Kiitos "Palin_zonille" ihanasta oikaisusta "Ruutin kirjasta". Olen toki minäkin lukenut Raamattuni, mutta en koskaan niin, että ajattelisin kahta jaetta pidemmälle. Olen tosiaan hyvä ottamaan lauseen sieltä, toisen täältä. Mutta puolustuksekseni sanon, että tarkoitin tekstilläni juuri tätä, mitä Ruut lupasi anopilleen: "älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta!" Ajatelkaa, käsi sydämellä, tuon voi luvata heikkona hetkenä puolisolleen.
En ole niitä joka voisi heittää ensimmäisen kiven, minua saisi mäikäistä isolla lohkareella, mutta tämän hetken tuntemus on tämä.
Viikko meni notkuessa epämääräisessä hotellissa. Se oli lähinnä rekkauskien ohikulkuhotelli, joten mistään tasosta ei voinut puhuta. Syy, miksi yövyimme juuri ko. hotellissa, oli sen sijainti. Minulla oli vain puolitoista km matkaa töihin. Sitäkään en juuri viitsinyt kävellä, ja se kostautui heti. Kun tänään kävelin töistä kotiin, puhkuin ja hinguin henkilaikkona, kun heti kunto laskee kun hetkeksi antaa laiskuudelle periksi. Minulla on huomenna aamupäivä vapaata ja tilasin ajan manikyyriin, pedikyyriin ja ripsien- ja kulmien kestovärjäykseen. Kädet ovat karheat, että sukissa on aina silmäpakoja kun vedän niitä kiireessä jalkoihin ja jos ei käsillä rikkoonnu, kuivat kantapäät ne sitten rikkoo.
Remontoitu kotimme on erittäin ylellinen ja arvokas. Nyt myönnän, että en olisi ikinä uskonut, että jotain näin upeaa voi saada (rahalla) aikaiseksi. Monta erikoisen ihanaa yksityiskohtaa kruunaa yleisilmettä. Sain kokonaista kaksi asiaa läpi itsekin. Toinen on se, että keittiön ovi poistettiin ja oviaukkoa suurennettiin. On turha pitää väliovea, sillä keittiö on täydellisen upea ja kahden aikuisen huushollissa se ei juuri ole sekaisin tai likainen. Keittiö saa näkyä olohuoneeseen. Tammiparketti on sileän karhea paljaiden räpylöiden alla ja vielä mainitakseni olohuoneen katonrajassa kulkevan boordin, se näyttää ihan kuin olisi kaiverrettu kohokuviointi ja maalattu mustaksi. Toinen minkä sain läpi, on vierashuone, johon sain itselleni "oman huoneen". Se palvelee vierashuoneena (huom! sukulaiset: toivottavasti erittäin usein!) ja muuna aikana se on minun ikioman "Turkoosikammarini". Sain pidettyä pääni, että juuri syksyllä ostettu 140 cm leveä jousisänky upean päätynsä kera ei päättynyt vaihtoon, vaan se siirrettiin Turkoosikammariin, mihin se asettui ja mahtui loistavasti. Omaan kammariini tulee kuulumaan vielä suuri haaveeni ja unelmani, eli klahvilipasto. Näinköhän sen vihdoin saan, olen haaveillut klahvilipastosta siitä saakka kun näin sellaisen ystävättäreni kodissa.
Pesänrakennus siis edistyy mukavasti. Minua huvittaa ja ihmetyttää suuresti mieheni tavaravarastot. Vastaan putkahtelee mitä ihmeellisimpiä "maailman turhimpia kapistuksia". Mainitakseni erikoisesti ruskeasta ruutukankaasta ommellut munanlämmittimet. Ne ovat ommeltu muotoon kanan pää, helttoineen, silmineen, nokkineen. Ne pitäisi ottaa pääsiäisenä esille ja istuttaa keitetyn munan päälle. Kaikkea sitä. Toinen maailman turhin esine on puuhelmestä vänklätty tonttu-ukonnaama, joka on istutettu pikkulusikan varren jatkoksi. Siinä on tietysti pieni kulkunen hiippalakin päässä. Sillä kaivetaan sinappia jouluna sinappipurkista. Kuulemma. Ja vielä brändillä varustettu.
Ja kevättä kohti mennään väkisin. Talvi on näyttänyt tapansa joten luntakin on jonkin verran.
Mieli alkaa taas kääntyä kotitilalle päin, kun vielä vähän valostuu, lähden hiihtelemään jatketulla viikonloppulomalla.
