Keskikesä

Minun mielestäni keskikesä alkaa kun juhannus on juhlittu. Juhannus oli todella rauhallinen ja mukavan leppoisa, kesäinen lämmin sää, ei juurikaan itikoita, vaan leppoisaa saunomista, uimista, syömistä ja rentouttavaa oleilua. Mieheni tosin väitti, että en ollut ollenkaan ja hetkeäkään aloillani, että touhusin tapani mukaan tuhatta eri asiaa. Mökki on paikka, jossa ollaan ulkona, kyykitään kukkapenkkien äärellä, kuurataan kuuriharjalla saunanlauteita ja pestään mattoja.
Lintuja tuntuu olevan valtavasti loma-asuntomme pihapiirissä. Tein inventaarion linnunpöntöistä, niitä oli toistakymmentä, tosin osan oli tikkapirulainen takonut jo puhki kyljestä. Kirjosieppoja, leppälintuja ja tiaisia pesii useissa pöntöissä. Huomasin vanhoja pääskynpesiä terassin katossa ja yksi pääskynen käväisikin katsomassa vanhaa pesäpaikkaansa. Ehkäpä pääsky ei halua pesiä talouteen, jossa ei asuta vakituisesti.
Järven vesi oli jo hieman lämmennyt. Tuntui ihanalta mennä uimaan saunanlauteelta löylystä. Siinä on "harrastus", jota en ole koskaan aikaisemmin harrastanut. Mieheni sai minut innostumaan ja nyt siitä tuli addiktio. Mitä kylmempää vettä, sen ihanampaa uida. Iltaisin kun rauhoituimme yöpuulle, lueskelin mahdottoman mielenkiintoista kirjaa. Se on Anita Korhosen "Kirjeitä Tiinalle". Piti kyllä nieleskellä sitä epätoivoa, mitä huumenuoren äiti joutuu kokemaan, miten toivotonta on taistelu huumeita vastaan. On varmasti pahimpia asioita elämässä, jos oma lapsi sortuu huumeisiin. Täytyy huokaista oikein sydämen pohjasta, että toivottavasti lapset saisivat viettää oikean lapsuuden, ilman päihdehelvettiä.
Tänään sateleekin jo vettä ja on raskas, lämmin ilma. Ihan mukavaa kun luonto vihannoi ja kukat kukkivat, kun saavat sadetta.

Ukkostelee

Pitkiä salamoita välähtelee ja taivas purkautuu jyristen. On ollut ihanan lämmin päivä, mutta ei mielestäni niin lämmin, että vielä tarvitsisi alkaa ukostamaan. Kylmää ilmaa on ilmeisesti virtaamassa ja eikös ilmavirtojen kohtaaminen saakin aikaan näitä jyrinäilmiöitä.
Arki on taas alkanut ja päivät menevät enemmän tai vähemmän mielenkiintoisesti töissä.
On jo juhannusviikko ja se tietää, että päivä alkaa melkoisen nopeasti taas lyhenemään, aina ennen kuin se ehtii edes kunnolla valoisaksi yöksi. Täällä pohjoisemmassa yötön yö on selvempi mitä etelässä, hillojen, eli lakkojen kypsymiseen valoisuus öiseen aikaan on tärkeää.
Mieheni joutui uusimaan läpärinsä, elikkä tämä uusi kone on nyt otettu käyttöön ja opettelen tämän kujeille. Onhan näissä aina jotain uutta, vaikka perusmalliltaan samanlainen Fujitsu Computers Siemens onkin. Edellinen kone oli vasta vuoden ikäinen, mutta siitä hajosi näytönohjain. Se on kuulemma integroitu ja joudutaan vaihtamaan emolevy. Takuu oli mennyt umpeen juuri ja korjaus maksaa nelisensataa euroa. Tämän koneen sai miltei samaan hintaan tarjouksesta ja vielä kolmen vuoden takuun muutamalla lisäkympillä. Juttelin, että voisin korjauttaa tuon "vanhan" koneen itselleni, sillä luovutin oman läpärini vanhimmalle tyttärelleni, sillä hän tarvitsee sitä enemmän kuin minä. Mutta toisaalta miksi en voisi tarvita omaa konettakin, jossakin vaiheessa. En tiedä. Nämä ovat kovin vaikeita pähkäiltäviä nämä asiat.
