Kaikenlaista intohimoa luonnossa

Vietimme pitkän viikonlopun Huvilalla. Luonto on herännyt hyvin voimakkaasti alkavaan kesään, mikä on tietysti hyvin ihanaa ja virkistävää. Hipsin aikaisin sunnuntaiaamuna ulos aikomuksena pyrähtää saunarannassa aamupesulla. Pysähdyin kuin seinään, sillä valtava kaklatus säikäytti minut. Se kaklatus kuului takapihan puolelta. Tiesin kyllä, että sellainen ääni kuuluu jollekin luonnoneläimelle, mutta näky, mikä siellä oli, vaikutti minuun syvästi. Valtava "homenokka" siinä levitteli pyrstöään ja siipispankkojaan ja se kaklatteli kahdelle vaatimattoman näköiselle koppelolle, jotka olivat kuin eivät olisi olleet näkevinään tätä metsokukkoa.
Meinasi vetää suuta hymyyn. En raaskinut häätää niitä pois vaan hipsin takaisin kammariin, jonka ikkunasta katselin hyvän aikaa tätä näytelmää.
Toinen erittäin hauska näytelmä näyteltiin laiturannassa. Meillä on kaksikin uuttua, eli vesilinnunpönttöä rantapuissa. Se vanhempi on pesitty vuosikymmeniä, uudempaan ei käsittääkseni ole vielä ketään uskaltautunut. Ripustimme sen vasta viime kesänä, mutta pelkään, että se on liian lähellä jo aikaisemmin ripustettua uuttua.
Vanhan uutun on valloittanut telkkäpari. Olimme saunan terassilla kun siipien viuhunta kertoi, että toinen telkkäpari oli huomannut tämän vanhan uutun. Ne kaarsivat toiveikkaasti uuttupuulla, mutta joutuivat pakenemaan henkensä edestä, sillä takaa vasemmalta iski tämä uutun isäntä-telkkä. Se asettautui vahtimaan uuttupuun eteen ja pörhisti päänsä valtavan isoksi ja ärisi kuin karhu rrrrrrrrrrrr rrrrrrrrrr. Jostain syystä tämä uusi pari ei heti uskonut, että uuttu on vallattu vaan jatkoivat härnäämistä. Eikä sillä hyvä, sillä kuuden koirastelkän lauma alko häiriköidä  kaverina. Siinä sai todella näyttää isopäiseltä ärisijältä, ennenkuin kiusaajat olivat häädetty.
Tosiaan, intohimoa on käsinkosketeltavää luonnossa. Siellä leiskuu viha ja rakkaus. On hassua ajatella, että peipponen, joka livertelee kauniilla, suloisella äänellään, haluaa vain osoittaa toiselle peipposelle, että pysy erossa minun reviiristäni.
Meillä on iso piha-alue puhdistettavana  talven töryistä. Ahersimme kaksi päivää ja saimmekin suurimman osan sametinpehmeästä nurmesta esille lehtien alta. Kyllä täytyy sanoa, että pihan siivous on kuin " pesis silimäsä."
Huvitti kun mieheni lauleli että "työn orjat sorron yöstä nouskaa", kunnon porvari vetäisi oikean työmaalaulun.
On niin mukavaa kun mieheni on virkistynyt olemaan ulkotöillä, kun talvi meni, että hän kävi kerran viikossa ulkona, silloinkin autolla kaupassa. Mutta minkäs sille tekee, kun terveys ei anna myötä
Kotona maatilalla on kesä edennyt mukavasti. Tuli niin valtaisat tulvat, joita on ollut vain kerran aikaisemmin kahdenkymmen vuoden aikana. Kuvasta näkyy, kuinka ihana Koillismaan suo on kokonaan veden alla.

