Tulvan keskellä

Luojamme lupasi, että maapalloa ei enää hukuteta toista kertaa, merkkinä siitä on sateenkaari. Onkohan sekin lupaus vanhentunut, kun nykyisin ei enää vanhat merkit pidä paikkaansa. Ainakin  meillä Kainuussa on jatkuvasti satanut vettä, päivästä toiseen, viikosta toiseen. Järvet ja joet ja muut puroset ovat tulvineet teiden päälle, meidän huvilan pihallekin nousi järventapainen. Ei tuo syvä ole, mutta selvästi näkee, että maa ei kertakaikkiaan ehdi juoda sisäänsä taivaalta tulevaa vesimäärää.
Lakat, eli hillat olivat niin kaukana erämaassa, että en jaksanut lähteä niitä hakemaan. Onneksi sain tehtyä kaupat  poimijan kanssa, joka ilmeisesti sattui marikon reunaan tuolla Lapissa, sillä oli jo ehtinyt kerätä liki sata kiloa muutamassa päivässä. Tilasin 10 kg, hinta on 20 €/kg, mikä on jo kohtuullinen hinta sille, joka ne jaksaa ja kehtaa kerätä. Hillat tulivat eilen ja ovat erinomaisen hyvänlaatuista. Hilla, eli lakka, on marja, jota pitää  kumartaa nöyrästi ja jokaikinen pitää erikseen napata astiaan.
Linnut ovat nyt saaneet poikueensa lentoon. Huvilan pihan männyn latvassa oli räkättirastaan pesä. Siitä lähti lentoon iso poikue, jota ovat ahkerasti herukkapensaitteni ympärillä ahertamassa.  Luonto saa ottaa osansa, se on minun periaate, mutta silti minäkin haluan osani ja laitoin verkot punaisten herukoiden päälle. Lintubongauksesta tulee mieleen aika erikoinen tapaus. Kaverini oli bongannut omalla takapihallaan erittäin harvinaisenoloisen ja -näköisen linnun. Hän oli katsellut ilman silmäklaseja ikkunan läpi lintua, joka oli musta, leveäpyrstöinen ja istui n. metrin korkeudella puun oksalla. Lintu oli rauhallinen, joten kaverini oli ottanut digikameran ja lähtenyt  hiipimään talon päädyn kautta takapihalle, jotta saisi napattua kuvan linnusta.
Hän oli kyllä hämmästellyt, että lintu ei ragoinut mitenkään liikkeeseen joten hän oli päässyt ihan  äärelle kuvan ottoon.  Zoomaillessa lintua selvisi, että  linnun kyljessä oli kirjaimet VAPO. Lintu oli siis oma lätsä, jonka hän oli edellisenä iltana heittänyt hikipäissään oksalle kuivumaan ja siihen unohtanut.
Tuo em. räksän pesä joutui korpin hyökkäyksen kohteeksi kesällä. Se oli veikeä tapaus. Olin mennyt päikkäreille ja juuri kun vaivuin torkkumaan, alkoi ikkunan takana sotatila. Räksät metelöivät henkensä edestä ja raskas klonkahdus säesti meteliä. Haakuroin katsomaan ikkunaan ja näin, että  kevättalvellä syntynyt nuori korppi oli hajottamassa männyn latvassa napottavaa räksän pesää. Eihän räksät korpille mitään mahda, joten kävin jahtaamassa korpin takaisin Kaakkurin selkoseen, missä on korpin reviiri. Se tarkoittaa huvilajärven takana aukeavaa erämaata. Joutsenet ovat onnistuneet hyvin tämänkesän pesinnässä, sillä joutsenpari tyyrää huolellisesti kolmea lihavaa, kömpelöä, harmaata poikasta.
Kasvusto on enemmän kuin vihreää, johtuen kosteudesta. Tuoksuvatukkapensaat ovat nousseet kolmimetriseksi ja peittäneet kaiken varjoonsa. Samoin kirsikkapuut ovat alkaneet hyvin kasvamaan ja pilvikirsikasta, josta piti tulla "pieni puu", on tullut iso puu. Joka suuntaan leveä ja tuuhea.

Kyyhkyjen metsästys on alkanu ja pian alkaa vesilintujen metsästys. Meidän maatilalla Nooa -kolli on kovasti jo metsästänyt, nimittäin hyökkäsi teeren niskaan, mutta pettymys tuli, teeri olikin houkutuslintu. Ei sillä hyvä, edelleen piti uhitella: käytiin karhun kanssa painimaan.

