Kaikenlaista

Aamulla istuimme tiukkaa miitinkiä pankkilakimiehen kanssa. Kyseessä oli Huomattava Operaatio, miten saada jo paljon rahaa vielä enemmäksi rahaksi. Osaan olla kylmän laskelmoivan näköinen kun istuin kuuntelemassa "miesten viisaita puheita." Toisaalta en edes välittänyt ottaa puheenvuoroja, vaikka keskustelu tuntui aina välillä koskettavan persoonaani.
Yritin hymyillä välinpitämättömästi, vaikka mietinkin mielessäni, että siinä sitä puhutaan rahan äänellä. Roolini oli tässä tilanteessa se, että mieheni haluaa esiintyä tuoreen Rouvan kanssa. Entinen vanhapoika, hienommin sanottuna entinen sinkkumies, osaa elivistellä vaimolla. Muistan kerran, kun eräs ystävättäreni oli töissä matkamuistoliikkeessä. Siellä kävi tosi harvoin asiakkaita ja hän vitsaili, että on "komeimpana koristeena koristeiden seassa". Toisaalta ajatuksiini tuli siinä istuessa, että en oikein tahdo nähdä präntättyä tekstiä enää, näköni on kokenut todellisen notkahduksen. En tahdo enää nähdä +3 laseilla, enkä vallankaan -1 laseilla. Minun on pakko uusia silmälasini, jos mieli pystyä näkemään tehokkaasti ja tarkasti päivästä toiseen. Se oli hyvä havainto. Täytyy muistaa tilata optikkoaika. Itseasiassa istun iltaisin hetken telkun ääressä (mikä on tullut uuden avioliiton myötä) ja pidän kaksia laseja päässä, toiset ovat kaukolasit, jotka ovat ylempänä nenälläni ja toiset lukulasit, jotka nököttävät nenäni päällä. Vilkuilen telkkua ylempien lasien kautta ja samalla keskityn lukemaan tai mitä nyt käsissä on, niin ne vaativat lukulasit. Se näyttää kuulemma tosi hauskalta.
Viikko on vierähtänyt uskomattoman nopeasti jo puoleenväliin.
Ulkona on mukava pikkupakkaskeli. Se on etuna, että ei ole liukasta kävellä.
Kuopus kirjoittaa huomenna äidinkielen ykkösosan, joten siinä on äidille jännitystä tarpeeksi.
Käväisimme katsomassa remontin etenemistä. Törmäämme usein sellaiseen tilanteeseen, että urakoitsija esittää jonkin asian toisin kuin mieheni on sen päättänyt. Mieheni ei anna tuumaakaan periksi, vaikka itse helposti myöntelen, että joo-joo, tehdään niin, jos se on helpompaa/helvempaa. Oikeastaan se on ihan oikein, että ei pitäisi antaa periksi jos kerran on päättänyt jo jonkin asian, mutta minä olen kai ilmavirtauksien helposti nakkeleva. Mieheni puhuu hiljaisella mutta erittäin päättäväisellä äänellä, mikä on ihan ok.
Aikataulussa olemme kuitenkin pysyneet.