Remontti maatilalla on edennyt todella hyvin. Itse olisin jo laiskunut koko hommaan, mutta tytär on niin tiukkana, että ei ole antanut tuumaakaan periksi. Kylpyhuone-sauna-kodinhoitiotilat on uusittu täydellisesti, keittiön kaapistot ja osa lattiasta on uusittu, toinen wc on täydellisesti uusittu ja alakerran makuuhuoneet on fiksattu. Tytär teki ison työn oman asuntonsa alueella, vaihdettiin lattia, kaadettiin seiniä ja sisustettiin maalein ja huonekaluin todella viihtyisäksi.

Olen innostunut edelleen laittelemaan perennapenkkejä. Sain työtoveriltani kultapalloa isot juurakot ja toivon ja uskon, että ne nousee reippaaseen kasvuun Huvilan muhevassa mullassa. Itseasiassa kultapallo Rudbeckia laciniata 'Goldball' oli viime vuonna Maatiainen ry:n valitsema vuoden maatiaiskasvi. Minulla ei ole kykyjä saada kasvatettua kuohuvia perennapeltoja, niistä tulee tukkoisia ja kurjannäköisiä takkupenkkejä. Istutan varmaan liian lähelkkäin, liian paljon ja väärän näköisiä keskenään. Mutta opettelen koko ajan sekä teoriassa, että käytännössä. Ostimme 60 heinäseivästä, jotka nostamme lomani aikana pystyaidaksi. Eipä ole pienet haaveet ei. Mutta ihana on kuitenkin haaveilla.  Minä olen kyllä hyvä kasvattamaan Humulus lupulusta aitoja vasten. Niihin nimittäin tehoaa paksu ja mehevä ja hyvin lannoitettu maaperä.
Kesälomani lähenee uhkaavasti: Jään maanantaina 28.5. neljäksi viikoksi lomalle. Olen sen ansainnut.
Tämä uusi elämäntaparemonttini on tehnyt minulle erittäin hyvää, mutta myös jonkinverran  huonoa, sillä olen nykyisin paljon aktiivisempi ja näinollen väsytän itseni aivan loppuun. Mutta jos vertaan elämääni siihen, missä kunnossa olin vuosi sitten, niin ei voi samana päivänä mainita. Olen siis niin paljon paremmassa hapessa. Hyvää alkukesää kaikille, ystävät!

Valmis merkonomi!

Olen nyt valmistunut merkonomiksi. Se on yksi haave, jonka olen aina halunnut toteuttaa. Sain näytöistä täydet pisteet, ja erityiskiitoksen siitä, että olin valinnut niin vaihtelevat näyttötyöt.
Tuntuu mukavalta.!

väsymys...

