tuota ei ole tullutkaan aikaisemmin ajatelleeksi, että saattaisi moinen riesa tulla vastaan.  Löysimme mieheni kanssa ihanan pienen ompelukonepöydän, se maksoi 3,5 euroa, ja vaati hivenen fiksausta. Se alkaa olla jo valmis.  Tuollainen tumma pöytä sopii hyvin arvokkaaseen makuukammariimme, kuin helmeksi.

Kompuroiminen helvetistä ja valaistuminen

Koko kesä meni niin ihanasti, jatkuva sade teki huvilan puutarhasta kuin ainaskin eteläeurooppalaisen vihreän paratiisin, mm tuoksuvatukkapensaat nousivat liki huvilan  räystään kulmiin saakka. Lehdet olivat valtavan isoja  ja tuoksu suloinen. Sain tänä kesänä poimittua paljon marjoja, jotka pakastin ja mehustin. Sateinen kesä muuttui lämpimäksi syksyksi. Olemme jo saaneet viikon ajan jatkaa kautta huvilalla. Nyt tulevana viikonloppuna on kesäkauden lopettajaiset. Olemme kutsuneet vieraita päivälliselle, saunomaan ja uimaan. Niin uiminen kylmässä vedessä on ollut parasta kuluvana syksynä.  Mitä kylmempi vesi, sitä parempi olo.
Ja kaiken ihanuuden jälkeen tuli rankka putoaminen pohjamutiin.
Selvisin elämälle kun tajusin, että tämä putoaminen oli tarkoitettu minulle pysäyttämään erittäin huonoon suuntaan kääntyneen elämänvaiheen. Suomeksi sanottuna join liikaa, jatkoin seuraavana päivänä ja vielä tasoitin kolmantena. Ja voi jumala kuinka olin sairas sitten maanantaina töissä. Mutta en antanut periksi. Kärsin helvetin sen jälkeen, mutta  sain todella todeta että Jumala on olemassa!
Nimittäin minulle kävi samoin viime toukokuussa, jolloin päätin, että en anna itseni ajautua juomaan ja tilasin ajan a-klinikalle. Silloin toukokuussa minulle sanottiin, että ei ole mahdollista päästä terapiaan, sillä ei ole perusteita, minun edellä on niin paljon muita, jotka tarvitsevat kriisiapua. No unohdin koko jutun, enkä siis maistanut pisaraakaan koko kesänä. Nyt sitten tiistai-aamuna soi puhelin, a-klinikan terapeutti soitti, että olen soittanut toukokuussa, että onko minulla tarvetta käydä terapiassa! Uskomatonta, juuri kun tarvitsin henkisesti apua, se annettiin minulle puhelinsoiton muodossa. Ilomielin otan vastaan kaiken avun mitä ikinä saan. Sovimme, että menen ensi maanantaina terapiaan. Ja koska haluan myös tietää, pilasinko jo terveyttäni tuolla viikonlopun myrkytyksellä, tilasin työterveyshoitajalta ajan maksakokeeseen. Käyn siellä huomenna.
Jos maksani ei ehtinyt saada myrkytystä, aijon ottaa kaiken mahdollisen avun vastaan, kuten esim antabuksen, jos siis vielä ikinä tulee mieleen halu pudota.
Sain valaistuksen kun kerroin systerille, että sittenkin Jumala on olemassa, niin systeri totesi, että ihminen on itse jumalansa, eli samaa ykseyttä. En osaa selittää niin hienoilla sanoilla kuin systeri osaa, mutta valaistua  tajuamaan, että niinhän se onkin. Kun teet hyvää itselle, palvot jumalaasi, jos teet pahaa itsellesi, teet pahaa jumalallesi, sitä voisi kutsu sitten nimellä synti.
Olen aloittanut jonkinlaisen suuren puhdistuksen elämässäni. Tiedän, että osittain syynä tähän alasajooni on se, että minulla on mennyt liian lujaa koko vuoden.  Jos vähän tässä listaan, niin  stressiä on ollut: Maatilan remontti oli liki liian iso kakku haukattavaksi. Varsinkin kun kissat sabotoivat keittiössä kolme kertaa vesivahingon. Menivät puremaan tiskikoneen letkun poikki, vesi valui keittiön lattian alle. Onneksi meillä oli kolminkertaiset laminaatit varattuna, joten selvisimme ilman lisäkustannuksia. Keljua se tietysti oli.
Lisästressiä antoi karhukoiran auton alle jääminen. No siitä selvittiin, sain juuri viestiä, että Sakua ollaan viemässä röntgeniin ja rautojen poistoon.  Yksi stressin aihe keväällä oli tietysti, että sain tehtyä näyttötyöt kahden vuoden opinnoista. Tuokin meni hyvin, mutta oli siinä tekemistä.
Myös mieheni kanssa on ollut kaikenlaista murehtimista, mm. verenpaine on aivan hirveä. Ja se ilmenee siten, että hän purkaa pahan olonsa minuun. Näen heti kun menen kotiin, että milloin verenpaine huitelee kahdessa sadassa. Monesti olen miettinyt, että en ole ammattitaitoinen auttaja, sillä en ole koskaan opiskellut lääketiedettä. Usein kyllä pelkkä sänkyyn peitteleminen ja rauhoittaminen on auttanut, mutta silti pelkään, että en osaa toimia jos tulee tosi tilanne.
Oma itseni on nyt noussut äärimmäisen tärkeäksi. Kuitenkaan en koe masennusta, ehkä vähän synkistelen.
Mutta se sallittakoon.