Aurinkoa ja hyvää unta

Maaliskuinen aurinko on alkanut paistamaan huikaisevan kirkkaasti. On pakko kaivaa vanhat "kilolasit" esille. Tuleeko nimi kilolasi siitä ,että auringonkilo on voimakas? Vissiinni joo. Maaliskuu on edennyt puoleenväliin huomaamatta. Ihan hävettää se, että tajusin eilen, että minun olisi pitänyt istua opiskelut maanantaina ja tiistaina, niin unohdin koko jutun. Olen minä kyllä hömelö. Syytän tätä hektistä elämää ja tuutin täydeltä tulevia katastrofiuutisia, että minun pikku päähäni ei mahdu enää mitään muuta, kuin uutisten seuraamista arjen pyörittämisen ohella. Sijoitukset Aasian rahastoista kannatti kotiuttaa. Voin kuvitella maailmalliset pörssiromahdukset, miten ne aiheutti kurjuutta, sillä ihmisen on aha-ne. Siis rahan ahne. Mutta sehän on selviö, että kun kaikki sijoittavat reagoivat samoin, pörssi notkahtaa pitkälle miinukselle. En ole oikein hyvä ekonomisti, mutta tiedän, että nyt kun pörssi on alhaalla ja kun tilanne vakaantuu, kannattaa taas aloittaa sijoittamiset.
Olen kovasti ollut ulkonäkökeskeinen ja nauttinut uusista ripsituuhennuksistani. Mutta totaalinen takapakki tuli kun aloitin jälleen kerran pudottamaan painoani. Pudotin sitä neljä kiloa ja lihoin takaisin kuusi kiloa. Systeri onnitteli, että olin saanut liikuteltua kymmenen kiloa massaa. Hieno saavutus. Nyt on vissiin kuu väärässä asennossa, sillä söin suoraan jäätelörasiasta puolet ja liotin pitkää nisua maidossa.. Ihmisellä on vähäiset, mutta hekumalliset nautinnot ruuan ääressä. Jos siihen vielä ottaa akuankan seuraksi silmien eteen, niin voisi melkein sanoa, että on sen hetken onnellinen.  Onneksi minulla on taustajoukkoja, jotka eivät lakkaa uskomasta ihmeisiin: siis että minä joskus vielä saan sen kymmenen kiloa pois. Onkohan meillä vaihdevuosissa rypevillä naisihmisillä mitään muuta niin hauskaa kuin kylmä maito ja pulla. Minä olen alkanut uskoa naistenlehtien vakuutteluja, että shoppailemisella täytetään mielen tyhjyyttä. Minusta on edelleen todella mukava shoppailla.
Shoppailin instrussa uusia silmäklasipokia ja kauhistelin 70-lukuista retromallistoa, joka tunkee vastaan.  Minulla on työnäkö, ts. näyttöpäätenäkö alkanut huononemaan, vaikka klasit ovat vielä kondiksessa.
Pahinta on se, että kuuloni notkahti huonommaksi. Jopa niin huonoksi että terkkari ei uskonut sen olevan niin huono ja huuhteli korvani ja passitti korvalääkärille. Minulla alkoi traktori jyrämään lumia pihalta -tinnitus.
Se on aika kelju. Ystävättäreni savosta, joka kuuroutuu kovaa vauhtia, pelotteli, että tinnitus on paha oire kuuroutumiselle. Muistan tätimme tyttären, joka jo seitsentoistakesäisenä julisi, että hän ottaa todella rikkaan miehen, joka hänet elättäisi, kun hän on puolisokea ja puolikuuro. Tosin tämä serkkulikka on itse päässyt jo etenemään työurallaan pankkimaailmassa pitkälle. Mutta kyllä hän nai hyväpalkkaisen diblomi-inssimiehen.
Minulle on tapahtunut suoranainen ihme: olen nukkunut kymmeneen vuoteen puolitoista viikkoa todella hyvin. Kaikki lähti siunatusta kaukolämmöstä. Se katkesi ja kammari viileni 19- asteeseen. Se antoi minulle todella ratkaisevan avun. Mieheni suostui, että vaikka kaukolämpö saatiin kuntoon, pidämme makuuhuoneen lämmön edelleen 19 asteessa. Voi miten se on ihanaa kun kuuma aalto hyökyää ylitseni n. 15 kertaa tunnissa.