Minulle tuli todella raskas väsymys, se putosi kuin kirves niskaan. Se tuli vähän liian aikaisin, sillä kahden vuoden merkonomiopinnot ovat niin loppusuoralla, että tänään klo 14 on lopputentti, eli hensujen mukainen näyttökeskustelu. Se kestää kaksi pitkää tuntia, mukana on pomo, työtoveri ja näytön vastaanottaja -opettaja.
En sitä kyllä jännitä pätkääkään, se on samaa mitä olen tehnyt jo pari vuosikymmentä.
Mutta jonkinlainen henkinen väsy iski. Saattaa olla nälkääkin, kun kuitenkin edelleen olen tiukasti dieetillä.
Onneksi alkoi jo sää lämpenemään. Minulle riittää että on noin 15 astetta lämmintä. Tosin järveltä päin tahtoo henkiä vielä viileätä tuulta, vaikka jäitä ei enää olekaan.
Tämä uusi elämäntapani (reippailua, lepoa ja laihduttamista) on edennyt jo kolmannelle viikolle. Olen pysynyt tavoitteessa, eli se on miinus kilo viikossa ja tervettä lepoa ja vähän pidemmästi liikuntaa.
Muuten menee hyvin, mutta painon aleneminen on vaikein tässä projektissa.  Ensimmäinen viisi kiloa on siis pois polvien päältä. Se ei näy vielä viiteentoista kiloon missään, mutta liitinki ei ihan niin purista. Näin kypsällä iällä on paljon vaikeampi saada muutosta ulkonäköönsä. Siis positiivista, rupsahtamista kyllä ja helposti.
Kotona maalla vieraillut brittityttö (joka asuu Walesin Swanseassa) palasi takaisin kotiinsa. Hän oli niin sydämestään ihastunut meidän maisemiin, että oli itkenyt noustessaan koneeseen. No meille voi tulla aina uudelleen, kun saa lippurahat kasaan.  Tytöt olivat bonganneet lintuja aamusta iltaan ja yömyöhään. paljon niitä toki on näkynyt, sillä nythän on lintujen vilkkainen liikkumisaika. Kun muuttolinnut saapuvat ja pesintä alkaa.
Kummallinen ilmiö iskee aina vuodenajan vaihtuessa: Vaikka minulla on "huoneellisia" vaatteita, minulla ei ole ikinä mitään päällepantavaa.  Se on masentavaa. Joskus olen miettinyt, että olisiko  burga paras kaapu, minkä olisi helpoin ja mukavin pitää. Vaiko kiinalainen uniformu.    Sain eilen yllättäen suloiset korvakorut lahjaksi ja ne piristi heti päivää.  Kun nyt kesä on tulossa, tekee kovasti mieli huosituttaa itsensä ihan kunnolla. Kosmetologilla, manikyyrissä.... tärkeintä olisi käydä hierotuttamassa kipeät hartialihakset. Nimittäin olen ihan jumissa koko emäntä.Kävelin reippaasti aamulla töihin ja huomasin, että melkein kaikki pyöräilevät. Kävely on raskaampaa, mutta ihan antoisaa. Minäkin pyöräilen pääsääntöisesti, mutta nyt jätin pyörän kotiin, sillä lähdemme huvilalle heti neljältä kun pääsen töistä. Työtoverit tuskailevat että on niin toivottoman pitkä päivä, kun ulkona hehkuu kesäinen aurinko. Mutta eikai sitä kulumatonta aikaa ole.

Vettä sattaa....