Pyykkikone jauhaa viikon likapyykkejä ja kuivaaja kuivaa koneellisen toisensä jälkeen. Tuntuu ihanalta olla kotona.
En ole niitä joka voisi heittää ensimmäisen kiven, minua saisi mäikäistä isolla lohkareella, mutta tämän hetken tuntemus on tämä.
Viikko meni notkuessa epämääräisessä hotellissa. Se oli lähinnä rekkauskien ohikulkuhotelli, joten mistään tasosta ei voinut puhuta. Syy, miksi yövyimme juuri ko. hotellissa, oli sen sijainti. Minulla oli vain puolitoista km matkaa töihin. Sitäkään en juuri viitsinyt kävellä, ja se kostautui heti. Kun tänään kävelin töistä kotiin, puhkuin ja hinguin henkilaikkona, kun heti kunto laskee kun hetkeksi antaa laiskuudelle periksi. Minulla on huomenna aamupäivä vapaata ja tilasin ajan manikyyriin, pedikyyriin ja ripsien- ja kulmien kestovärjäykseen. Kädet ovat karheat, että sukissa on aina silmäpakoja kun vedän niitä kiireessä jalkoihin ja jos ei käsillä rikkoonnu, kuivat kantapäät ne sitten rikkoo.
Remontoitu kotimme on erittäin ylellinen ja arvokas. Nyt myönnän, että en olisi ikinä uskonut, että jotain näin upeaa voi saada (rahalla) aikaiseksi. Monta erikoisen ihanaa yksityiskohtaa kruunaa yleisilmettä. Sain kokonaista kaksi asiaa läpi itsekin. Toinen on se, että keittiön ovi poistettiin ja oviaukkoa suurennettiin. On turha pitää väliovea, sillä keittiö on täydellisen upea ja kahden aikuisen huushollissa se ei juuri ole sekaisin tai likainen. Keittiö saa näkyä olohuoneeseen. Tammiparketti on sileän karhea paljaiden räpylöiden alla ja vielä mainitakseni olohuoneen katonrajassa kulkevan boordin, se näyttää ihan kuin olisi kaiverrettu kohokuviointi ja maalattu mustaksi. Toinen minkä sain läpi, on vierashuone, johon sain itselleni "oman huoneen". Se palvelee vierashuoneena (huom! sukulaiset: toivottavasti erittäin usein!) ja muuna aikana se on minun ikioman "Turkoosikammarini". Sain pidettyä pääni, että juuri syksyllä ostettu 140 cm leveä jousisänky upean päätynsä kera ei päättynyt vaihtoon, vaan se siirrettiin Turkoosikammariin, mihin se asettui ja mahtui loistavasti. Omaan kammariini tulee kuulumaan vielä suuri haaveeni ja unelmani, eli klahvilipasto. Näinköhän sen vihdoin saan, olen haaveillut klahvilipastosta siitä saakka kun näin sellaisen ystävättäreni kodissa.
Pesänrakennus siis edistyy mukavasti. Minua huvittaa ja ihmetyttää suuresti mieheni tavaravarastot. Vastaan putkahtelee mitä ihmeellisimpiä "maailman turhimpia kapistuksia". Mainitakseni erikoisesti ruskeasta ruutukankaasta ommellut munanlämmittimet. Ne ovat ommeltu muotoon kanan pää, helttoineen, silmineen, nokkineen. Ne pitäisi ottaa pääsiäisenä esille ja istuttaa keitetyn munan päälle. Kaikkea sitä. Toinen maailman turhin esine on puuhelmestä vänklätty tonttu-ukonnaama, joka on istutettu pikkulusikan varren jatkoksi. Siinä on tietysti pieni kulkunen hiippalakin päässä. Sillä kaivetaan sinappia jouluna sinappipurkista. Kuulemma. Ja vielä brändillä varustettu.
Ja kevättä kohti mennään väkisin. Talvi on näyttänyt tapansa joten luntakin on jonkin verran.
Mieli alkaa taas kääntyä kotitilalle päin, kun vielä vähän valostuu, lähden hiihtelemään jatketulla viikonloppulomalla.
Pyykkikone jauhaa viikon likapyykkejä ja kuivaaja kuivaa koneellisen toisensä jälkeen. Tuntuu ihanalta olla kotona.
1 kommentti:
Onnea uudelle kodille!
Pz
Lähetä kommentti