Aika kuluu

Olen ollut vuoden päivät kirjoittamatta blogiini, mutta nyt tuntuu siltä, että on kiva aloittaa taas.
Nyt on vasta syyskuun 29. päivä ja aamulla kun heräsimme, oli ensilumi maassa. Tosin se oli aikalailla räntälunta ja näkyi lähinnä talojen katoilla ja umpipihoilla. Koko kesän on ollut niin ihanan lämmintä ja aurinkoista. Sadetta on tullut sopivasti, ainakin minun mielestäni.
Olin viikonlopun maatilallani pohjoisemmassa. On aina mukavaa huomata, kunka iloiseksi jo eläkkeelle jäänyt norjanharmaahirvikoiravanhus tulee kun näkee minut. Ei hän hirmuisia tunteenpurkauksia päästele, lihava ja laiska kun on, mutta virnuilee täydellä hammaskalustolla ja kalisuttelee hampaitaan. Myöskin tyttäreni koira, joka on eurasier-rotuinen, hyväksyy jo minut, olihan hän viisi vuotta nokka nyrpällään. Minkäs koira luonnolleen mahtaa. Eurasier on yhden, korkeintaan kahden ihmisen ystävä elinaikanaan. Mutta hän, kenet rodun edustaja ottaa itselleen ystäväkseen, saakin viettää elämänsä koiran palvonnan alla, jopa niin että alkaa käydä hermoille, kun ikkunan takana pällöttää iso kullanvärinen koiranpää katsomassa, mitä emäntä tekee tai on tekemättä. Norjanharmaa- Hessu - on tosiaan lihonut aikalailla ylipainoiseksi koiraksi. Pappa kutsuukin Hessua Paksuksi Poijaksi, mikä on kuvaava nimi. Mutta lihavista koirista lihavin on vanha beaglenarttu Roosa, alias Raiku. Koira on kasvanut mahapallukkansa viereen, ei päin vastoin. Mutta Roosa-Raiku on muuten vielä terve vanhus, hänkin lopetti jäniksenajon jo vuosi sitten ja heittäytyi eläkkeelle. "Aja ite jäniksesi" - oli Roosa-Raikun ilme sanonut isännälleen, kun enää ei jaksanut juosta. Liikunnan puute on varmasti syynä beaglen possumaiseen olemukseen, kun askel on lyhyt, hampaita ei juuri enää ole kuin nysät, on ruoka oltava pehmyttä ja hyvää ja helpolla saatavaa. Ja sitten nukkumaan, 18 tuntia vuorokaudessa.
Tämän tutun beagelen tapasimme tyttäreni kanssa minun lapsuudenkodissani, jossa kävimme tervehtimässä veljeä, joka asustelee taloa. Kävimme samalla reissulla hoitamassa vanhempien haudan, siellä kukki marketat vielä täydessä kukoistuksessaan. Lisäsimme callonit marketoiden vierelle. Syksy on ollut lämmin ja hyvä pitämään kukat kauan kukassa. Totesimme, että viime vuoden aikana oli lapsuuden kylän ihmisistä tullut kolme uutta hautakumpua.
Palasin eilen kotiin ja saldo lomapäivistä, jatketusta viikonlopusta, oli flunssa, joka vaihtui ärhäkäksi infektioksi keuhkoputkiin. Sairastan infektioastmaa ja nyt tulikin tavallista ärhäkämpi tulehdus. Olen jo aloittanut kolminkertaisen lääkityksen, jonka pitäisi purra nopeasti. Olen jonottanut kuusi kuukautta polven tähystysleikkaukseen ja nyt yritän saada tulehduksen pois ennen maanantaita, ettei leikkaus siirry. Kipeä polvi on sietämätön kestää. Ainakin minun luonteellani, kun olen niin mielelläni liikkeellä koko ajan.