Ukkosta ja iloa

Tämän kesän säät ovat kyllä erikoisen ärmättiä. Kun sataa, sataa niin että sataa liskoja ja käpyjä ja oksia ja perhosia, kun ukkostaa, se ryskää, että pitää mennä peiton alle piiloon. Ja kun paistaa, se rävöttää niin että jos on kalju, niin sisuskumi kärähtää.
Perheessämme on tapahtunut erikoisen iloinen asia: esikoisemme vastasi myöntävästi kosintaan ja laittoi onnellisia kuvia sähköpostiin. Toivotan vielä kerran sydämellisesti onnea! Alan uskoa, että jokaiselle on joku jossakin, kun kohdalle sattuu, hän, joka on  tarkoitettu sattumaan. Joillekin taitaa olla melko useita tarkoitettu, minullekin jo kaksi kertaa. Systeri taas on ollut sitkeä, eikä ole huolinut ketään vastukseksi eronsa jälkeen kymmenen vuoden aikana. En kyllä tarkoittanut ikinä, että niin kävisi, että joudun aloittamaan alusta. Mutta eipä siinä ollut vaihtoehtoja. Minulla kävi kuitenkin hyvin, kiitos siitä suojelusenkelini apulaiselle, joka ohjasi oikeaan ja auttoi pahimman ylitse. Näin jälkikäteen ihan kauhistuttaa, kuinka vaikeaa se ero oli. Näen edelleen unia 70-luvun ajasta, kun menin miehelään niin pienenä ja nuorena, tyhmänä ja oppimattomana. Unet ovat niin ihania, ne ovat jotenkin terapeuttisia, ne näyttävät kuinka olisi pitänyt olla, eivät muista ikäviä asioita.

Koira-Saku leikattiin Oulussa pieneläinklinikalla. Leikkaaja oli ortopedi, joka teki neljä tuntia työtä. Kuvassa Saku ilmeisen tympeissään, että jalka on paketissa. Siinä on rautakehikko, joka pitelee jalkaa aloillaan. Koiramokoma on menossa metsään, mutta sehän ei nyt käy, ennenkuin jalka on terve. Varmaan siihen menee neljä kuukautta. Muutenkin pitää rajoittaa hänen menemishaluaan, sillä tämä on vähän erilainen luonteeltaan kuin ne norjanharmaa hirvikoirat, joita meillä on ollut neljä eri koiraa vuosikymmenien saatossa. Karhukoira on luonteeltaan paljon vilkkaampi ja meneväisempi, mutta paljon ihmisystävällisempi kuin harmaat, jotka ovat juroja. Karhukoiralle ei oikein sovi kaulapanta ja juoksunaru, vaan vapaus.
Minulla on jälleen alkanut kukkimaan uusi perennalaji huvilalla. Olen epätietoinen mikä tämä kaunotar on nimeltään. Kuka tunnistaa? Suloinen, sillä kukka on pitkä, huiskamainen ja pienikukkainen.

Huomenna on tarkoitus lähteä käymään  kotimaatilalla. Siellä on meneillään pesiminen, totaalisesti.
Tyttäreni sulhanen asettuu asumaan maatilalle, joten "uusi kattilakunta" on sitten perustettu. Minusta on mahdottoman hyvä asia, että nuoret ihmiset asettuvat sivukylälle asumaan. Minä olen itse kasvanut ulos entisestä kodistani, en enää koe sitä tärkeänä paikkana. Pidän kyllä Ruususkammarini itselläni edelleen. Olen kiintynyt Kainuuseen enemmän kuin koskaan minnekään, ja ehkäpä tämä on minun satamani. Tosin olen unessa useasti asunut meren rannan läheisyydessä, missä kasvaa pamppuja, eli osmankäämejä. Asuntona on aina sama rivari, jonka takapihan puolella menee pyörätie, jonka takana avautuu merenranta osmankäämeineen. Unen asunnossa on kirjoituspöytä ja se on aika hämärä ja matalakattoinen.
Elokuu on alkanut, ja käännymme syksyä kohti. Olen käynyt poimimassa kaksi ämpärillistä mustikkaa, joissa oli perkaamisen jälkeen puolitoista ämpärillistä. Minä en ymmärrä mistä niin paljon roskaa tulee matkaan.
Mieheni on niin pedantti, että jokainen puolukanraakule ja pieni mustikanlehti poistettiin. Voi miten työlästä se oli, mutta nyt on niin puhtaat mustikat pakkasessa, että ei niitä tarvitse siivilöidä. Hankintana on smoothiensekoittaja, eli tehosekoitin. Arvelin, jotta olisi kiva aloittaa aamu marjasmoothiella, toisinsanoen marjataahkurilla. Olen aktiivisella päällä ja tilasin 20 liikuntaseteliä syskyä varten. Ne käyvät kaikkiin mahdollisiin liikuntapaikkoihin Suomessa. Aijon liikkua.