Kesäloma lähestyy

Menin mieheni luokse yökylään viime yönä, hän nimittäin on ollut ahkerasti huvilamme ruohonleikkuussa. Oli mukava mennä, kun sauna oli valmiiksi lämmitetty, järvivesi kuin maitoa ja hehkuva helle.  Kävin kolme kierrosta järvessä, mikä rauhoitti nelistävän sydämeni aika hyvin. Kuumuus tekee minulle rytmihäiröitä, jotka ovat kiusallisia. Olen kokeillut nitrojakin, mutta ei ne mitään auta, joten ehkä se ei ole sellainen oire, johon nitro voisi auttaa. Testasin, että polttaako ne kielen alla vaiko ei polta. Polttaa ne, jos sitä ei laita kielen alle, vaan vähänkin makunystyröiden puolelle. Mutta mitään ei tunnu jos se on ihan oikeassa paikassa sulamassa. Tämä tiedoksi systerille joka heitti nitronsa nurkkaa kauhean poltteen takia. Ajatella, olemme nitromummoja. Lohtuna se, että niin on moni muukin, ja kun ja jos ne auttaa, niin mikä ettei.  Minun terveys romahti leikkauksen myötä, mikä on tosiasia, tauti parani, mutta potilas kuoli - on vanha vitsi. No olen erinomaisen elävä enkä luovuta aivan vähissä.
Olen ollut jo vajaan kuukauden kuuden tunnin työpäivää töissä ja tämä on niin paljon parempi aika olla, että jos on mahdollista, teen tätä vajaata työaikaa maailman tappiin saakka.
Kotimaatilani erämaassa viheltää erityisen kummallinen lintu. http://www.youtube.com/watch?v=hMEqesJ0Sp Ääntä ei ole vielä tunnistettu, vaikka näyte on lähetetty lintubongareille ympäriinsä. Systeri ehdotti ilvestä, joka ei tietenkään ole lintu, mutta kiljaisun jälkeen tämä otus lurittelee kuin lintu ainaskin. Yksi ystäväni tiesi, että voisi olla kuikka, joka on mutantti. Mikä ettei, paitsi että ei taida kuikka(kaan) luritella.  Minä epäilen lumimieskansan eksynyttä jälkeläistä, joka on kulkeutunut Uhtualta Suomeen ja eksynyt Baabelin erämaahan. Baapeli, ts. Paapeli paikallisella murteella on vaara kotierämaassani, josta vihellykset kuuluvat. Tuosta em. tuli nimittäin 90-luvulla tv-ohjelma ja pelkäsin kuollakseni jonkun aikaa, että myös kotierämaassani on lumimieskansaa. Tosin he eivät ole vihollisia kuulemma, ja ovat jopa toisessa ulottuvuudessa, välillä vilahtavat aina esille tähän dimensioon.
Kesälomani alkaa nyt perjantain jälkeen. Sana kesä-loma on kuin karkki, jota on mukava imeskellä. Minulla on vielä stressiä remontista, mutta se alkaa olla voiton puolella, kiitos kärsivällisen ja tavattoman ahkeran ja ystävällisen remonttimiehen. Kunhan kattopaneelit naulataan  ja vielä osa lattiaa kaakeloidaan, laitan remontin jäihin vuodeksi. Meillä oli tarkoitus matkustella lomalla, mutta mieheni liikuntarajoite ei ehkä anna nyt mahdollisuutta lähteä pitkille reissuille. Mutta lomassa pitäisi olla parasta se, että ei olisi pakko tehdä mitään, ei lähteä minnekään. Kaikki kolme kotiani ovat ahkerasti käytössä ja niiden välillä toki kuljemme, mutta minnekään kaukomaille en jaksa enkä viitsi lähteä kesän aikana. Jotenkin tuo Oslon terroriteko vei aika paljon pohjia suunnitellusta Oslon matkasta, jota suunnittelimme. Minua kiinnostaisi käydä, koska matka 2000-luvulla Osloon oli niin huikaisevan ihana. Haluaisin nähdä ne kiusaajapatsaat Vikelandin puiston portilla vielä toisenkin kerran.

