Ylikierroksilla

Tuntuu, että olen ylikierroksilla ja univelkaa on kertynyt. Olen ollut aamuvuorossa ja yöunet ovat jääneet väkisin lyhyiksi. Kun en ole malttanut asettua nukkumaan ennen kuin kello on kääntynyt pikkutunneille. Mitäpä sitä muuta tarvitsee.
Laihduttaminen on tasausvaiheessa: painoni on huvennut 7 kg ja se on pysynyt tuossa pari viikkoa. Nyt vähennän taas hieman kaloreita ja sulatan seuraavan kilon. En kyllä itse huomaa mitään muutosta, mutta työtoverit mainitsevat että meinaanko huveta kokonaan olemattomiin. Koomillista.. minä en kyllä näiden muotojen kanssa hupene mihinkään.
Kaikki esivalmistelut kuopuksen juhliin on tehty. Tänään paistoin neljä täytekakun pohjaa ja hankin valmiiksi täytteet. Kuorrutamme kakut perjantaina. Kuopus itse on reuhaamassa tivolissa tuolla merikaupungissa ja aikoi huomenna käydä ostamassa valkolakin.
Töissä on ollut erittäin inhottava yskä ja kurkkukipuepidemia, kiertää jo toista kierrosta. Tauti iskee kurkkuun, vie äänen ja alkaa sietämätön kipu kurkussa ja kuiva yskä. Yskä alkaa hellittää ja iskee uudelleen entistä pahempana. Nyt on toinen kierros alkanut saikkuineen. Toivottavasti en sairastu juuri nyt kun viikonloppu on täynnä ohjelmaa ja maanantaina lähdemme Lontooseen.
Eilen saimme vielä vihoviimeiset verhot ommeltuna. Nimittäin makkarista puuttui yksi pituus ja keittiön verhot olivat väärin mitoitettu, mutta nyt ne laskeutuvat oikean pituisena ja tekivät keittiöön ylellisen, salimaisen vaikutelman. Tekstiileillä saa ihmeitä aikaan.
Miehelläni on kova "polttomoottoripumppukuume". Keskustelemme kaksitahti ja -tahtimoottoreista... no myös mammalla käyvistä pumpuista. Edes-takas-pitkästä pumpunkahvasta, vesi nousee-kuulemma. Odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää.
Pääsemme aloittamaan mökkikauden kun palaamme Briteistä. Toivottavasti kesä on pitkä ja kuuma. Ainakin ennustetaan puolitoista astetta lämpimämpää kesää kuin keskimäärin on.
Saas nähdä. Nyt on jo kuuma ja hiostava ilma.
Terkkuja Lappeenrantaan ja kiitos, tapaamisiin heinäkuulla.

Pöytä-äherrystä

Olohuoneemme pöytä on mallia "kokoa itse". Kävimme ostamassa Boshin ruuvivääntimeen "ruuvivääntimet" . Tuntikausien äherryksen ja vääntelyn jälkeen, pöytä oli horjuvin jaloin kasassa. : vastassa oli Erittäin Vihainen Mieheni: Saa....na, prkele,... miksi ei rahalla saa palvelua. Ei koskaan, ikinä enää itsekoottavia. Nauroin "partaani". Tervetuloa "entiseen köyhyyteen". No pöytä on jotenkin kasassa, ei siinä mitään. Siis: ei koottavia huonekaluja, varsinkaan, kun ne EIVÄT OLE malliin "nimeltä mainitsematon halppis". Tilasimme pöydän mittatilaustyönä erittäin ansiokaalta suomalaiselta puutyötehtaalta. Ehkä laitan palautetta, ehkä en. Pahvilaatikossa olevat osat olivat liki ylivoimaisia miehelleni.
Pöytä on siis kuitenkin kasassa, se on ok.
Olin viime yön töissä, se oli ihan kohtuullinen yövuoro. En edes väsynyt liikaa. Sain viestin, että tuletko vielä ensi yöhön töihin: Kun ehdin reagoida, mieheni sanoi: et mene. No mikäs tuon helpompi päätös: laitoin viestin, että en valitettavasti,
Huvilaprojektissa on nyt meneillään polttomoottorisähköpumppu-projekti. Mieheni ei jaksa ymmärtää, että voisin haalata vettä kahdella sankolla talouteemme, saati kukkien kasteluun. Laitamme siis vettänostavan pumpun. Tuo on yksi sijoitus, ja toinen on ehkä vene, kolmas olen minä: kukkia, vihreätä, kukkia; niitä pitää saada, paljon ja koko kesän kukkivia.
Olen väsynyt kävelemään työmatkat. Joka jumalanviikko olen takonut 35 km työmatkoja. Nyt en jaksa enää: olen kertakaikkiaan poikki, väsynyt, tympääntynyt. Jatkan ostamalla polkupyörän.
Se helpottaa. Huolimatta harjoittelusta, mieheni ei sallinut minun ottavan autoaan yövuoroon, koska muka en osaa ajaa edelleenkään johtotähdellä. Mutta katsotaan.
Polkupyörä on hyvä etu: joskus aikoinaan mennyt sukupolvi taittoi matkojaan siten, että kun talossa oli yksi pyörä ja kaksi lähtijää: toinen ajoi ensin kilometrin päähän ja toinen käveli perässä. Edellä menijä pysähtyi kilometrin päähän, jätti pyörän ja lähti kävelemään eteenpäin,Kun perässäkulkija tavoitti edelläkulkijan pyörän, hän nousi kyytiin ja lähti ajamaan. Hän ohitti edellä kulkijan ja jatkoi kilometrin eteenpäin, laskeutui pyörältä ja lähti kävelemään. Perässä tulija otti pyörän, ohitti ja jätti pyörän kilometrin päässä. Matka taittui puolessa ajassa pelkästään kävellessä.
En nukkunut tänään kuin kolme tuntia. Kaipaan olla mieheni seurassa koko ajan.

