Päivällä tuli hetkittäin suorastaan hirmumyrskymäisiä tuulenpuuskia. Näytti siltä, että puut eivät kestä tuulessa, ja lunta tuli vaakatasossa. Olen aina pitänyt myrskyistä, kunhan saan olla sisällä lämpimässä. Myräkkä meni nopeasti ohi ja alkoi näkymään vanhaa taivasta.
Tänään mieheni opetti minua täyttämään Sudokuja. En oikein hahmota niitä vielä, tai mieheni ei taida olla oikein kärsivällinen opettaja. Hänen useimmin sanomansa ohje on "ÄLÄ-ÄLÄ" Se kai tarkoittaa, että taas menee väärin. Huvittavaa, minua ihan oikeasti huvittaa kaikkinainen tolokku opettaminen, mitä mieheni yrittää takoa paksuun kallooni. Silti huomaan, että on minulla olemassa kuitenkin jonkinlaista hahmottamiskykyä, oivallan joskus aika helposti asioita.
Tosin usein ne ovat toisarvoisia asioita.
Ensimmäinen osa työvaatteiden uusimisprosessissa on toteutettu mutta ihmettelen isosti tätä seitkytlukulaista makkarankuorimuotia. Yleensäkin ns. katumuoti on järkyttävän niukkalinjaista. Se vanha vitsi, että -hame on ihana, mutta mihin toisen jalan saa mahtumaan- pätee tämänhetkisessä muodissa. Kuitenkaan en halua pukeutua joukkuetelttaan, se on selvä se.
Päivät menevät nopeasti, viikko on taas vierähtänyt puoleen väliin ja valoisan aika on jatkunut jo harppauksen verran, kuitenkaan talitintit eivät ole vielä vaihtaneet titi-tyyhyn.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti