Lomakauden vilinässä

Turistit ovat vallanneet kaupungin, jo kuukauden ajan. Mietin usein, että oma ikäluokkani lähti 70-luvun alussa Ruotsiin, Uuteenkaupunkiin Saabille, Hankoon Hyvonille jne. leivän perässä. Kaksi vähän vanhempaa systeriä lähtivät Lounais-Suomeen, perustivat perheet ja jäivät sille tielle. Itse lähdin Itä-Suomeen yli 15 - vuodeksi. Voisi sanoa, että elämän parhaat vuodet kuluivat Etelä-ja Pohjois-Karjalassa. Siis ne nuoruuden vuodet. Muistoksi jäi tietynlainen pohjoiskarjalainen aksentti, nuotti omaan puheeseen. Olen siis nähnyt elämässäni muutakin kuin syntymäpalkisen. Jos ajattelee, onko ihminen henkisesti rikkaampi, kun on asunut usealla eri paikkakunnalla, niin on ja ei ole. Hyvä ystäväni on syntynyt saman peltoaukean toisessa reunassa, missä on asunut kuusikymmentä vuotta, ja on silti hyvin laajasti ajatteleva ja yksi fiksuimpia tuntemiani ihmisiä. Systeri,joka on kiertänyt maapallon ennen 25-vuoden ikää, on kuitenkin löytänyt elämänsä pieneltä, pysyvältä kyläkulmalta, jossa on kaikki mitä tarvitsee olla. Kirjasto, kaupat jne. Henkisesti hyvin rikas elämä. Tuo 70-luku oli Suomessa historian suurin murros, jos sotia ei lasketa mukaan. Ja nyt nämä ihmiset, jotka muuttivat Kainuusta leivän perässä kuka minnekin, palaavat lomalla kotiseudulle, varmaankin jopa haaveillen piakkoin eteen tulevista eläkevuosista, josko muuttaisi kokonaan takaisin synnyinseudulle.
Olen itsekin miettinyt, että vietän eläkevuodet kotiseudulla. Tai sitten en, vaan jopa Etelä-Ranskassa. Yritän tässä ajatella, että ihminen voi haaveilla ja kuvitella, että elämä olisi samanlaista kuin silloin kun kotoa joutui lähtemään leivän perään. Mahdoton ajatus. Tunnen kyllä vanhemman pariskunnan, joka toteutti haaveensa muuttaa Vihdistä Pudasjärvelle, kotiseudulleen eläkevuosiksi. He ostivat osakkeen ja asuivat kolme vuotta tätä unelmaansa, ja palasivat pettyneenä Vihtiin takaisin. Kaikki oli muuttunut, mikään ei tuntunut samalta.
Elän itse voimakasta murroskautta, koen olevani lastu lainehilla elämän virrassa. Tämän hetkinen elämäni on hyvin kurinalaista ja säännöllistä. Silti elän jollakin tasolla hyvää elämää. Tunnen olevani turvassa suomalaisen yhteiskunnan jäsenenä. Odotan ensimmäisen lapsenlapseni syntymää, jatkuvuutta sukupolvien ketjuun. On mahdottoman mukavaa touhuta pienien nuttujen ja myssyjen kanssa. Saada olla osallisena uuden perheenjäsenen odottamiseen. Jännittää mukana, että kaikki menee hyvin.

Lakkahuuma on vallannut Suomen taas. Jännää, että Kainuu menetti lakkasadon, ja muu Suomi on suot keltaisena hillaa. Minun omilla hillasoilla, mistä ennen poimin hillat, on avohakkuut pilannut satomahdollisuuden vuosikymmeniksi.
Mutta voiko olla helpompaa, kuin käydä torilta ostamassa, minä kävin ja hillat ovat pakkasessa.

Vietimme viikonloppuna vähän erilaiset ristiäiset. Kun päähenkilö täytti kaksi vuotta samana päivänä. Tyttö kastettiin luterilaiseen kirkkoon. Englantilaisen isän lapsena hän oli anglikaanisen kirkon jäsen. Ja hän sai siis kasteessa nimen. Vähän vitsailumielessä puhuimme, että tyttö kastetaan, jos saadaan juosten kiinni. Pikkuneiti käyttäytyi oikein hyvin nimenantojuhlan ajan.

