Pähkäilyä hiuksista

Kävimme eilen kotona tekemässä jälleen kerran yhden suuroperaation tavaroiden pakkaamisessa. Olohuoneen tammiparketti on valmis ja etenee aulaan ja eteiseen. Alkuviikosta sitten siirrämme makuuhuoneen kalusteet ja ne tavarat, jotka kokosimme laatikoihin, olohuoneen puolelle ja makuuhuoneessa alkaa vanhojen tapettien poisto, maalaus, uusi tapetointi ja parketointi. Haaveissa on päästä kahden viikon kuluttua asumaan uuteen kotiin. Tosin se on pakko, sillä vuokrasopimus päättyy kahden viikon kuluttua sunnuntaina. Väsyin totaalisesti ja nukahdin jo aikaisin illasta, mutta astmakohtaus herätti. Se mieletön pöly yskitti ja vingututti pillejäni. Onneksi lääke auttoi. Mutta aamulla olin virkeä ja riensin kampaajalle. Kampaaja oli heti luotettavan oloinen, aikuinen rouva, joka teki rohkeasti juurivärjäyksen ja alahiuksien tummentamisen. Päälle tuli todella kaunis tulenpunainen raidoitus. Olen tyytyväinen, koko komeus maksoi liki sata euroa. Aion käyttää ko. kampaajarouvaa jatkuvasti, sillä en mielelläni hakeudu aina uudelle kokeiltavaksi. Mieheni kysyi, miksi en voisi jo luopua pitkistä hiuksista. Olen luopunut jo puolista hiuksistani, joten lyhenemään päin ne ovat. Ne ylettyivät vielä joulukuussa liki vyötärölle, ts. hamppuiset takut roikkuivat selässä. Nyt minulla on kamman lävistävä hartioille ylettyvä tukka, jota voin pitää irrallani, kun aikaisemmin jouduin pitämään aina nutturalla tai ponnarilla. Ei enää saparolinjaa, sen olen luvannut itselleni. Mutta lyhyt tukka on työteliäs. Joka pesun jälkeen on hiukset föönattava muotovaahdolla kondikseen. Minusta se on kyllä ihan hauskaakin, ainakin on mukava olla laitetun näköinen. Vihdoin on aikaa ja mahdollisuutta itselleni.