Talven henkäys

Ensimmäiset lumihiutaleet satelivat eilen. Jossakin tienpenkalla oli jopa lunta näkösällä, kun kävelin kotiin eilen illalla. Olen taas aloittanut kävelemään työmatkat. Olo on virkeä ja hyvinvoiva, koska liikunta on niin elämäntärkeää. Tuntuu, että aika kuluu niin nopeasti, että taas ollaan kohta joulussa.
Olen pyrkinyt hakemaan joka viikonlopuksi jotain erikoista tekemistä, että mieheni saa myös vaihtelua arkeensa. Kävimme toissa viikonlopulla antiikkimessuilla. Se on aina mukava kierros. Innostuneena etsimme mielenkiintoista ostamista. Loppujen lopuksi mitään erityistä ei löytynyt, mutta joka kerta MMM-kirjasarjamme täydentyy. Muutama enää puuttuu. Ne saisi helposti netin kautta, mutta se ei ole sama asia. Yleensä löydän retroa, Aarikan puukoruja ja ostan jos sattuu mieleinen.
Nyt viime lauantaina kävimme katsomassa SV-seuran järjestämän kulttuuritapahtuman, eli kasakkailoittelun, joka oli niin uskomattoman ihana, että en voi sanoin kuvata. Parikymmentä huipputanssijaa, -laulajaa ja -muusikkoa esitti kaksituntisen "iloittelun". On käsittämätöntä, että ihmiset voivat olla niin hurjan taitavia. Ja kasakkatunnelma säilyi alusta loppuun: oli taisteluja, kuhertelua, uhoa, sotaa. Tuntuu että jaksaa  paremmin arjen, kun saa kulttuuria sielun täydeltä.
Aloitin tässä yksi ilta tekemään itsestäni "mielen mappia". Kirjoitin huolella kaikki huonot puoleni itsestäni pieneen kirjaseen, ja sitten lähetin parhaimmalle kavereilleni viestin, jossa pyysin saada kuulla kaksi parasta asiaa itsestäni. Kyllä minä sain itestäni irti myös hyviä asioita. Mutta tärkeintä on, että minä saan jäsenneltyä mieleeni, onko minulla minkälainen mahdollisuus kehittää itseäni ihmisenä. 
Löysin pari tärkeää asiaa: eli koko ajan kehitän fyysistä kuntoani ja toisena asiana opettelen nukkumaan rauhallisesti. Tähän otin avuksi joogan. Ihan oikeasti. Kuuntelin radiosta, kuinka joku lääkärisihminen kertoi, että jos ihmiset joogaisivat, ei maailmassa tarvittaisi lääkäreitä ja sairaaloita. No tuumasta toimeen, kävi kuten haaveilin, poikkesin kirppikselle ja ensimmäisenä sattui silmiin täysin iskemätön oppikirja joogasta. Heti se lähti völöjyyn. No meni muutama viikko ennenkuin avasin sen, mutta kyllä se koukutti heti. Olen jo harjoitellut aurinkotervehdystä ja hengitystekniikkaa. Jo vähäinen harjoittelu on poikinut sen, että henkeä ei ahdista niin pahasti kun avaan rintakehäni huolellisesti usean kerran päivässä.
Toisaalta myös nukkuminen kuulemma helpottuu, kun joogailee. No nukun joka toisenä yönä verrattain hyvin.
Kävin ystävättäreni kanssa kuuntelemassa luennon uudesta dieetti-ideasta: hormonidieetti. En osannut innostua, koska asia on ihan selvä, ilman kirjoja ja kansia. Eri asia tuleeko niitä käytännössä toteutettua.