Pääpällivelliä

Luin outokumpulaisen kirjailijan Esko-Pekka Tiitisen mainion pienromaanin, nimeltään Anjan lähes erinomainen elämä.
Kyseinen Anja löysi karjalaimummonsa ruokareseptejä, joita hän alkoi testaamaan käytännössä. Heti alkuun tuli tenkkapoo, kun ruoka nimeltään Pääpälli vaati ahvenia, salakoita, särkiä ja rääpyksiä. Että rääpyksiä Pääpälliin.
Kuka osaa sanoa mikä ruokalaji on rääpys? Entä mitä laitetaan Tappaiskeittoon, kun siihen pitää löytyä syväyksiä. Mitä ruokalajia on syväys? Onkohan syväys teuraan jotain osaa? Siis kun syksyllä teurastettiin mullikka, niin siitä erotettiin parraat paistit ja räppeet olisi syväksiä?
No tuo oli ruoanlaiton hienoutta.
Säät ovat hehkuvan kauniit, mutta myrkynkylmät. Olen kävellyt riuskasti lenkillä, jotta en paleltuisi tuonne viimaan. Yskä taas minaa tehdä tuloaan. Tänä vuonna on enemmän flunssaa liikkeellä kuin vuosikausiin. Tympii kun juuri paranee edellisestä yskästä, niin uusi alkaa.
Kävin moikkaamassa tulevaa äitiä, eli esikoistytärtäni, jonka maha on jo hyvällä mallilla kasvamaan päin. Kävimme syömässä ja shoppailimme kauppakeskuksesta mammavaatteita. Oli kyllä mukava päivä. Matka tuonne merimaihin menee kahdessa tunnissa junalla, ja kun menee aamulla varhaisimmassa junassa ja palaa myöhäisemmässä, on päivä pitkä ja ehtii tehdä kaikkea kivaa.
Kuopuslikka oli viikon Helsingissä koulutuksessa. Hän aloittelee uutta työpaikkaansa. Helsinkiin tuli kuulemma ihan ikävä. Kyselin tekstarilla kuulumisia, niin vastaus tuli "hyvin menee,väsyttävää". Ainahan uusi työ vie mehut alussa.
Huhuilen myös poijalle maalle, että miten menee. Hänkin vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä elämäänsä.
Meillä tässä kerrostalossa tuli oikein ihme ongelma, kun päivittäin alkoi kuulumaan puolentoista tunnin ajan parikin kertaa päivässä ääni, joka muistutti ison kuorma-auton kaasuttelua, sammuttamista ja uudelleen starttaamista. Sietämätön jyrinä. Vihdoin, mieheni ansiosta, huoltomiehet ottivat asian vakavasti, ja tulivat kuuntelemaan meidän olohuoneeseen. Jyrinä oli mahtava. No lopputulos oli, että yksi talon asukas laittaa ajastettuna pyykkikoneen päälle, ja kone, jossa on ilmeisesti hajonnut jokin osa, laakeri varmaan, koska mikään pyykkikoneen ei voi ääntää niin kovasti ehyenä, aiheuttaa äänen. Nyt sitten ihmettelen joutuuko ko asukas lopettamaan pyykkäämisen. Uskomatonta. Ja sama asukas on innokas karaokenmölisijä, johon piti hermostua kunnolla että Satulinnan möliseminen iltaisin loppui.
Kukaan ei jaksa kuunnella karaokea iltaisin, kun kerrostalo moninkertaistaa mölinän. Karaokebaari on tien toisella puolella, terve menoa sinne kuka haluaa mölistä rentunruusua ja olensuomalaista ilta illan jälkeen.
Onko minusta tullut kärttyinen vanha nainen?
Paratiisiini on tullut varjoja, mutta niistä myöhemmin. Kun tiedän enemmän.

