Olipa kerran talous,jonka kylpyhuoneen kaunis posliinijumala (jota kamiksessa kumarretaan ), meni tukkoon. Tai ainakin melkein meni. Yleensä tavan talouksissa näin käy joskus. Talon Herra aiheutti Rouvalle melkoisen herätyksen
nykäisemällä makuuhuoneen oven auki, ja kiljumalla kurkku suorana, että Rouva on laittanut jonkun epämääräisen esineen ko posliinijumalaan ja se on mennyt tukkoon. Rouva, joka on sairastanut jo yhden rintasyövän, on päättänyt olla sairastamatta toista, ja nousi kiljumaan kurkkusuorana, että hele-vetin prkle, ite oot laittanut! Sitten Rouva itki raivosta ja soitti kiinteistön päivystäjälle, että kävisikö hän avaamassa tukoksen. Ystävällinen rastatukkainen kaveri imaisi isolla pyöränpumpunnäköisellä vekottimella tukoksen pois. Eikä mitään esineitä löytynyt, pelkkää sakkaa. Että näin aloitetaan aamu lintukodossa.
Joskus tuntuu, että onko tässä olotilassa, jota kutsutaan elämäksi, järjen hiventä. Kauhistelin systerin huokaisua, jota hän on huokaillut jo useamman kerran, että hän repattaa vielä kolmekymmentä vuotta sammoo elämää. Ihmettelin, että miten voi jaksaa ajatella elävänsä yli 90 -vuotiaaksi. Sukujuurtemme heikot geenit takaavat meille sisaruksille 70-75 vuotta. Joten ei pelkoa. Oikeasti.
Tänään oli coc au vin-päivä. Siitä tuli herkullinen. Olen oppinut, että reseptiä kannattaa seurata pilkuntarkasti, niin tulos on suussa sulava. Ja pullea laskiaispullukka kermalla ja hillolla kruunasi aterian.
Olen kulkenut ensimmäisen viikon töissä. Se on mukavaa ja virkistävää. Neljä tuntia on hyvä aika työskennellä.
Työmatkojen käveleminen uuvutti, ja etsinkin paikallisliikenteen aikataulun. Bussilla lyhentää kävelymatkaa.
Tosin kävelen mieluusti, jos vain jaksan.
Ystävääni pisti tänään ampiainen käteen. Uskomatonta, mutta totta. Kuinka monta suomalaista on tammikuussa amppari pistänyt? Eikö ne pirulaiset (ampiaiskammoni on järkyttävä) enää edes talvehdi.
lauantai 25. tammikuuta 2014
tiistai 21. tammikuuta 2014
Talvi puolessa..
Talvi puolessa, nälkä suolessa, sanoi karhu ja käänsi kylkeään ed sunnuntaina, Heikin päivänä. Jälleen myöhästyneet onnittelut nimipäivänäsi Heikki.
Laapotin aamuhämärissä haavapolille näyttämään rinnankorjausleikkauksen ankkurihaavan kohtaa, joka vaatii hunajasalvaa, jotta siihen tulee kaunis arpi. Pihkasalva olisi parempaa, tiesi systeri,ja haavahoitsu vahvisti, että tosi on, mutta se jättää kuulemma rumemman arven. Nyt tuntuu, että olisko sillä mitään väliä, minkälainen arpi tulee, ketä se kiinnostaa ja kuka sitä katselee. Mutta toisaalta ajatellen, kun kerran on mahdollista saada nätti arpi, niin otetaan se sitten. Sitten kävelin töihin, eli aamulenkiksi tuli 4 km ja töistä kävelin vielä kolmisen km kotiin.
Aloitin eilen työt. Mutta en vielä kahdeksan tunnin päiviä, vaan anoimme vakuutusyhtiöltä kolmen kuukauden työkokeilun, jossa työvelvoite on 20 h vko. Teen nyt neljän tunnin päiviä ainakin kuukauden. Sitten jatkan kuuteen tuntiin päivä, mutta edelleen se velvoite on 20 h vko, minkä mukaan myös etuus, eli "palkka" on laskettu. Tämä työkokeilu on vakavan sairauden läpikäyneelle hyvä vaihtoehto. Palkka lasketaan sellaisella kaavalla, että tulotaso pysyy kohtalaisena. Työ tietokoneella istuessa on hel- ve-tin rankkaa, kun sitä tekee 8 h päivässä. Jo tämä neljän tunnin aloitus on tuonut mieleen, kuinka uuvuttavaa on ottaa puhele puhelun jälkeen vastaan, hoitaa case siten, että ei tule feedbackiä, ainakaan negatiivista.