Ihanaa, kun sataa vettä. Ihanaa siksi, että pöly laskeutuu ja ruoho alkaa vihertämään, lehdet puhkeavat lehtipuihin ja kesä - kesä - saapuu. Kesä saapuu kaikkinensa sääskinensä, ja kukkinensa. Minä olen alkukesän ja myöhäissyksyn ihminen, eli otan kesälomani niin aikaisin kuin mahdollista ja niin myöhään kuin mahdollista.
Siksi, että ei ole liian kuuma ja sääsket eivät vielä ole päässeet alkuun.
Kävin aamulla kampaajalla. Kokemus oli hyvin myönteinen jälleen. Kampaajatyttöni totesi, että nyt on aika laittaa kasvot näkymään kauhean raskaan otsatukan alta - "sinulla ei ole mitään peiteltävää naamassasi" - tyttö rohkeni tokaista. Totesin, että ok, anna palaa vaan. Tulos on uskomattoman kannustava. En ehtinyt ottaa nyt sävytystä, vaan tilasin parin viikon päähän uuden ajan. Kun hiuksissa on kunnon leikkaus, olen liki blondi nyt. Mikä on tavoitteeni.
Olen nyt ollut kolmisen viikkoa tällä "uuden elämäntavan" polulla ja saanut kiskottua itseni sekä kevätväsystä, että -laiskuudesta. Painonpudostus- ja kunnonkohottamisprojekti on kyllä  alkanut hyvin. Mieheni totesi, että "rouvaseni, sinulla on motivaatiota".  Nyt olen saanut kevennettyä neljä kiloa ja kun viisi on saatu pois, on ensimmäisen palkinnon aika: laitatan taas ripsipidennykset, ja nyt sellaiset, että yhden ministerimme  pidennykset jäävät toiseksi.
Tämän viikonlopun aikana olisi ollut tarkoitus aloittaa mökkikesä, mutta tuo kylmä sade on vähän epävarmuustekijä. Tosin mökillä on ihanaa olla jos ulkona sataa, ja katto ropisee. Mutta jos mökki ei lämpene yli 18 astetta, on kalseaa olla kylmässä, romanttisuus on siitä kaukana. Mutta ei tässä ole mitään kiirettä. Siirrämme vajaalla viikolla menoa ja yritämme uudelleen tuossa helatorstain tienoilla. Käymme kuitenkin eväsretkellä mökillä, nuotiokahvilla ja possumunkilla. Nuo kuuluvat jotenkin yhteen. Muistan kun kerran, nuorempana kävimme systerin ja lapsiemme kanssa pöllöretkellä, huuhkajaa katselemassa. Retken anti oli hauska kahvihetki possumunkilla. Siellä Sipulissa.
Töissä on jotenkin positiivinen henki. Tänne pölähti kymmene nuorta miestä aloittamaan kirkasotsaisena ja avoimin katsein uransa. On niin sydäntähellyttävää (vissiin jo mummikuume iskee) katsoa noita poikasia, ja heidän ujoja hymyjään. Näyttää siltä että näin alkupäivinä katseet meikäläiseen kypsään ladyyn ovat suorastaan kauhistuneen kunnioittavia. Pikkuisen meinaa vetää suuta virneeseen minulla.
No kyllä se kohta arki alkaa heillekin, ja tulevat rennosti ja jo tottuneesti töihin. Ja mikä parasta, kun palkka lähtee juoksemaan niin elämä kirkastuu kummasti.
Minua ärsyttää hirveästi nyky-yhteiskunnan kaivosvastaisuus. Köyhissä maakunnissa kaivostoimintaa voi verrta lottovoittoon. Luonto voi joksikin aikaa mennä myllätyn oloiseksi, mutta aika tekee tehtävänsä sitten kun sen aika on tehdä.  Luonto korjaa itsensä. Ja siinä ajassa kun malmiot saadaan jatkojalostukseen, on monen nuoren miehen ja naisen elämä päässyt alkuun työnteolla. Suomessa on niin paljon erämaata, että jokainen löytää rauhaisan paikan kävellä luonnossa jos sitä kaipaa.
Tietysti tässä on oma lehmä ojassa, sillä olenhan entinen kaivosmiehen akka. Pohjois-Karjalassa kaivosyhteisö 80-luvulla oli todella mukava elinympäristö.
Muuten olen hyvin vähän kiinnostunut maailman menosta. Elän kai jonkinlaisessa lintukodossa, sillä minulla on ihan turvallinen olo asua. Koska mieheni voi hyvin, elämä on tasapainoista. Olen syvästi kiintynyt mieheeni ja hän minuun.  Itse olen enemmän hukassa omien pirujeni kanssa. Olen kehittänyt valtavan puolustuslinnakkeen pahinta taustalla vaanivaa petoa vastaan, mikä on tietysti viinanpiru. Olen valjastanut kaikki mahdolliset "sotajoukot" taisteluun. Koen suoranaista voitonhuumaa, kun huomaan nitistäneeni pahimman viholliseni. Mutta liian hyvin tässä menisikin, jos ei olisi edes yhtä pahaa vaanimassa.
Jaa- aa viikonloppu on taas alkamassa. Jospa sitä pääsisi jo lämmittämään rantasaunaa.

Kesä tulee - mutta se ei haittaa!