Keskikesää

Kesä pyörähti jo puoleen ja hillat, eli lakat kypsyivät ihan yhtä-äkkiä täällä Kainuussa. Tänä vuonna oli erityisen helppo lakansaanti, sillä mieheni kävi ostamassa 15 kg lakkaa torilta. Olen ylen hyvilläni, sillä sietämätön helle ja vajaakuntoisuuteni vastustaa kovasti suolle lähtemistä. Muutenkin tuntuu, että marjat kypsyvät nopeasti, mansikka-aika tuntuu jo olevan ohitse ennenkuin alkoikaan. 
Käväisin kotona maatilalla ja jatkoimme remonttia. Eli nyt on komerot ja seinät laitettu pukuhuoneen puolelle. Oli viisasta purkaa turhia väliseiniä pois ja saada iso yhtenäinen eteis/pukuhuone/apukeittiötila. Komerokalusteet ovat todella hyvä hankinta, niihin kuuluu iso naulakko ja siivouskomero tavankomeroiden ja yläkaappien lisäksi. On todella mukava nähdä kuinka vanha kotimme muuttuu unelmieni "kartanoksi".  Minulla on haave rakennuttaa torni talon kylkeen, ihan kuin kirjailija Enni Mustosella on kotonaan. Laittaisin siihen torniin taiteilijananateljeen, kangaspuut, neulekoneen ja atk-pisteen. Kaikkea sitä. Mutta aina minä olen saanut mitä olen hoksannut pyytää.
Neiti Mercedes on nyt ajettu sisään, eli mittarissa on 200 km. Täytyy sanoa, että eipä enää menopeli siitä voisi parantua. Ja väri on suloinen. Kumma kyllä samanvärisiä näkyy siellä täällä eri merkeissä, eli nyt on siis muotia ajaa beige pearl-värisellä menopelillä. Oli kyllä melkoinen jaahinki tuon auton kanssa. Miten se voikin olla että kun tehtaalta tilataan jokin malli, tuleekin eri malli. Monen kiroilun ja jeenustelun jälkeen kaikki kääntyi voitoksi. Tämä Avantgarde malli onkin ihana, vaikka herrasmieheni tilasi herrasmiesmallin. Mutta sportmalli on tietysti aina sportmalli, joten voihan se olla vähän "nuorekkaampi".
Vettä on satanut vuosien tarpeeksi, ukkonen rysähteli aikamoisesti tuossa viikonloppuna. Ilmankosteus piti hiukset märkänä koko viikonlopun. Eipä silti, kävin viisi kertaa päivässä uimassa, tosin vähän liian lämpimässä järvivedessä. Huomaan omassa puutarhassani, että en ole vielä ihan ammattipuutarhuri. Taisin lannoittaa liikaa joitakin kasvia, sillä varsinkin kurtturuusu ei jaksa pitää oksiaan ylhäällä, kun se kasvoi niin valtavan pitkiksi ja honkkeloiksi vesoiksi. Samoin vanhanaikainen ukonhattu tahtoo kaataa pitkät oksansa sateenpainosta. Ne Maatiaisesta tilatut perennansiemenet ovat kasvaneet hyvin. Kun vain osaisin ne erottaa toisistaan, että mitä mikäkin on. Yksi laatu on kovasti nupuillaan, toisia taas ihan matalana. Niitä pitää tietysti levittää eri penkkeihin. Mieheni teki meidän vanhasta perunamaasta ihanan nurmikon ihan käsipelillä. Tosin naapuri kävi sen ensin kyntämässä ja karhitsemassa, mutta tasoitus ja tiivistys tapahtui sillä vanhalla pölkkymenetelmällä.
Ja kovasti ruohonsiementä päälle. Voisimme vaikka golfkentän perustaa siihen viheriölle. Ainakin voisi sellaisen lapsuudenaikaisen sulkapalloverkon viritellä. Jaksaisikohan sitä hyppiä sulkapallon perässä, vähän taitaa jäädä aikeeksi. Tämänkertainen dieettini on karppaaminen, vaihteeksi. Että tuntuu turhauttavalta taistelulta, ikuiselta sodalta mahdotonta vastaan. Ihan kuin se kuuluisa talkootyö: "älyttömät yrittää saaha haluttomia tekemään mahottomia"!  Yhtä turhauttavaa. Mutta periksi ei anneta, ei sitten millään. Joka sentti minkä saan sulatettua, on pois esteestä saada käyttää ihanaa vaatekaappini sisältöä, jossa on ilmennyt kutistumisilmiötä.