No minä kokkeilen.
Olen vähän uupunut työmatkakävelyyn jo kahden päivän jälkeen. Minulla olisi mahdollisuus hypätä paikallisliikenteen bussiin, tai ajaa neiti Mercedeksellä tai vaikka keksiä kyytiä mitä tahansa. Mutta kun haluan uupua, koska niin kauan kuin liikunnan tuoma uupuminen menee nopeasti ohi, kun juo vettä, käy suihkussa ja levähtää, niin tunnen eläväni.
Minä palaudun tosi nopeasti rasituksesta.
Eilen kun menin töihin, varauduin kassillisella Rumbergin suukkoja. Jokainen, joka kävi halaamassa minua, sai suukon.
Kävi niin, että pari henkilöä ei tunnistanut minua, johtuen vuoden poissaolostani, ulkonäköni muuttumisesta husteni osalta ja tietysti vuosi vanhan vanhentaa. Menin kysymään, että, etkö tosiaan tunnista, niin oli tosi hauska nähdä vilpitöntä hämmästymistä, että tosiaan, hiukset ovat niin erilaiset, silmäklasit uudet jne. No nauruun se johti- ja suukkoon.
Laapotin aamuhämärissä haavapolille näyttämään rinnankorjausleikkauksen ankkurihaavan kohtaa, joka vaatii hunajasalvaa, jotta siihen tulee kaunis arpi. Pihkasalva olisi parempaa, tiesi systeri,ja haavahoitsu vahvisti, että tosi on, mutta se jättää kuulemma rumemman arven. Nyt tuntuu, että olisko sillä mitään väliä, minkälainen arpi tulee, ketä se kiinnostaa ja kuka sitä katselee. Mutta toisaalta ajatellen, kun kerran on mahdollista saada nätti arpi, niin otetaan se sitten. Sitten kävelin töihin, eli aamulenkiksi tuli 4 km ja töistä kävelin vielä kolmisen km kotiin.
Aloitin eilen työt. Mutta en vielä kahdeksan tunnin päiviä, vaan anoimme vakuutusyhtiöltä kolmen kuukauden työkokeilun, jossa työvelvoite on 20 h vko. Teen nyt neljän tunnin päiviä ainakin kuukauden. Sitten jatkan kuuteen tuntiin päivä, mutta edelleen se velvoite on 20 h vko, minkä mukaan myös etuus, eli "palkka" on laskettu. Tämä työkokeilu on vakavan sairauden läpikäyneelle hyvä vaihtoehto. Palkka lasketaan sellaisella kaavalla, että tulotaso pysyy kohtalaisena. Työ tietokoneella istuessa on hel- ve-tin rankkaa, kun sitä tekee 8 h päivässä. Jo tämä neljän tunnin aloitus on tuonut mieleen, kuinka uuvuttavaa on ottaa puhele puhelun jälkeen vastaan, hoitaa case siten, että ei tule feedbackiä, ainakaan negatiivista.
No minä kokkeilen.
Olen vähän uupunut työmatkakävelyyn jo kahden päivän jälkeen. Minulla olisi mahdollisuus hypätä paikallisliikenteen bussiin, tai ajaa neiti Mercedeksellä tai vaikka keksiä kyytiä mitä tahansa. Mutta kun haluan uupua, koska niin kauan kuin liikunnan tuoma uupuminen menee nopeasti ohi, kun juo vettä, käy suihkussa ja levähtää, niin tunnen eläväni.
Minä palaudun tosi nopeasti rasituksesta.
Eilen kun menin töihin, varauduin kassillisella Rumbergin suukkoja. Jokainen, joka kävi halaamassa minua, sai suukon.
Kävi niin, että pari henkilöä ei tunnistanut minua, johtuen vuoden poissaolostani, ulkonäköni muuttumisesta husteni osalta ja tietysti vuosi vanhan vanhentaa. Menin kysymään, että, etkö tosiaan tunnista, niin oli tosi hauska nähdä vilpitöntä hämmästymistä, että tosiaan, hiukset ovat niin erilaiset, silmäklasit uudet jne. No nauruun se johti- ja suukkoon.
tiistai 14. tammikuuta 2014
Tulihan ne pakkaset.