Kesä huvilalla (kesämökkiämme ei saa kuulemma sanoa mökiksi, vaan huvilaksi, sen takia, että se ei ole mökki ollenkaan, paremminkin huvila). Viime syksynä kaadatettiin metsurilla 40 runkoa mäntyjä rannan puolelta pihapiiristä, ja niistä kertyi neljä kertaa 40 pölliä, jotka olemme saaneet miltei kokonaan tehtyä haloiksi. Nimittäin, vaikka urakka tuntui kestämättömältä saada ikinä valmiiksi, urakka tuli tehtyä. Aloitimme jo viime syksynä lokakuussa, kun puut oli kaadettu, keräämään pitkin piennarta rotkottavat rungot kasoihin. Koska emme ole mitään voimanpohatoita, emme uskaltaneet ajatellakaan oikeata homelitea työavuksi. Minulla oli kokemusta sähkösahasta ja se sitten olikin pelastus. Emme ehtineet viime syksynä lumen alta saada juuri mitään aikaiseksi, sillä talvi tuli kuin seinään, kesken kaiken. Mutta keväällä rungot olivat tasan siinä asennossa kuin mihin ne olivat jääneet syksyllä. Reipas parikymppinen tyttäremme oli riuskana apuna, ja saimme koottua puita kasoihin ja hakkuujätettä toisiin kasoihin. Alussa tuntui, että muuta ei tehnytkään kuin vain vastusti. Nimittäin ostimme agrikaattoriin väärää bensiiniä ja se sammahteli koko ajan. Saha tylsyi, niin että sahaaminen oli lähinnä polttamista. Mutta kun kokemuksesta opimme, että ostimme kasan uusia teriä ja oikeata bensiiniä, alkoi työ sujua. Pöllit muutuivat pölkyiksi ja pölkyt hakattiin haloiksi.
Ja ympäristön siistiminen kävi näppärästi, sillä saimme avuksi "trenkipojan Hämeestä", joka napakalla ranneliikkeellä ja käärmeenkielen terävällä kirveellä irroitteli havut oksista ja lopuksi pilkkoi oksat saunan uuniin sopiviksi klapeiksi. Että kiitos vieläkin trenkipojallemme.
Olen oppinut, että mikään ei ole niin keljua, kuin huonot työkalut työssä kuin työssä. Kunnon kirveet, sahat, sorkkaraudat, ja alkaa pelittämään.
En halunnut rasittaa itseäni ollenkaan liiallisella kasvimaan kitkemisellä tänä kesänä, vaan istutimme puolet aikaisemmasta perunamäärästä. Lisäksi vain helppohoitoista keräsalaattia, tilliä ja paljon, paljon kukkasia. Saimme hyvän perunasadon ja tilli- ja salaattisadon, mutta se määrä minkä sain ikikukkia kuivamaan, on huomattava. Nimittäin kylvin ikikukkaa, eli olkikukkaa monta penkillistä, ja keräsin kerran viikossa sadon kuivamaan. Nyt on koko talveksi värikasta elävää koristekukkaa maljakoihin.
Syksyllä mieheni tilasi viisitoista kuutiota multaa, jonka avulla paransimme kukkapenkkejä ja nurmikkoa ja aloitimme ensikesänä toteutettavan uuden pation teon. Korjasimme huonoja kasvukohtia, tasoitimme epätasaisuuksia jne. Purin vanhat kukkapenkit, koska niiden perennat olivat liian tiheässä ja jäivät pieniksi. Varsinkin keisarinkruunut ovat todella alamittaisia. Sekaan laitoin useita kourallisia tulppaanin ja narsissin mukuloita. Kasvun ihme keväällä on aina ihanaa.
Varsinkin kun Kainuu ei ole vielä kaikkein vehmainta seutua, ainkaan savoon verrattavaa.
Nyt pari viikkoa sitten paikallinen kauppapuutarha piti syysmarkkinat, jonne menimme hakemaan neuvoja näköala-aidan tekemiseen. Saimme todella ammattitaitoisen opastuksen ja laskelmat, ja neuvot, kuinka rakennamme aidan elävillä pensailla. Ostimme 18 kpl lumipalloheisi-pensaita ja istutimme ne siksak-malliin pitkin etelärinnettä. Niiden pitäisi kasvaa - ja aijon sen myös toteuttaa lannoituksella ja kastelemisella - kolmimetrisiksi ja tuuheiksi pensaiksi. Nyt ne ovat vielä pieniä taimia, mutta jos ne talvehtivat hyvin, uskon, että ensikesänä ne jo ovat jonkin verran kasvaneet.