Synttärit...

Synttärini tulivat ja menivät. Tarjosin työtiimilleni muhkeat kermapullat ja sain onnittelut: "Onnea, 25- ja alvi päälle" Mukavat onnittelut.

Tänään sitten juhlimme mieheni kanssa synttäreitäni kräämikakulla, se oli tarjottuna aika pliisu, mutta koska takana on niin paljon muutakin tunnelmaa, tuntui ihan hyvältä. Nimittäin; nyt vihdoin saimme lomaparatiisimme kaupat tehtyä. Lomaparatiisi on sanoinkuvaamattoman ihana.

Kun kurkistin harmaaseen, vanhaan, ajanpatinoimaan vinoon aittaan, jonka ikkunasta pilkisti suloinen virkattu pitsiverho, ihastuin sanoinkuvaamattomasi; sisustaus on paneloitu kuusipaneelilla lattiasta kattoon, aitassa on parisänky ruusunnuppupäiväpeitolla peitettynä... lattia on tuoksuvaa kuusilankkua. Huvilassa on leivinuuni ja ihana Porin Matti, lämpöä kyllä riittää. Vimekesänä huvilan ed. omistaja eli myyjä, on ottanut huvilan yläkerran hyötykäyttöön: hän on uhrannut kesälomansa ja paneloinut n.30 neliötä makuutilaksi. Hän on jakanut tilan paneeliverhoilla ja sisustanut ilmatäytetyillä varapatjoilla. Eli meillä on ihanasti tilaa yöpyä kauempaakin tulevien vieraiden.

Mieheni on ollut kipeä: hänellä on ollut yskää ja mahatautia: minun oma röhäni jatkuu vielä, mutta jospa se siitä helpottaa ajan kanssa.

Viikon päästä vietämme kuopuksen lakkiaisia maatilallani. Olen jo tilannut kaikki tarjottavat pitopalvelusta, joten työksi jää vain juhlien järjestely fyysisesti. Ja kesäkuun alusta lähdemme Lontooseen viikoksi.

Huomenna menen ottamaan kestovärjäyksen ripsiin ja kulmiini ja teetätän rakennekynnet. Naisen kuuluu pitää huolta habituksestaan.

Mukavaa ja iloista...

Kuopus laittoi viestin, että yo-tulokset ovat tulleet ja hän on tuore ylioppilas. Se se vasta tuntuu äidistäkin mukavalta. Kuopuksen aherrus kesti neljä vuotta. Olen osaltani syypää siihen, että kolme vuotta ei riittänyt, sillä mieheni jätti minut ovet paukkuen juuri tammikuun lopulla vuosi sitten, kun kuopuksen kirjoitukset alkoivat. Tyttö jaksoi kirjoittaa kaksi vaativinta ainetta, mutta hänelle tuli totaalinen väsymys. Keskustelimme asiasta ja kehoitin, että hän jättää kirjoitukset siihen paikkaan, levähtää kesän ylitse ja ottaa neljännen vuoden työnalle. Olen kyllä ihan ihmeissäni, miten tomerasti hän sitten haki oman bestiksensä kanssa uuteen elämään: uusi lukio isossa kaupungissa, asunto ja toimeentulo. Aherrus palkitaan, täytyy sanoa.
Edessä on isot pippalot, sen lupaan. Mieheni alkoi heti miettimään lahjaa kuopukselleni, mutta totesin, että lahja on jo ostettu, Lontoon matka viikoksi, johon lähdemme heti maanantaina, kun lakkiaiset on juhlittu lauantaina.
Muutenkin olen ihan hyvillä mielin, sillä sain mieheltäni synttärilahjaksi ompelukoneen. Siinä oli vähän oma lehmä ojassa, sillä saan nyt lyhentää liian pitkät housunpuntit yms pienet ripsaukset. Ihan oikeasti haluaisin oppia taas ompelemaan. Ompelin aikoinani lasten gollegepuvut, trikoopuvut yms. lähinnä liukuhihnatyönä.
Sää on pysynyt riettaan koleana. En millään ymmärrä miksi ei voisi jo alkaa lämpenemään.
Töihin mennessä törmäsin mielenkiintoiseen koivu-pistiäiseen, joka juuri oli kuoriutunut.
Se oli hurjan näköinen, mutta muistan, että viime kesänä, kun raivasimme maatilaltamme vesakkoa, sattui samanlainen vastaan. Tosin kylmä oli tämänkin yksilön kangistanut.
Ohikulkijoiden oli vaikea ymmärtää miksi kuvasin kännykkäkamerallani moista kummitusta.
Saimme vihdoin uuden "Pormestari" -olohuoneen kaluston. Se on ihana, kertakaikkiaan. Jousitettu, ei mikään vaahtomuovi-lastulevyviritelmä. Mukana oli tiukka ilmoitus: tuote EI sisällä lastulevyä, valmistettu parhaimmista materiaaleista.
Enää puuttuu taulut seiniltä ja sisso-vidoinkin-remppa on ohitse.
Töissä tuli taas uutta: minut nimitettiin erään toimeksiannon kehitysvastaavaksi. Vedottiin kymmenen vuoden kokemukseen. Mitä tuohon voi sanoa, kuin että teen parhaani-kuten aina.

Vähän laiskottaa

Mitenkähän tuo sana taipuu Suomen kielessä. Tarkoitan, että minua vähän veltostuttaa, en kehtovaisi tehdä mitään erikoisesti.
Tähän olotilaan on syynä se, että intouduin istumaan lukemassa viikon hesarit yms lehdet, kello oli jo puoli neljä aamulla (kuulemma, en ajatellut, mutta mieheni antoi tiedotuksen erittäin kärttyisesti) kun havahduin, että pitäisi alkaa nukkumaan. Aamulla heräsin ääneen, että jotain hiottiin. Olemme kauhulla seuranneet yhden asunnon remonttia. Se alkoi jo pari-kolme viikkoa sitten epämääräisellä ei-iskuporakoneen hyppivällä äänellä, siitä seurasi tulvaa kellariin, ainakin vesi tippui kellarin katosta. No siitä seurasi, että pihallamme on ollut jo kolmen viikon ajan auto, joka on "kuivatus"-firman auto. Epäilyttää, että taisi sattui se ei-iskuporakoneen terä suoraan vesiputkeen ja se minkä kaveri aikoi säästää itse tekemällä, aiheutti valtavan kustannuksen.
Olen käynyt kurkistamassa vaatehuoneen kattoa, alkaako siellä näkymään vesivaurioita, sillä tämä epäonnen asunto on osaksi asuntomme yläpuolella. Sen vaatehuoneen verran.
Tänään toi maailman isokokoisin nuori mies sisälle saakka uudet keittiötuolit ja makuuhuoneen yöpöydän. Että ne ovat suloisia! On varmasti hyvä olla niin valtavan isokokoinen, koska hän kantoi ihan reilusti yhdellä kädellä raskaat tuolipakaasit sisälle. Ihan totta, ystävällinen, aurinkoinen nuorukainen ei meinannut mahtua meidän kerrostaloasunnon ovesta leveyssuunnassa sisään. Olin kunnioituksesta ymmyrkäisenä. Huomenna saamme vihdoin sohvakalustot. Niitä on tehty toista kuukautta tehtaalla ja nyt ne vihdoin saamme. Vanhat nahkasohvat saimme menemään kierrätyskeskukseen, viidentoista euron hakupalkalla.
Kun nyt kotimme on täydellisesti valmis, on sitten aloitettava oikein vimmattu mökkiprojekti.
Jotain koko ajan on mukava touhuta.
Itse heitin pallon pyörimään: kysyin esimieheltäni, pääsenkö vaihtamaan työtä talon sisällä.
Hän innostui kovasti ja aikoi ottaa selvää. Päätin, että minä haluan tehdä viimeisen kymmenkunta työvuottani vaihteeksi vähän erilaista, mutta silti oman ammattitaitoni mukaista työtä ja koska tässä työpaikalla on "mahdollisuus luoda työnkuvaansa mieleiseksi", käytän tilaisuutta hyväkseni. Kummallista, mutta olen aina saanut kaiken mitä olen halunnut ja saan nytkin. On vain haluttava ja esitettävä se maailmankaikkeudelle.
Minulla on nyt lyhyet hiukset. Tein uskomattoman ratkaisun ja sain paljon positiivista palautetta, uusi kampaus nuorentaa ja piristää. Mutta silti hankin aidon pidennyksen, joka laitetaan klipseillä omiin hiuksiin, jos kertakaikkiaan kaipaan pitkiä hiuksia. Vaihtelu virkistää.