Samalle tiistaille sattui sitten kaksi merkittävää päivää: Laskiaistiistai ja Runeberginpäivä. Se tietää kaksinkertaisia herkutteluja: sekä kermapullia, että runebergintorttuja. Ulkona on oikein mukava parin-kolmen asteen pakkanen. Huomaan, että kävelen jo reippaasti työmatkani. Itseasiassa olen ottanut tarkoituksella vähän enemmän vauhtia, sillä mieheni puoleksi vitsinä, puoleksi tosissaan kysäisee huolestuneena, missä minä olen viivytellyt, jos en ole kävellyt matkaa 0,37 h/2,7 km. En viitsi yleensä hidastella, vaan kävelen reippaasti ja olenkin huomannut, että tämä kävely on tehnyt minulle tosi hyvää. Olen terveesti väsynyt, saan hyvin unenpäästä kiinni ja jaksan osallistua elämään paljon virkeämpänä. Lihaksetkaan eivät enää valita niin surkeasti, kuin vielä tammikuun alussa, kun tämän savotan aloitin.
Sain vaihdettua työvuoroani, että pääsen lähtemään jo hyvissä ajoin jatketulle viikonloppu- vapaalle torstaina. Kun järjestelimme kotia remontin alta, mieheni raakasi puolisentoistasataa kerran luettua kirjaansa, aikoi viedä roskiin. Pelastin ne pahvilaatikoihin ja vien maalle kirjahyllyihin. Moinen tärväys kauhistutti minua. Kirjat ovat vallan lukemattoman näköisiä. Onkohan noin, että kun kirjan ostaa, lukee sen, niin se on kuin joulukuusi, palvellut sen kerran ja joutaa roskarooppiin. Ei ikinä! Kirja on suojeltava! Itelläni on ehkä parikymmentä kirjaa, jotka luen eri mielialojen ja elämänmuutosten aikana uudelleen ja uudelleen Ne ovat osin aika klassikoita, kuten Anna-sarja ja Runotyttö-sarja. Olen todennut, että aina kun olen elämässäni muuttanut asuinpaikkakuntaa, ensimmäisenä otan Anna-sarjan luettavakseni, koska se on niin turvallinen ja tuttu. Auttaa kotiutumaan.
Viatonta huvia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti