Ihana- ihana Skandinavia

Viikko vierähti matkaillessa  Skandinaviassa. Koska olemme laiskoja ajamaan itse, ostimme jo viime tammikuussa valmiin bussikiertuematkan. Ja täytyy sanoa, että hullu on joka lähtee itse ajamaan suurkaupunkeihin, kuten Tukholma ja Oslo. Meitä oli reissulla mukana parikymmentä ikäistämme immeistä. Jaa-poikkeus vahvisti säännön, kymmenkesäinen poika oli äidin ja maatuskan kanssa. Maatuska -isoäiti on petroskoilainen.
Lähdimme jo viikko sitten maanantaina. Suomi tuntuu nykyisin niin lyhyeltä, pitkät moottoritieosuudet  ohittavat kymmeniä kilometrejä isoimpien kaupunkien ohitse. Kuski oli huippuhyvä tyyppi, painoi kuin tulvavesi kapeaakin kapeampia Oslon ja Vanhan Tukholman kaupunginosien kujia pitkin.
Mutta matka alkoi siis Kajaanista, ja Turussa nousimme Viking Graceen. Terminaalinotkuminen on monille kauhistus, mutta minä nautin katsella ihmisvilinää. Katselen pukeutumisia, hiustyylejä, laukkuja, kenkiä. Aasialaisia oli paljon liikkeellä ja heidän "tirskuminen" kuului joka puolelta. En tarkoita nyt ihan japanin kieltä, vaan koreaa ja kiinaa.  Laivassa pistimme ranttaliksi ja menimme a la carde - Oscari- ravintolaan syömään. Se oli hauska kokemus. Downdon Abbey - tarjoilija taisi vähän ihastua meikäläiseen, kun aloin jutustelemaan tämän vanhemman herran kanssa. Hän kehui välittömyyttäni ja keittiöstä hän toi "yllätyksen" jotain erikoisen hyvää se oli, mätiä, tilliä, smetanaa, ruohosipulia, leivälle levitettäväksi, noin niinkuin terveiset keittiöstä. Söimme kiemuraisia annoksia jätti-suurilta lautasilta, ihan kuten pitikin, kun kyseessä oli a la carde. Yö meni koisiessa ja nukuimme tunnin pommiin. Ihmettelin jo viideltä että miksi japanilaiset alkoivat heräämään niin aikaisin. Syynä oli tietty se, että Ruotsissa kello on tunnin enemmän kuin meillä.
Ja koska olimme myöhässä, saimme syödä aamiaisen rauhassa ja bussissa porukat odottelivat.
Tuo oli ainoa myöhästyminen  koko reissulla.
Tukholmasta saimme Marjatan viikoksi oppaaksi. Hän oli mukava toisen polven  ruotsalainen. Aikoinaan vanhemmat muuttaneet Volvolle töihin. Marjatta itse puhui hyvää suomea,  ja tietoa oli paljon.
Tässä vaiheessa emme vielä kierrelleet Tukholmaa vaan  matka jatkui  Örebron ja Karlstadin kautta Osloon.  Tutustuimme Oslon nähtävyyksiin 3 tunnin kaupunkikiertoajelulla ja saimme Essin paikallisoppaaksi. Kierroksen aikana näimme Oslon oopperatalon, kansallisteatterin, eduskuntatalon ja Oslon yliopiston rakennukset (kaikki kohteet ulkoa päin). Kävimme myös yhdessä Norjan kauneimmista ja erikoisemmista puistoista, Vigelandin puistossa, missä on esillä 1750 Gustav Vigelandin veistosta. Satoi kaatamalla, enkä lähtenyt bussista, koska olenne patsaat nähnyt jo v 2004. Myös Holmenkollenille nousimme ja se oli todella kokemus sarjassa " nähdä Holmenkollen ja elää". Oslosta olisi paljon muisteltavaa, mm kaikki se kauneus, mitä rakennukset esittivät. Oslon historiasta voi lukea tästä http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Oslo#Historia.
Yövyimme  Oslo Best Westernissä, josta oli aamiaisruoka loppunut kesken. No itse söin kyllä oman osuuteni.
Tiistaina ajelimme  Mjösa järven rantaa seuraillen Lillehammeriin. Poikkesimme  v. 1994 talviolympialaisten kaupunkiin. Hyppyrimäki sielläkin näkyi. Ihana reissu tehtiin Norjan suurimpaan ulkoilmamuseoon, Maihaugeniin, jossa on nähtävillä yli 200 vanhaa rakennusta eri aikakausilta. Rakennukset kertovat tarinaa Gudbrandsdalen-laakson menneisyydestä ja norjalaisten tavasta asua ja työskennellä 500 vuoden ajalta. Minä halusin nähdä n 1100-luvun kirkon ja pappilan rakennukset. Jälleen sain  vanhemman opasherran innostumaan oikein tosissaan kertomaan vain minulle "öhöm"  (ketään muita ei tuntunut kiinnostavan) papin huushollista. Kielenä englanti. Ymmärsimme hyvin toisiamme, ja hän antoi kuvata itsensä papinkammiossa, mikä oli ketjulla suljettu oven edestä. Vissiin vilpitön kiinnostukseni kaikkeen sai tämänkin herran sulamaan. Voi miten ihana lummelampi siellä oli. Olisi mennyt kaksi päivää jos olisimme kaikki mahdolliset näyttelyt ehtineet katsella. Mutta sain sieluuni todella hyvää mieltä, vaikka mieheni juonitteli ja marmatti että miksi häiritsin opasta kun en osaa englantia. Haisthome.