Olen istunut virkkaamassa bonchoa, joka kasvaa kuin Iisakin kirkko. Nimittäin numerosokeana en ensilukemalla osannut katsella ohjeita oikein. Olisin voinut vaikka vannoa, että mallissa oli toiselle sivulle neljä kukkakuvioriviä ja toiselle viisi. Olen katsellut mallia jo kolme-neljä viikkoa, ja vasta tänään kun katsoin ja ihmettelin, että miksi toinen olkapää on leveämpi kuin toinen, katsoin mallia uudelleen ja tajusin, että silmäni ovat nähneet ruutukuvion väärin. On se niin väärin!
Minun pitää/saan virkata vielä 12 lisäkuviota, että saan reunan samanlevyiseksi. No ei se mitään, ei sillä ole kiirettä. Olen virkannut jo kuusikymmentä palaa, kun alkuperäisohjeessa oli 42 palaa. Halusin siitä alunperin isomman bonchon, komeamman.
No olkoon tämä lila boncho harjoituskappale, voin hyvillä mielin virkata toisen kun tuo on valmis. Olen palannut vanhaan, eli osaan nauttia käsitöistä.
Nyt siis on juhannusviikko ja mikäli hyvin menee kuopukseni tulee viettämään jussia luoksemme. Vietämme juhannuksen sekä loma-asunnollamme, että kaupunkiasunnolla, sen mukaan miten sää sallii. Kun säätiedotus ennustaa koko ajan, että tulee vuosisadan sateisin juhannus.
Toivotan kaikille Hyvää Juhannusta.

Virallinen kesäloma on pidetty tälle suvelle. Kesäsäitä ei kyllä vielä täällä päin ole näkynyt, mutta viikko Lontoon helteessä riitti lomailmoiksi. Kävimme siis reilun viikon matkan Lontoossa, ja reissusta voi sanoa, että se oli todella antoisa. Vihreys ja kukkivien puiden ja kukkien paljous alkoi välillä jo ahdistamaan. Olin koko ajan hieman ylikierroksilla, joka paikkaan, mihin silmät osuivat, oli niin, niin kaunista. Sukulaistyttömme koti oli tyypillinen ihana englantilainen talo kokolattiamattoineen ja villiintyneine puutarhoineen. Saimme vierailla siellä päivittäin, asuimme verrattain lähellä hienossa vanhassa hotellissa. Suurimman kiitoksen sukulaistyttö ansaitsee siitä, että hän ja miehensä, kärsivällisesti ja turvallisesti kuskasivat meitä järkyttävän hirveässä liikenteessä, sujahdellen autojen välissä kuin kala vedessä. Tutustuimme Etelä-Lontoon nähtävyyksiin, joista ehkä kaikkein mieliinpainuvin oli ruusupuutarha linnassa, joka on ollut Henrik VIII yhden vaimon asuinlinna.
Lontoon keskustan kiersimme turistikiertoajelulla punaisen ison bussin katolla. Aurinko porotti suoraan päähän ja koko seurueemme paloi punaiseksi, ei kuitenkaan onneksi liikaa.
Kielitaidottomuus tuli esille, (ei meidän, vaan erään ravintolan aasialaisen tarjoilijan), kun tilasimme kolme pitsaa, saimme yhden ja odoteltuamme tunnin, kysyimme missä ne kaksi viipyy. Rouva, joka osasi vain sanoa thankyouverrrrymuch, pyöritteli silmiään. Oli kyllä aikamoinen shokki nähdä että liki kaikki fyysistä työtä tekevät olivat etnistä väkeä. Joka ikisen kioskin takaa kurkisti intialainen, aasialainen, puertoricolainen. Kyllähän siellä katseltavaa oli, mm mukanamme ollut sukulaisrouvamme kauhisteli kanssani hirveässä helteessä vaeltavaa pariskuntaa: rouva, joka työnsi lastenrattaita, oli puettu täydelliseen mustaan kaapuun, edes silmiä ei näkynyt ristikon takaa. Herra kyllä oli shortseissa ja parkkeerasi perheensä hyvin niukasti pukeutuineiden nuorten naisten ryhmän viereen. Juuri tuollaiset pienet erikoiset nähtävyydet ovat loman suola ja sokeri.
