Nainen, johon kurppa osui

Meillä oli hyvä tuuri, kun saimme trenkipojan Lounaasta kökkäjäisiin, eli talkoisiin. Hän ahersi valtaisan määrän isojen mäntyjen havuja irrottaen paksut oksat erilleen saunapuiksi, kärräsi havut rantapöhelikköön ja polki näkymättömiin. Lisäksi hän kärräsi kantosilput tulevan Pation kakkosen pohjustukseksi. Niin, tarkoitus on tehdä toinen pationi, koska minun rakkain harratus on kukkien kasvatus ja niiden hoito ja huolenpito. Kukille ja pensaille pitää löytyä tilaa lisää.
Trenkipoika laittoi hauskasta tapauksesta viestiä : "
Eilen illalla kun istuin laiturilla sattui hassu tapaus: kurppaystävämme törmäsi takaraivooni iltalennollaan. Se lensi saunalta päin kovalla metelillä enkä kerennyt kunnolla tajuta mikä se oli kun se jo kopsahti päähäni. Linnulle ei käynyt kuinkaan eikä päälleni." Olin tikahtua ajatuksesta, että lyhyt ja paksu, pitkänokkainen kurppalintu lentää suoraan päähän ja kopsahtaa varmaan kanttuvei hetkeksi. Näen silmissä piirretyn kurpan, joka kellottaa selällään, silmien kohdalla plus-merkit ja suorat jalat ylöspäin. Saati sitten trenkimme hölmistynyttä ilmettä.

En ole vielä oikein saanut mitään suursiivoukseen liittyvää aikaan mökillä. Olen niin tiiviisti töissä, että viikonlopulla on laiska olo nyhrätä tuvassa siivoushommia, kun saa tehdä ulkotöitä.
Viimekesänä jäi ikkunat pesemättä, joten tänä kesänä aijon kyllä pestä, vaikka sitten syksymmällä. Mutta pihapiiri on ihana, nyt on valkoisten pensaiden kukinta, keltaiset lopettivat jo. Seuraavana aukeaa oranssit pikarililjat, eli keisarinkruunut ja sitten on keskikesän sinisten vuoro. Tuosta tuli mieleen, että näin unta että rakastajani Derek tuli mökillä luokseni ja kysyi, että mihin istutin sen ketunleivän toissa kesänä. Näytin huolellisesti paikan.

Varaston kattoon oli alkanut ampiainen tekemään pesää. Trenki otti lehtiharavan ja huitaisi pesän alas. Itse juoksin pakoon. Yksi ainoa kuningatar siinä pyöritti kennoa ympärilleen.
Neiti Mercedes on uutena ja kauniinpana kuin koskaan taas käytettävissä. Remontti tuli maksamaan 10 te. Siunaan mieheni hyvät vakuutukset. Oma lasku 150 plus sakot liikenteen vaarantamisesta.
Pihallamme kaupungissa tehdään remonttia, joka näyttää yltävän kiinaan saakka. Kovan metelin myötä se siinä etenee. Hyvä että urakoitsijalla on töitä, mutta hele-vetti miten rikas pitää olla että on varaa omistaa kerrostalo-osake. Joka jumalanvuosi on viiden tonnin korjausurakka. Säälittää pikkutuloiset eläkeläiset.

Tämän kesän säät ovat ihania. Ei liian kuumaa, sopivaa lämmintä.
Olen potenut allergisen kesäflunssan, joka tarttui mummun aarteeseen juhannuksena. Mutta olemme jo toipuneet. Flunssia tulee ja menee.

Kesän muistatko sen.....

Kesän muistatko sen, jonka kuljimme haaveillen.... Tangon sanat muistuivat mieleeni kun viime viikonloppuna trahteerasin emäntänä lasteni isälle, pojalleni ja miehelleni. Nimittäin, jostain omituisesta syystä näen joka toinen yö unta, että on 70-luku, olemme nuoria, rakastuneita, unessa on aina kesä, niityt, hillasuot, usva laaksoissa. Joka toinen yö unessa olemme lapsuudenkodissa, mutta aikakausi on vaihteleva. Onkohan unet terapiaa, tiedä häntä. Haikeita muistoja ne tuovat, maailmasta, aikakaudesta jota ei oikeasti ollut. Oikeasti ei ollut. Totuus oli ihan toinen, mustasukkainen anoppi, itse liki murkkuikäinen vielä vaimona ja äitinä, arki.... Hyh hele-vetti.
Viikonloppuna siis isokoiset miehet, poika ja isänsä korjasivat jäiden pudottaman laiturin uutta vastaavaksi. He lyhensivät lavaa kaksi metriä, sen vettyneen ja raskaimman osan. Päivässä neljä ponttoonia oli asetettu paikoilleen ja portaat korjattu. Sitten sunnuntaina lähetin poijan katolle paikkaamaan kattopelleistä vanhoja ruuvinreikiä.
Rahatko lie rakennuttajalla loppunut, kun mökin katto aikoinaan pellitettiin. Vanhoissa pelleillä oli tietty ruuvinreijät ja eihän uudet ruuvit vanhoihin reikiin satu. Poika olisi varmasti pudonnut katolta, jos hänellä ei olisi ollut turvavyötä - ja köyttä. Katto oli liukas kuin se kuuluisa papin mulukku.
En juuri ole kuullut poijan kiroilevan, mutta katolta kuului sen verran karkeaa tekstiä, että komensi alas. Onneksi ilman putoamista.
Lasteni isä ihmetteli kuinka valtava meteli yöllä oli, ensin tietysti naapurimökkiläisten saunomismusiikki, mutta yön läpi oli lintujen laulu, lähinnä mustarastaan lurkutus valvotuttanut.