Ajoimme Gudbrandsdalenin ja Espedalenin välisellä ylängöllä kiemurtelevaa Peer Gyntille nimettyä tietä. Tienä se oli  soratie, aivan Suomen Lapin vaivaiskoivikkoa. Peer Gynt oli satuhahmo, josta voi lukea tästä http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Peer_Gynt
Tienvierustoilla laidunsi lampaita. Norjassa on oijottu vuoria tekemällä tunneleita, ja jos lampaita tai lehmiä eksyy tunneleihin, niitä ei saa häätää pois. Nimittäin autontorven äänet hälyttävät hetkessä maajussien isot maasturit liikkeelle ja he pysäyttävät autot esteeksi niin pitkäksi aikaa, että rupukat suostuvat kopsuttelemaan pois. Huvinsa kullakin. Kauheiden rotkojen ja vuorien jälkeen saavuimme Ottaan, jossa yövyimme mukavassa, uskomattoman siistissä erämaahotellissa.
Me varikset tosin nukuimme heti iltasyönnin päälle, eli jo ilta kymmeneltä yöpuulle.
 . Matka jatkui kohti Norjan pisintä vuonoa Sognevuonoa (204 km) kohti. Mahtavan maisematien  halki Norjan korkeimman tunturialueen, Jotunheimin kansallispuiston alueelle. Näimme  Norjan korkeimman vuoren Galdhopiggenin lumihuipun (2469 m), jäätiköitä, vesiputouksia, jokia, järviä ja vihreitä laaksoja.  Oli ihan hauska ylittää  vuono  lautalla Mannheller-Fodnes. Se hujahti varttitunnissa vuonon ylitse.
 Laerdalissa tutustumme 1180-luvulla rakennettuun Borgundin sauvakirkkoon, joka teki minuun niin syvän vaikutuksen, että en voi sanoin kuvata. Se oli niin erikoisen näköinen. Muutama niitä sauvakirkkoja on Norjassa. Arkkitehteinä ovat toimineet laivanrakentajat, katto olikin viikinkilaiva nurinpäin -mallia.  Jotain niin kaunista, mutta samalla synkännäköistä on vaikea kuvata sanoilla
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Borgundin_sauvakirkko
Illaksi saavuimme Goliin. Majoitus Storefjell Resort Hotellissa. Se oli jossain "maailman katolla" mielestäni viiden tähden hotelli. Buffetti oli niin runsas, että siinä oli halkaista mahansa. Näköala oli kuin Iso Syöte -hotellista, erona vain, että siinä rinteessä oli maatiloja karjoineen. Sisustus kuin kreivien linnoissa, valtavat nahkatoppatuoliryhmät.
Saimme ison inva-huoneen, kun mieheni hoksi, että hänellä on oikeus pyytää erikoishuonetta. Se helpotti suihkussakäyntejä. Saimme kolmena yönä nukkua invahuoneessa matkan aikana.

Me siis ajelimme ylänköä, valtavien rotkojen, vuorien, vuonojen maastoa hotellille, mutta hurruutimme suoraa tietä, hyvin asvaltoitua norjalaista valtatietä kohti Ruotsia ja Karlstadia, jossa olikin viimeinen yöpyminen ennen laivalle saapumista. Ruotsalainen Karlstadt ei enää jaksanut viehättää, samanlainen kansaivälinen Scandik-hotelli, samanlainen arkiaamiainen ja tunnelma. Joten syönnin päälle yöpuulle. Tosin kaupunki sijaitsee ison Vänern järven rannalla. Muistetaanhan me kouluajiilta Ruotsin isot järvet, Vänern, Vättern , Mälaren ja Jhälmaren. Jännä ajella niitä seutuja, jonne suomalaisia muutti 60-luvulla töihin.
Mutta Tukholmaan tultiin lauantaina niin aikaisin, että ihana Marjatta opas ja yhtä ihana kuskimme  järjestivät meille useamman tunnin kiertoajelun Tukholmassa. Saimme käydä Skanssenissa, jossa livahdimme Abba museoon, ostamaan Abbaa tietysti, näimme Gröna Lundin huvipuiston härpäkkeet ja kiipesimme kolmanteenkymmenenteenkahdeksanteen kerrokseen Teracomin mastotorniin, jossa oli upeat näköalat yli Tukholman ja valtaisa herkkuleivoskahvila. No hissillä tietty hurahdettiin.
Käytiin vanhalla kuninkaanlinnankukkulalla, siellä on Silvia  ja Vickan vihitty mm.
Ja niin paljon sitä vanhaa Tukholmaa nähtiin, että pää on pyörällä.
Laivamatka Viking Amorellalla oli kuin sikaläävään olisi astunut. Söimme kyllä tapasravintolassa iltasen ja aamupuffetin, mutta ahtaan paikan kammo siellä iskee.
Tänään huristimme sitten kotiin Kajaaniin. Uutta matkaa alan suunnittelemaan.
Voisin sanoa, että huolimatta kolmesta lisäkilosta vyötärölle, matka oli napakymppi.
Ja matkaseura oli aivan ihana, ei yhtään häirikköä reuhaamassa.