Voi voi niskalihaksiani

Minun niskani venähti eilen illalla: kramppasi niin että sain kyyneleet silmiini. Työkaverini ilmoitti, että syy on ahneudessa: ahnehdin jotain - mitä liene - niin että niska niksahti. Mutta kyllä se tästä taas oikeaa, uskoisin.
Päätin taas luopua ahnehtimasta epäolennaisuuksia ja tyytyä vähempään. Nimittäin Siirak oli viisas mies: hän sanoi kaksi kuolematonta lausetta: "pidättäydy kohtuudessa" ja "juopunut nainen on kauhistus".
Se miksi siteeraan Siirakki-parkaa, johtuu jonkinlaisesta elämänarvojen päivittämisestä.Minusta tässä iässä on tärkeää laittaa vaakakuppeihin asioita ja vähän tasoitella niitä, että vaaka keikkuisi tasapainossa.. Nyt kun lähenen puoltaväliä tätä kymmentä, olen kiinnostunut enemmän sisäisestä hyvinvoinnista. Kuuntelin kauhulla jonkin ajankohtaisohjelman lääkkeiden mielettömästä väärinkäytöstä Suomessa ja välittömästä seurauksesta turhina kuolemina ja invalidisoitumisena. Minun ongelmani on se, että en saa unta iltaisin. Olen aloittanut ns. uni-valvepäiväkirjan pidon, johon merkkaan nukkumiseni, uneni laadun, heräämiset ja kofeiinipitoisten juomien nauttimisen. Heti minä hoksasin, että kymmenen kuppia mustaa p....akahvia automaatista, on yksi syy valvomiseeni. Olen nyt päässyt jo eteenpäin, sillä olen alkanut vaihtamaan joka toisen kupin vihreään teehen.
Muutenkin olen keksinyt, että mikäli venyn sängyssä ja tuskailen unettomuutta, alkaa repimään joka luunsolmua ja jännettä, vetää suonella ja kitistyttää. Hyppäsen keittiössä juomassa maitoa ja haukkaan juustoa, jotka muka ovat nukuttavia aineita. Tai venyttelen niin että sinkuu.
Lähdemme käymään maatilallani viikonlopun reissulla. Poika aikoo myös käydä mammaa katsomassa, joten tulossa on mukava vkl. Saan "tukistaa" koko orkesterin ruotuun. On mukava leikkiä kotia ja tehdä ruokaa isolla padalla, ihan kuin ennenvanhaan. Tosin harmia kuului, että vesijohto oli jäätynyt ytimiä myöten. Onneksi eksmies oli käymässä ja oli sulattanut johdot. Se sitä tulee kun talossa ei ole talonmiestä. Tosin talvet ovat kylmempiä kuin järkiään, ja siitä tämä ongelma on johtunut. Ja kyllä talossa pitäisi olla isäntä, joka huolehtisi nämä murheet. Minulla ei tule kyllä huolehdittua, ja tuskin maatilalla vuokralla asuva tytärkään osaa ajatella, että lunta pitäisi kasata putkien päälle. Toinen huoli on mahdollisesti halkojen loppuminen kesken talven.
Onneksi lähistöllä on tila, jossa myydään valmista pilkettä. Eli halakoja poltettavaksi uunissa  eli  pesässä
 Murresanonnat ovat hauskoja: olen aina tottunut puhumaan pirtin uunista, mutta kuulen päivittäin puhuttavan pesän lämmittämisestä. Minkä pesän? Siis hellan pesän. Eli hällähalakoja hällänuuniin.jee jee!

Heleätä helmikuuta

Helmikuu alkoi tautisesti: sairastuin jokavuotiseen keuhkoastmaan, joka veti niin tiukille, että jouduin olemaan sängynpohjalla viikon päivät.  Terveys palautuu pikkuhiljaa, mutta huomaan, että toipuminen ei ole niin nopeaa kuin haluaisin sen olevan. Olen aloittanut jo työmatkakävelyt, mutta jalat ovat aivan uupuneet ja jäykät. Keuhkot tosin ovat ihan ok jo, paitsi että välillä tulee vielä yskänpuuskia.

Kävin jokavuotisen kärsimykseni-via dolorosan-eli hammaslääkärin. En jaksa ymmärtää, miksi lamaannun aina kun istahdan hammaslääkärin tuolille. Olen pääsääntöisesti saanut aina hyvän kohtelun, mutta sitä kärsimysten määrää on vaikea mitata, minkä olen elämässäni kiemurrellut hammaslääkäreiden penkeissä. Rahallisesti olen laittanut mersun hinnan hampaisiini.

No kärsimys oli vähäistä, sillä se on palkitsevaa, että käy tarpeeksi usein kitumassa, mitään toimenpiteitä, jotka aiheuttavat kipua, ei sitten tarvittu. Ja minä selvisin ehjänä takaisin kotiin.

Olen ollut joulusta saakka vapaa-ajat hyvin tiukasti mieheni seurassa, jotta hän on päässyt hyvin toipumisen alkuun. Hän tosin väittää, että rouvaa ei juuri näe kuin yösydämenä, kun työpäivät venyvät pitkiksi.

Mutta olen kuitenkin miettinyt tämän asian, että minusta on varmasti enemmän hyötyä työssäkäyvänä vaimona, joka on vähemmän kotona, kuin päinvastoin. Kyllästyisin helposti ja voisin vaikka alkaa höhhöilemään kaikenmaailman tyhjänpäiväisyyksiä, kuten voisin hurahtaa johonkin uskonlahkoon, mennä marttakerhoon tai vaikkapa aloittaa ylensyönnin. Kaikki kunnia em. mutta minulle on parempi, kun on selkeä ja järjestelmällinen rytmi, minuuttiaikataulu miltei. Tosin tähdennän, että sinä päivänä, kun minun ei enää tarvitse mennä töihin, siunaan sen päivän, jos siis syy on mikä tahansa muu kuin sairastuminen.

Olen survonut villalankanyttöset ja valmiit töppövillaset ja vanttuut vaaatehuoneen perille ja ottanut virkkuulangat esille. Kädet kaipaavat lankaa, joka ei tunnu villaiselta, vaan paremminkin liukkaalta.

Virkkaan ruusuverhoja keltaisesta ohkaisesta virkkauslangasta Huvilan terassin isoihin ikkunoihin.

Tulee suunnaton kesän- ja saunan kaipuu, kun tekee jotain konkreettista Huvilalle. Kesä tulee varmasti. Hämmästyimme omituista valoilmiötä, mikä pällähti ikkunoista suuren avokonttorimme käytäville: aurinko! Ihan uskomatonta viikkokausien lumituhrujen jälkeen.

Joutsenia on jo kiirehtinyt tuonne perämeren rannoille, raukat jäätymään lumeen. Mikä kiire niillä on tulla vielä, kun on vielä sydäntalvi.

Olen nukkunut kaksi yötä jotenkuten, ilman että olen isommin joutunut stressaamaan itseäni unettomuudella. Minulla on todella vaikeaa saada unen päästä kiinni. Minua ei kyllä nukuta aamullakaan, joten en ymmärrä miten minä yleensä jaksan.

Mutta aika aikaa kutakin.