Näköjään pallonpotkinta täyttää nyt koko maailman ja mielenkiinto potkintaan on kova, kenellä on. Itse katson mieluusti noita pelaajia, silmä niissä lepää. Mutta en viitsi pysähtyä katsomaan asiastatehden.
Yleensä mieheni katsoo Ranskan ympäriajoa kesäkauden, nyt jalkapallo on kiinnostanut kovasti.
Neiti Mersedes on korjaamolla, sattui peltikolari. Sattuuhan niitä.
Ajelu Skodalla onkin sitten oma juttunsa. Naapureita tuntuu kovasti kiinnostavan miksi mieheni autopaikalla on Skoda.
Joskus juhannuksen jälkeen saamme mersun taas pihaan. Onko se sama vaiko uusi jää vielä nähtäväksi.
Huvila on "sähköistetty" ja vesi nousee hanaa vääntämällä. Uskomatonta. Vedenkantojuhta, eli minä, olen hämmästyneenä, voiko se olla totta. On se. Juomavesi nousee hanaa vääntämällä, mutta kukkienkasteluvesi pitää nostaa polttomoottoria hyväksi käyttäen.
Kaikkein hauskin yllätys nousi kukkapenkistä. Kukkiva särkynytsydän. Yksi kukka, mutta hyvä alku. Mistä se kasvoi penkkiin, kun vasta ääneen haaveilin ostavani kukan taimen.

Kaikenlaista aktiviteettia

Paljon ehti taas virrata vettä Kajaaninjoessa, kun muistin tämän blogini päivityksen. Elämäni on ollut hyvin aktiivista ja mielekästä tekemistä on riittänyt joka päivälle. Saimme jo nauttia helteestä, ja taas uudelleen, tosin minun nautintoni on enemmänkin silloin, kun lämpötila on n. 15 asteessa. Plussaa ja miinusta.
Töissä olo on ollut siedettävää, kun kiva työkaveri toi pienen tuulettimen, jonka virtapää tökättiin tietokoneen ubs-porttiin. Veto käy oikeaan korvaani ja sen kyllä tuntee, onneksi älysin nostaa pikku tuulettimeni ylemmäs, että viileä ilmavirta levittäytyy isommalle alueelle. Ihmettelen aina kovasti, miten ihmiset jaksavat päiväntasaajan helteissä, kun minä en tahdo jaksaa edes 20 asteen kuumuudessa muuta kuin olla varjossa tai järvessä. Järvestä puheenollen, olen jo käynyt uimassa. Vesi on kohtalaisen lämmintä jo. Urakoimme isokokoisen ja vahvan poikani avulla risusavotan siedettäväksi mökin pihapiirissä ja helteessä oli mukava käydä vilvoittelemassa järvessä. Risut ovat nyt isossa kasassa, jonka tuikkaisin mielelläni tuleen, mutta sitä en tee, sillä siitä aiheutuisi varmasti koko selkosen tuhoutuminen.
Joten juhannukseksi atimoimaan tuleva trenkipoika kaakon rannikolta, on enemmän kuin tervetullut risukasan naputteluun. Lupasin, että en ala hiomaan kirvestä, vaan ostan niin terävän ja tehokkaan, että pelkkä ranneliike saa risun poikki.
Minulla on kyllä siellä rannan verkkokopissa vanhanaikainen ja tehokkaannäköinen manuaalisesti toimiva hiontalaite. Siis kun toinen pyörittää kampea ja liruttaa vettä kivelle, toinen voi hiotuttaa työkalut.
Olen ahertanut puutarhani kimpussa joka kerta kun käyn mökillä. Kukkaloistoa kaipaan ja sitä alkaa pikkuhiljaa tulemaan.
Myös nurmikon leikkaus ja siistinä pito on tänä kesänä minun tehtäväni. Se on nautittavaa, kun jaksaa kävellä melkein kaksi tuntia kumpparit jalassa ruohonleikkurin perässä. Se vetää ja minä kävelen.
Olen tehnyt porraspieliin molemmin puolin uudet kukkapenkit. Toisella puolella on kolme alppikärhöä, clematis alpina
, jotka luultavasti istutin liian lähekkäin, mutta se näkyy sitten syksyllä. Tarkoitus on että kärhöt nousevat seinää pitkin. Ja jopa ylös terassin ikkunalle. Vieressä on syysleimu, blue paradise, 5 tainta. Portaiden toiselle puolelle laitoin aika paljon enemmän taimia, nimittäin kuusi jaloritarinkannusta delphinium cultor ja viime syksynä istutin kolme kuunliljaa, kolme jättilaukkaa ja sekaan tulppaanin mukuloita. Palava rakkaus on edelleen haaste. Mieheni pitää ko kukasta kovasti, mutta en ole saanut sitä menestymään. Yksittäisiä honteloita varsia nousee, mutta ei leimuavaa ryhmää.
Viikolla mökkimme sähköistettiin huomattavasti valoisammaksi. Katolle kiinnitettiin kolme aurinkopaneelia lisää ja yläkertaan viisi akkua. Myös vesi nousee hanasta vääntämällä. Laiturin korjaus on varattu tulevaksi viikonlopuksi, poika tulee isänsä kanssa laittamaan ponttoonit sillan alle.
Olin viikonloppuna pikku Piipeliäni mummittelemassa. Meillä oli mukavaa. Kiersimme Oulunsalon vehmaita kävelyteitä pitkin, sääsket tosin riesana. Leikimme ja laulelimme, söimme ja nukkua tuhnotimme hyvin. Elämän eliiksiiriä.
Mökille oli ilmestynyt useita linnunpönttöjä puihin ripustettuna. Niissä on vilinää. Yhden pöntön asukkaat vaikuttavat kivitaskuparilta. Olisikohan.