Huikaisevaa kirkkautta

Joka toinen päivä on satanut runsain mitoin lunta, ja joka toinen päivä aurinko paistaa turkoosinsiniseltä taivaalta hehkuvan kirkkaana. Olen käynyt päivittäin 5 - 7 km kävelylenkkejä,ja olipasää mikä tahansa,liikunta on aina yhtä ihanaa. YouTubesta olen metsästänyt kotijumppausvideoita ja uusi joogamatto on jo saanut hikikasteen. Venyttelyt varsinkin ovat tärkeintä. Tänään venyttely herätti oikean pakaralihaksen iskiashermon ja se olisi saanut jäädä heräämättä. Iskias- tai issiashermo on kuin hammassärky, juilii,juilii...
Mutta liikuntaa en jätä ihan vähällä, mutta on pakko ottaa huomioon ikä ja muut hidastavat tekijät.
Kävin tänään reippaan vitosen lenkin ja paluumatkalla ohittaessani kampaamoani, pitäydyin ekstemporee kysäisemässä olisiko omalla kampaajatytöllä aikaa pudottaa puolet kutreistani pois. Kuinka ollakaan, hänellä oli ennen seuraavaa asiakasta kolmen vartin vapaa aika. Nips, naps, surutta roikkuvaiset leikattiin pois ja tulos on piristävä. Mieheni ei huomannut mitään, ilmeisestikään miehet eivät huomaa. Hän ihmetteli missä mamma viipyi tuon ylimääräisen ajan, no en viitsinyt herättää epäilyksiä mahdollisista huonoilla teillä olemisesta, ja pyysin häntä silmäilemään hoksaako hän mitään erikoista.
Olen ihmetellyt tuleeko kuulovammani enää parantumaan. Ystävättäreni Savosta, jolla on kuulolaite perinnöllisen sisäkorvarappeuman etenemisen myötä, sanoi, että tervetuloa hullujen kastiin. Että kuulovammainen rinnastetaan vähintään mielenvikaiseksi. No jotenkin olen jo saanut esimakua tuosta, jopa korvalääkärin töykeä käytös keljuttaa.
Ja pari kertaa olen joutunut säikähtämään, kun en ole kuullut mitä selkäni takana tapahtuu. Toisella kerralla seisoin jalkakäytävällä valoissa odottamassa vihreää valoa. Selkäni takaa iski mies lapiolla melkein kintuilleni. Säikähdin, että mitä helv.. Lumilapiomies karjaisi että siirry siitä, että hän lapioi valopylvään juurelta lumet pois. Minä meinasin tempaista turpaan, mutta alkoi huvittamaan. Sanoin, että olen puolikuuro, enkä kuullut hänen pyyntöä siirtyä edestä. Kaveri totesi jotain, että jopa-joo, niinhän ne kaikki sanoo... Ainakin kuvittelin että hän niin sanoisi. No ehkä hänellä oli huono päivä tai jotain, kuittaan aina tuon vanhempien miesten äreyden kysäisemällä, että etkö saanut viime yönä?
Ja olen oppinut varomaan, että eivät aja pyörällä päälle kun kävelen, kun en kuule takaa varoitusääniä. Opettelen kävelemään tarpeeksi reunassa.
Olen niin onnellinen, kun mummoksi tuleminen lähestyy sitä mukaa kun kesä tulee. Odotus on puolessa välissä. Tuleva äiti on ollut terve ja hyvinvoiva. Kaikki on mennyt hyvin ja toivottavasti menee jatkossakin. Olen aloittanut neulomaan pieniä töppövillasia ja vilaisia vaippapöksyjä. Olen hyvä neulomaan pieniä juttuja, mutta minulla ei ole ollut kärsivällisyyttä isompiin neuletöihin. Mutta nyt aloitin neulomaan oikein diblomityötä; bambulangasta kastemekkoa. Harjoittelin kuviota viikon ajan, ja vihdoin sain ns langan päästä kiinni. Se on niin hidas ja minusta vaikea malli, että saan päivässä neulottua 10 riviä, eli yhden kuviokerroksen. Laskin, että jos joka päivä neulon tuon kuvion, olen kuukauden päästä saanut helmaosan valmiiksi. Jos ja kun tämä valmistuu, lupaan laittaa kuvan nähtäväksi.

Meillä on ollut aktiivinen vaihe kuopukseni ensiasunnon oston myötä. Asuntoa ei ole vielä ostettu, mutta kohde on valittu ja tarjousta mietitty. Ja aloitin jo remonttitarvikkeiden hankinnan. Eilen sain yllättäen hyvät kaupat, sillä löysin 100 neliötä lattialaminaattia lähinnä kiitoksella. Jos kuopukseni tarjous menee läpi, hän halusi asuntoon laminaattilattiat. Joten ne järjestyi. Maailmankaikkeus toimii niin. Pyydä niin saat.
Kannattaa tuo muistaa.

Sydäntalvea

Aikoinaan Sylvi-täti totesi, että helmikuu on syväntalavea, meidän murteella. Joskus tuntuu, että elämä vie niin nopeasti eteenpäin, että ei tässä mukana pysy. Kävin kirppiksellä ja törmäsin - 50% rekkiin joka oli täynnä ihania vauvan vaatteita. Kun alkuhinta oli 80 senttiä, sain kympillä yhden vauvan vermeet. Eli siis. Minusta tulee mummo elokuulla! Kaikille julistettakoon.