Tulppaanien aika

Keittiön pöydällä on kimppu juuri avautumaisillaan olevia tulppaaneja. Mieheni keksi ilahduttaa minua tulppaanikimpulla. Tulppaani on jotenkin niin viattoman kaunis kukka. Sen kukoistusaika on tavattoman lyhyt, tulppaanit ryöpsähtävät myyntiin jokaiseen markettiin ja kukkakioskiin joulun jälkeen. Niitä myydään monenvärisinä, tai viattoman valkoisina. Aina ne ilahduttavat yhtä kovasti, kun niitä katselee.
Viikonloppu meni lähinnä väsymystä potien, sillä olin lauantaita vastaisen yön töissä. Pitkästä aikaa yövuoro. Aika meni työn tuoksinnassa, mutta olin aivan poikki sitten lauantaina. En saanut nukuttua kuin kolme tuntia, joten nousin ja läksimme ostoksille. Kävimme ostamassa puoliskon sänkyä, ts. ostimme kuukausi sitten 90 cm leveän jousisängyn, ja koska en halunnut hävittää liian kapeaa aviolaivaamme (140 cm joustinsänky, joka on Turkoosikammarissa nyt vierasvuoteena), sain mieheni uskomaan, että ostamme rinnalle toisen samanlaisen 90 cm leveän joustinsängyn, siihen päälle paksuimman petauspatjan, mitä kaupasta löytyi ja kauniin tummaksi petsatun sängynpäädyn. Sillä lailla tämän kauniin kotimme huonekalut alkavat löytyä ja asettuvat paikoilleen. Tänään tein sitten aika paljon turhaa työtä, sillä purin vaatevarastoani kaappeihin säkeistä, joihin ne olin joutunut sullomaan remontin alle. Ne joudutaan varmasti vielä laittamaan kerran säkkeihin, kun kaapinovet laitetaan paikoilleen. Kodistamme siis puuttuu vielä väliovet ja komeroiden liukuovet sekä verhot ja lampunvarjostimet. Viimeksi mainittuja emme hanki ennenkuin sisutussuunnitelija kertoo oman näkemyksensä. Minua tottapuhuen vähän ottaa vanhaan aatamiin, että miksi minä en itse saa valita verhojani, mutta toisaalta, minussa alkaa ilmetä äidinpuoleisessa suvussa ilmenevää "laiskuutta"," välinpitämättömyyttä", kun päätöksiä pitää tehdä. Siis annan mieheni päättää, hänellä on kallis maku.
Kun nukuin huonosti, näin kummallisia unia. Jostain syystä olen unissani jatkuvasti, tai ainakin hyvin usein kotijärven rannalla, tai järvessä. Viime yön unessa oli järvessä uimassa oman poikani lisäksi hänen pari kaveriaan, pojat olivat muka siinä toisella kymmenellä olevia sällejä. Heillä oli menossa leikki, että he olivat vetäneet sähköroikan rantaan ja leikkivät vedessä sähkökoneilla, muka saivat "hauskoja sähköiskuja" veden kautta. Ihan älytöntä unta. Mutta unella on likainen takapuoli, sanoo vanha sanonta, käsittääkseni se tarkoittaa vain, että unet ovat unia.
Minulla oli perjantaina hemmottelupäivä. Kävin hoidattamassa käteni ja räpyläni, kuten jo tuossa aiemmin uhkasin niin tehdä. Mielestäni manikyyri on paljon arkisempi ja vähemmän erikoinen, kuin olen kuvitellut. Siihen kuului kyllä monenlaiset rasvaukset, kynsien viilaukset, kynsinauhojen irroittamiset ja kynsien alusten putsaus. Ihan noloa, että kynnenaluset olivat likaiset. En moista ollut huomannut, mutta armoton suutarinlamppu näytti totuuden. Lakkaus oli oma prosessinsa, mutta nyt lakka irtosi levynä kynsistä, vaikka toissapäivänä vasta lakattiin viidellä eri lakkakerroksella.. En tiedä miksi niin kävi. No lakkaan itse uudelleen.
Sitten istuin tuolissa ja silmäripseni ja kulmani laitettiin värjäytymään, samalla jalkani likosivat tulikuumassa vedessä. En ole aikoihin käynyt jalkahoidossa ja sain todella sileät kantapäät, sillä rouva leikkasi kirurginveitsellä kantapääni sileäksi. Nyt ne tosiaan ovat silet kuin- jaa- kuin kantapäät. Tosin ostin kunnon jalka- ja käsivoiteet, että orientoituisin rasvaamaan kuivat räpyläni.
Aamulla oli liki 20 astetta pakkasta, mutta päivä lämmittää jo jonkin verran, ja pakkanen laski kymmeneen asteeseen. Valoisan aika on jatkunut huimasti mikä on ilahduttava tosiasia.