Minulla on nuhanenä, niiskuttelen ja aivastelen ja vähän kutjotan flunssan kourissa. Ei tämä paha ole, mutta kun en ole vuoteen sairastanut minkäänlaista romuskaa, on tämä mainitsemisen arvoista.
No lenkille en ole lähtenyt, että keuhkoputket eivät ärsyynny, kun minulla on taipumusta infektioastmaan.
Aloitin jo itseni huosimisen työlookiin. Töihinlähtö siirtyi ensi maanantaille, mikä oli hyvä asia tämän nuhan vuoksi. Kävin kampaajalla ja leikkautin, mutta en värjäyttänyt hiuksiani. Enkä värjäytäkään, sillä hiusteni oma väri, valkeanharmaa on upea. Jos se muuttuu likainväriseksi, otan kevythuuhtelun. Ripset ja kulmat kestovärjäytin. Kampaajatyttöni oli kesällä kurssituttanut itsensä geelikynsien tekoon. Ja hän osasi tehdä todella siistiä jälkeä. Joten enää puuttuu kosmetologilla käynti, kun ihoni on eloton ja harmaa pimeän talven myötä. Sain ajan ensiviikolle.
Alennusmyynneissä kävin kertaalleen tsekkaamassa tarjonnan. Koska en nykyisin osta rätei ja lumpui, ostin kolme Nanson paitaa.
Nanso kestää ja kestää, pesusta toiseen. Minulla on vielä käyttämättä Marimekon lahjakortti, jonka sain joululahjaksi mieheltäni. Miehestäni puheenollen kultani päätti jäädä koko talveksi pirttiin. Hän aikoi haakuroida ulos vasta kun päivä on pidempi kuin yö. No se sallittakoon, jokainen saa tehdä ihan miten haluaa. Itse en viihdy sisätiloissa juuri yhtään, jos on siedettävä sää ulkona. Meitä on joka lähtöön. Vaatteista puheenollen vanhin systeri on suorastaan kuuluisa erikoisista neuleista. Hän neuloi viime talvena itselleen upean pitkän neuletunikan. Se oli niin ihana, että tyttäreni anoppi tilasi häneltä samanlaisen. Koska ko anoppi on seurakuntansa kivijalka, hän on saanut neuletunikasta paljon ihailevia kyselyjä. Nyt systeri keksi aloittaa neulomaan villahousut,jotka vedetään farkkujen päälle!
Odotan mielenkiinnolla minkälaiset niistä tulee.
Kävimme hyvän ystäväni kanssa tänään päivällisellä parhaassa ruokaravintolassa. Se piristi nuhanokkaa tosiaan.
Pidimme peijaiset. Karhu on kaadettu!
No lenkille en ole lähtenyt, että keuhkoputket eivät ärsyynny, kun minulla on taipumusta infektioastmaan.
Aloitin jo itseni huosimisen työlookiin. Töihinlähtö siirtyi ensi maanantaille, mikä oli hyvä asia tämän nuhan vuoksi. Kävin kampaajalla ja leikkautin, mutta en värjäyttänyt hiuksiani. Enkä värjäytäkään, sillä hiusteni oma väri, valkeanharmaa on upea. Jos se muuttuu likainväriseksi, otan kevythuuhtelun. Ripset ja kulmat kestovärjäytin. Kampaajatyttöni oli kesällä kurssituttanut itsensä geelikynsien tekoon. Ja hän osasi tehdä todella siistiä jälkeä. Joten enää puuttuu kosmetologilla käynti, kun ihoni on eloton ja harmaa pimeän talven myötä. Sain ajan ensiviikolle.
Alennusmyynneissä kävin kertaalleen tsekkaamassa tarjonnan. Koska en nykyisin osta rätei ja lumpui, ostin kolme Nanson paitaa.