Matka oli siis ihana. Oli toki välillä väsymystäkin, mutta nukahdimme iltaisin aikaisin ja kukuimme mieheni kanssa jo aamuseitsemältä ylhäällä.
Lennotkin olivat siedettävän ajoissa, ainoastaan paluumatkan jatkolento Suomessa myöhästyi liki tunnin.
Ennen reissulle lähtöä pidimme kotitilallamme lakkiaset.
Kuopus on nyt "kukitettu ja lakitettu". Juhlat onnistuivat hyvin. Neito itse on kyllä vähän eksyksissä, mutta totesi, että yksi ressinaihe on poissa. Ja matka avarsi häntäkin, kuten hän sanoi.
Olen taas aloittanut arjen, eli ruodussa ollaan. On mukava kulkea säännöllisesti kävelymatkani töihin ja takaisin. Olen nukkunut aika hyvin, pahimmat matkaväsymykset ovat jo podettu. Ja tänään nousin varovasti puntarille. Notkahti se vähän ylöspäin, se oli pakko myöntää. Englantilainen keittiö teki minut liian kylläiseksi koko ajan. Söimme aamiaisena täydellisen englantilaisen aamiaisen kahden paistetun munan, pekonin, papujen, herkkusienien ja verimakkaran kanssa. Sillä pärjäsi pitkälle päivään. Päiväkahvit nautimme aina mitä ihanimpien leivosten kera. Päivälliseksi söimme mahtavia liha-aterioita. Mutta kävelimme pitkät päivät, joten se varmaan tasoitti, että en saanut takaisin laihduttamaani kuutta kiloa.
Odotamme mieheni kanssa jännittyneenä viikonloppuvapaata, sillä lähdemme lämmittämään ensimmäisen kerran lomaparatiisimme rantasaunan. Tarkoitus on käydä uimassa (!). Ainakin kovasti tuntuisi ajatuksena huikealta. Toisaalta olen aika arka kylmälle, että en tiedä vielä. Oli kyllä aika jännä yllätys: loma-asunnollemme oli istutettu peruna ja kylvetty porkkanat, mansikkamaa siivottu, kukkia istutettu parvekelaatikoihin. Lomapaikan myyjä kertoi, että hän maksoi jo viime keväänä ns. "mökkitalkkarille", että tämä hoitaa nämä valmiiksi, että kun hän tulee 800 km:n päästä mökille, on ihana saada uusia perunoita. Nyt ne koituivat meidän hyväksi. Pihapiirissä on viisikymmentä mansikkatupsua, joista saa ämpärikaupalla mansikoita ja useita marjapensaita. Jos toden sanon, kaikki tuo on työnä rasittavaa, mutta sadon nautin ilomielin. Olen niin pitkän pätkän elämästäni kyykkinyt kasvimailla ja marjametsässä, että nykyisin en tahallani järjestä itselleni liian paljoa työtä. Mutta loma-asunto on toki sitä varten, että mennään maalle, nautitaan rauhasta ja luonnosta. Läpsitään sääskiä ja paarmoja. Riippuen onko helle vai sadesää.
Töissä on oikein vilkasta, pari kesätyöntekijää piristää mukavasti tiimiämme. Pidän kovasti varsinkin reippaasta nuoresta miehestä, joka on hyvin työhönryhtyvä, opiskelee jo toista ammattia vain siksi, että varmistaa itselleen tulevaisuudessa riittävästi töitä.
Iltaisin olen rauhoittunut istumaan olohuoneeseen ja virkkaan kukkakuvioista bonchoa. Juttelen hiljakseen mieheni kanssa ja katselen telkkaria. Olen opetellut rauhoittumaan, että jatkuva liian impulsiivinen mieleni pysähtyisi ajattelemaan, keskittymään, nauttimaan hetkestä.