Olen miettinyt, että en viitsi enkä kehtaa enkä halua kirjoitella enää blogia. Mutta olen saanut silloin tällöin palautetta lukijakunnaltani, että voisit päivittää blogiasi. Olen itsekin vähän huolissani parista ystävästäni, koska en ole kuullut heistä mitään, en mitään kuukausiin, vaikka olemme olleet vuosia yhteydessä. Toinen heistä on Pomo-ystäväni Kankaanpäästä ja toinen on tietysi siellä Loimijoen rannalla oleva ystäväni. Jos ja kun luette tämän ja tunnistatte itsenne niin ottakaa yhteyttä edes tekstarilla, että vieläkö sitä ollaan elämänlaidassa.
Olen nyt loppusuoralla kahden vuoden opinnoista. Olen vääntänyt ja kääntänyt näyttöjä, kaikenkaikkiaan kuusi eri aihealuetta. Kyllä minä sain ne kansioihin ja olen ihan tyytyväinen, kun istumme vielä alas viralliseen näyttötilaisuuteen, voin sitten palkita itseni lupaamallani Prinsessakakunpalalla. Kaksi vuotta opintoja on aika pitkä aika, kun sitä tekee työn ohella. Mutta yksi hassu haave elämästi on toteutunut, kun saan todistuksen. Haave jonka asetin jo 25-vuotiaana itselleni. En tiedä miksi en ole sitä aikaisemmin toteuttanut, olisi siihen ollut mahdollisuutta. Kaksi kolmesta systeristäni on myös opiskellut tutkinnon tässä vuoden - kahden aikana. Me vanhat naiset emme ole  ihan hunningolla.
Tämä kevättalvi on jotenkin mennyt-olen repalehtanut elämänsyrjässä kiinni, kuitenkin  verrattain terveenä. Kevät on aina voimakasta aikaa ja keväällä ja syksyllä hulluus nousee jalanvilijaan:  minunkin hulluuteni tahtoo nostaa päätään, mutta olen valjastanut kaikki sotaväkeni hullaantumista vastaan. Yritän keskittyä terveenä elämiseen, liikuntaa paljon ja ruokaa vähän. Olen käynyt kotimaatilallani  useamman kerran ja järjestänyt sinne hirveät myllerrykset: Olemme tehneet remonttia ja koko talo alkaa olla suorastaan ihanan kodikas. Olihan siellä jo asuttu kaksikymmentä vuotta, joten rempan aika jo on.  Muutenkin tuntuu, että elämässäni on kaikenlaista jännää: on ilmestynyt aktiivinen vävyntekele.  Se on jo mainitsemisen arvoista. Lisäksi kuopus valmistuu pikkuhiljaa ammattikorkeakoulusta ja onnistui jo saamaan ns. vakituisen työpaikan. Voiko enää parempaa toivoa.
Maalle kotiin otettiin kaksi terhakkaa kollinpoikaa. Meillä oli viime kevättalvesta melkein jouluun sietämätön myyräongelma. Isot peltomyyrät rouskuttivat alapohjan tyroksit täyteen käytäviä ja pesivät valtavia poikueita sinne käytäville, söivät ihanan keltaisen kurjenmiekkani juuriston ja heinien alla pihalla risteili valtatieverkosto.
Haju alkoi olla sietämätön, varsinkin kun yksi valioyksilö oli heittänyt veivinsa ja märäntynyt seinälautojen väliin.

Kollit ovat kuin kollit osaavat olla. Kaksi maailman suloisinta kissanvonkaletta. Molemmat menettivät jo ainoansa, sillä meidän ikioma elukkalääkäri kävi nykäisemässä kolleilta pallit pois. Ei ne tainneet edes huomata että mitään tapahtui. Käsittääkseni takimmainen kissa on Noah, josta odotetaan mieletöntä hiirenmetsästäjää. Hänellä on taimumusta metsästää kaikkea liikkuvaa. Luonteeltaan Noah on hyvin virkeä ja vlkas. Etummainen on Nuca, tyttömäinen kollikissa. Tai voivat nuo olla toisinpäin, en ole ihan varma. Nuca on enemmän toffeenvärinen ja Noah punaraitainen.
Talvi on ollut pitkä ja luminen, onneksi kuitenkaan ei kovin paljoa pakkasta. Emme ole käyneet missään ulkomailla, sillä mieheni ei suostu lähtemään. Olen aloittanut kuntoprojektin, jos se onnistuu, tai vaikka ei onnistu, niin silti palkitsen itseni  kylpylämatkalla lahden taaksen. Olen suunnitellut, että marraskuussa on paras aika paeta vesihoitoihin.
Töissä on ollut paljon muutoksia, jotka koskettavat aina meitä jokaista. Onneksi töitä on kuitenkin riittänyt.