Nanso kestää ja kestää, pesusta toiseen. Minulla on vielä käyttämättä Marimekon lahjakortti, jonka sain joululahjaksi mieheltäni. Miehestäni puheenollen kultani päätti jäädä koko talveksi pirttiin. Hän aikoi haakuroida ulos vasta kun päivä on pidempi kuin yö. No se sallittakoon, jokainen saa tehdä ihan miten haluaa. Itse en viihdy sisätiloissa juuri yhtään, jos on siedettävä sää ulkona. Meitä on joka lähtöön. Vaatteista puheenollen vanhin systeri on suorastaan kuuluisa erikoisista neuleista. Hän neuloi viime talvena itselleen upean pitkän neuletunikan. Se oli niin ihana, että tyttäreni anoppi tilasi häneltä samanlaisen. Koska ko anoppi on seurakuntansa kivijalka, hän on saanut neuletunikasta paljon ihailevia kyselyjä. Nyt systeri keksi aloittaa neulomaan villahousut,jotka vedetään farkkujen päälle!
Odotan mielenkiinnolla minkälaiset niistä tulee.
Kävimme hyvän ystäväni kanssa tänään päivällisellä parhaassa ruokaravintolassa. Se piristi nuhanokkaa tosiaan.
Pidimme peijaiset. Karhu on kaadettu!
tiistai 7. tammikuuta 2014
Euforinen mieliala
Minulla on ollut ja on edelleen syvä hyvänmielen tunne, joka johtuu siitä, että sain mummutella neljän yönseudun aikana poijanpaakkua, tyttärenpoikaa, mummun aarretta. Jännä miten tällainen hapan, vaihdevuosissa rypevä, vähemmän mukava emäntäihminen, voi muuttua ihan sulaksi vahaksi pyöreän vauvanpään tuoksusta ja hymystä, joka leviää korvasta korvaan kun on niin mukava lukea satuja nummun kanssa.
Viikonloppu meni paremmin kuin hyvin. Sain olla yksin vastuussa vauvasta ja vanhat rutiinit tulivat mieleen, ja mitään ikävää ei sattunut. Tunsin kuinka mieleni tyhjeni viime vuoden terveyshuolista ja tilalle tuli varmuus, että olen täysin terve.
En ole isommin riepotellut sairauttani tässä blogissa, mutta yhteenvetona voin sanoa, että sain paljon tukea ja kannustusta teiltä systerikullat. Sieltä Ruåtsista saakka. Virtuaalihallaus teille!
On jälleen aika laittaa villalangat pois komeron perimmäiseen nurkkaan ja ottaa kevyitä silkki- ja puuvillalankoja esille. Neulominen ei nyt kuitenkaan kiinnosta. Minulla on ompeluinnostus nostamassa päätään, sillä hyvä ompelukoneeni -joka ei ole mersu, eikä lada- vaan siltä väliltä, on ollut jouten nurkassa omalla pöydällään. Olen ostanut palan Marimekon Unikkokangasta, sinistä. Arvelin, että ompelen pussukan käsilaukun sisälle, kun huulipuna on aina kadonnut laukun pohjalle.
Minä näin saukon eilen. Se loikki tien yli ja kauhukseni huomasin, että se olisi päässyt yli, jos ei olisi kääntynyt takaisin tielle just kun iso bussi jyrryytti kohdalla. En tiedä mitä sille raukalle kävi, luultavasti huonosti.
Haaveeni joulukoristeesta, Tuomaanrististä, toteutui, kun olin ehtinyt lausua toiveen ääneen. Sain koristeen lahjaksi. Se on nyt pakattuna odottamassa seuraavaa Tuomaanpäivää. Koska Loppiainen oli eilen, tänään olisi aika purkaa joulu pois kodista. Päätin että en raaski vielä tänään, olkoon huomiseen. Joulu on niin lyhyt aika.
Vanhin systeri on joulunvihaaja. Olen saanut monet hyvät naurut hänen purskauksistaan joulua vastaan, mm voi helevetti että minä vihaan joulua- malliin. Tuosta kuultaa jo rakkaus jouluun. Jos hän olisi välinpitämätön joulua kohtaan, uskoisin paremmin.
No leikki leikkinä.
Ulkona napsuu vesi ikkunanlautoihin. Omituista, koska nythän pitäisi olla pakkasta. Kaiken järjen mukaan pitäisi olla. Vanhan sanonnan mukaan Loppiaisena on satanut puolet talven lumista.