Huh hellettä

Miten tätä hellettä riittää ja riittää, päivästä toiseen? Olen ihan väsynyt paahteeseen. Kun menen portaille huvilalla, tuntuu, että iho kärähtää karrelle. Mutta kaunista on, aivan ihanaa, kun kukat kukkivat, luonto on vihreän eri sävyjä ja järvi pilkottaa - tosiaan - vain pilkottaa vesakoiden välistä. Kuumuus ajaa välillä järveen, mikä on tietysti mukavaa kesällä. Myös rantasaunan ihanuutta on pakko ylistää ja saunan ikkunasta näkyvää järvimaisemaa veden ylle kumartuvine koivunrunkoineen.
Viikot vierivät kohti keskikesää ja päivät alkavat lyhenemään. Marjat kypsyvät, alkaa sadon aika. Äiti aikoinaan houkutteli meitä jälkeläisiään kylään lapsuudenkotiin vetoamalla sadon aikaan. Kun valittelimme, että tulee kalliiksi matkustaa ja muut kulut päälle, hän sanoi että jos teillä on kyytirahat millä tulla, niin syömistä piisaa,koska on sadon aika. Luonnollisesti tuolloin oli uusien perunoiden ja muikunpyynnin aika, sekä marja-aika.
Jos systerit ette muista moista, niin se on vanhuutenne piikkiin pantavaa huonomuistisuutta, koska ainakin yhden kerran äiti kirosi vastoin tapojaan hyvin ruman kirosanan puhelun jälkeen, kun hän syyskesällä aikoinaan soitti vanhemmalle systerille, että tule käymään pojan kanssa, ennenkuin koulu alkaa, kun kaikki muut kahdeksan perillisen laumasta ovat käyneet lapsuudenkodissa sinä kesänä ja on sadon aika. Muikkuja nuotattiin, perunat ja sipulit ovat parhaimmillaan. Niin, systeri vielä tuolloin kysyi mieheltään lupaa ja että "mies kieltää". Sillon äiti sulki puhelimen ja sanoi "voi vxxxxx".
Nyt varmaan ajattelette, että olen alkanut dementoitumaan, kun muistan vanhoja "rivoja" juttuja. No voihan olla, että helle saa minut höntteröksi.
Huvilalla on keisarinkruunut aloittaneet kukinnan, minusta pari viikkoa liian aikaisin.
Mutta oranssipunaiset isot kukat ovat uskomattoman kauniita.

Tässä keisarinkruunuja. Palavarakkaus, joka on mieheni lempikukka kukkii siltä osin, kuin miten viimekesäiset taimet ovat nousseet. Ne mitkä kylvin siemenestä viime syksynä, kukkii varmaankin ensi kesänä.
Noissa perennoiden kasvattamisessa on ylläreitä, jotkut eivät kuki kylvöntäkesänä, kasvattaa vain lehtiruusukkeen, mutta toisena kesänä mieletön kukinta. Sitten löytyy joku taimenalku, josta viikossa puhkeaa iso kellokukka, kuten sormustinkukka.
Olen kävellyt ruohonleikkurin perässä ahkerasti. Itsevetävä leikkuri on hyvä apuväline. Tänä kesänä on ollut
kärmeksiä liikkeellä ja haluan pitää ruohon matalana.
Se meidän kaasulla toimiva sääskikilleri on hyvä vekotin. Sääskiä on n. 90 % vähemmän kuin viime kesänä.
Tänään kävimme Kauppakadun markkinahumussa ystävättären kanssa. Ostimme kumpikin makeat hatut. Minä ihastuin pellavaiseen ladylike-hattuun. Sitä voi pitää syksymmälläkin. Ystäväni osti Marikankaisen hatun.
Ja löysin aivan ihanan tilkkupeiton tulevalle vauvalle pinnasängyn peitoksi. Vanhempi rouva oli ommellut tilkkupeittoja. Juttelimme -kuinkasmuuten- vauvoista. Kerroin tulevani mummoksi eka kertaa, niin ompelijarouva kertoi tulevansa mummoksi 13. kerran. Systeri kahdeksannen kerran, vaikka itse sanoi, että yhdeksännen kerran. Ja oikeassa hän oli tietty, unohdin pikku enkelipojan.
Yllättävän paljon oli ruuhkaa Kauppakadulla, helteinen sää oli tietty syynä. Vuosi sitten satoi kaatamalla kun oli tämä kotiseututapahtuma.