Syksy saa . minä en...

Tuollainen "syksy saa  -minä en" -kuvaviesti oli oikein suosittu vuosikymmen sitten. Sitä läheteltiin 3210 nokialaisesta ja oltiin muka hyvinkin nykyaikaisia.  No syksy toi ainakin hirvikärpäset. Aloitin eilen istuttamaan kuusiaitaa huvilan rajalle, jotta kesällä hakattu ja äestetty raiskio saadaan kuusiaidan taakse. Samalla selkiytetään myös tontin raja. Istutin jo neljä sellaista metristä kuusta. Lisää piti saada ja läksin etsimään taimia metsästä hunnutettuna pashminaan ja hattu korvilla. Kerralla pällähti neljä hirvikärpästä huntuuni. Niillä oli vielä siivet, joten sain ne nopeasti pois. Mutta pakoon oli lähdettävä. Käsittämätön riesa. Sitten tajusin, että siinä äärellä oli maannut hetki sitten kaksi hirveä, joten niiden jäljiltä ne kärpäset olivat.  Löysin myös mustikkamarikon, jossa oli ikävä kyllä jo ylikypsät mustikat. Mutta ensi kesää ajatellen, tiedänpähän mihin menen poimurin kanssa.
Kesäloma on nyt takanapäin, tosin viikko on jätettynä syksyyn. Loma meni todella mukavasti. Kävimme Ranuan hillamarkkinoilla, mikä jäi ainoaksi lomareissuksi. Siellä ei ollut yhtään lakkaa myynnissä, kato on ollut niin ankara tänä kesänä. Satoa on tullut, mutta vain aivan pohjoiseen Suomeen ja Norjan lappiin. Tilasimme netin kautta lapin lakkaa kymmenen kiloa.  Lisäksi vietin pitkän viikon kotona maatilalla. Minulla oli ystävätär, työtoverini kyläilemässä kolme päivää. Se olikin ainoa varsinainen pysähtyminen lomailemaan. Kävimme Posion Pentikillä ja Posion Rivieralla yhden päivän reissun. Ja yritimme käydä marjastamassa, mutta jatkuva sade esti menemästä metsään. Tosin urbaani vieraani kammoksui hivenen erämaatani, ja pysyttelimme kodin kähietäisyydellä. Varsinkin kun asukkaat kertoivat, että selkosessa liikkuu useampi karhu ja susia.
Nyt on alkanut jo illat pimenemään. Vielä ei ole onneksi kalsea syksyn henkäys, vaan mitä ihanin intiaanikesän tuntu. Toivon vielä pitkää, pitkää lämmintä syksyä.
Kuntoni on parantunut ja oloni sen myötä. Mieliala tahtoo vaihdella välillä, että on pakko syödä tyhjään oloon. Se tyhjyys ei tunnu mahassa vaan jossakin tuolla - tuolla, kun tietäisi missä, että osaisi sen täyttää.
Muutenkin kuin syömällä kaikkea mikä ei karkuun juokse.