Pappa kertoi, että -30 luvulla, kun heidän kotimaisemissa oli valtaisa savotta, jota kutsuttiin "ittevorssiksi" ( ko firman nimi lausuttiin selkosessa noin), oli syksystä jouluun ollut oikein unelmakelit tukinajureilla. Maanpohja oli jäätynyt, lunta oli vain vähän, että reki luisti hyvin tukkikuormien alla. Papan isä oli ostanut syksyllä hevosen tukinajoa varten ja tienestit olivat nousseet niin, että hevonen oli viimeistä maksuerää vaille saatu maksettua. Mutta joulu tuli ja alkoi lumisade. Voi junalauta, että sitä oli tullut, koko välin joulusta vuodenvaihteeseen, puolitoista metriä
viikossa. Siihen oli tienestit liki loppuneet, hevoset rypeneet kaulaa myöten kinoksissa. Viimeisen maksuerän kerääminen oli vienyt mehut miehistä ja heposesta.
Oikein hyvää Uutta Vuotta Rakkaat ystäväni.
Viikonloppu meni paremmin kuin hyvin. Sain olla yksin vastuussa vauvasta ja vanhat rutiinit tulivat mieleen, ja mitään ikävää ei sattunut. Tunsin kuinka mieleni tyhjeni viime vuoden terveyshuolista ja tilalle tuli varmuus, että olen täysin terve.
En ole isommin riepotellut sairauttani tässä blogissa, mutta yhteenvetona voin sanoa, että sain paljon tukea ja kannustusta teiltä systerikullat. Sieltä Ruåtsista saakka. Virtuaalihallaus teille!
On jälleen aika laittaa villalangat pois komeron perimmäiseen nurkkaan ja ottaa kevyitä silkki- ja puuvillalankoja esille. Neulominen ei nyt kuitenkaan kiinnosta. Minulla on ompeluinnostus nostamassa päätään, sillä hyvä ompelukoneeni -joka ei ole mersu, eikä lada- vaan siltä väliltä, on ollut jouten nurkassa omalla pöydällään. Olen ostanut palan Marimekon Unikkokangasta, sinistä. Arvelin, että ompelen pussukan käsilaukun sisälle, kun huulipuna on aina kadonnut laukun pohjalle.
Minä näin saukon eilen. Se loikki tien yli ja kauhukseni huomasin, että se olisi päässyt yli, jos ei olisi kääntynyt takaisin tielle just kun iso bussi jyrryytti kohdalla. En tiedä mitä sille raukalle kävi, luultavasti huonosti.
Haaveeni joulukoristeesta, Tuomaanrististä, toteutui, kun olin ehtinyt lausua toiveen ääneen. Sain koristeen lahjaksi. Se on nyt pakattuna odottamassa seuraavaa Tuomaanpäivää. Koska Loppiainen oli eilen, tänään olisi aika purkaa joulu pois kodista. Päätin että en raaski vielä tänään, olkoon huomiseen. Joulu on niin lyhyt aika.
Vanhin systeri on joulunvihaaja. Olen saanut monet hyvät naurut hänen purskauksistaan joulua vastaan, mm voi helevetti että minä vihaan joulua- malliin. Tuosta kuultaa jo rakkaus jouluun. Jos hän olisi välinpitämätön joulua kohtaan, uskoisin paremmin.
No leikki leikkinä.
Ulkona napsuu vesi ikkunanlautoihin. Omituista, koska nythän pitäisi olla pakkasta. Kaiken järjen mukaan pitäisi olla. Vanhan sanonnan mukaan Loppiaisena on satanut puolet talven lumista.
Pappa kertoi, että -30 luvulla, kun heidän kotimaisemissa oli valtaisa savotta, jota kutsuttiin "ittevorssiksi" ( ko firman nimi lausuttiin selkosessa noin), oli syksystä jouluun ollut oikein unelmakelit tukinajureilla. Maanpohja oli jäätynyt, lunta oli vain vähän, että reki luisti hyvin tukkikuormien alla. Papan isä oli ostanut syksyllä hevosen tukinajoa varten ja tienestit olivat nousseet niin, että hevonen oli viimeistä maksuerää vaille saatu maksettua. Mutta joulu tuli ja alkoi lumisade. Voi junalauta, että sitä oli tullut, koko välin joulusta vuodenvaihteeseen, puolitoista metriä
viikossa. Siihen oli tienestit liki loppuneet, hevoset rypeneet kaulaa myöten kinoksissa. Viimeisen maksuerän kerääminen oli vienyt mehut miehistä ja heposesta.
Oikein hyvää Uutta Vuotta Rakkaat ystäväni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
