Pääkallokeli

Tarkemmin sanottuna pääkallonhalkaisukeli tuolla ulkona. Lähdin reippaasti viemään roskia ulos ja .. no järkivähäni jostain syystä ilmoitti, että varo hyvä ihminen, siellä on liukasta. Kuitenkin menin niin vauhdikkaasti että luistin kengänpohjilla valehtelematta parikymmentä metriä vapaatyylillä. Roskapussit pysyivät matkassa ja rouva ei onneksi joutunut suutelemaan maata, mutta säikäytti se melkoisesti. Kun toinnuin säikähdyksestä, tajusin, että viime yönä on satanut alijäätynyttä vettä, joka on jäätynyt peilikirkkaaksi vielä lumettomalle katutasolle.
Aitaa turvana käyttäen pääsin kalloani halkaisematta takaisin sisälle.
Eilen oli vielä ihana syyssää, kirpeä pikkupakkanen ja kuura valkaissut maisemat. Olimme parin tunnin reissulla huvilarannalla, jossa katsastimme kuinka pihapiiri on asettunut talvehtimaan. Mieheni sytytti kodalle nuotion ja nautimme teehetkestä loimuavan nuotion äärellä. Onneksi siis eilen - tänään ei olisi ollut mitään mahdollisuutta päästä edes autoon, saati sitten autolla pihalta ulos ilman luistelua. Aika tuntuu rientävän kohti joulunodotusta. Itseasiassa olen jouluihminen ja minulla on jo kauppakassillinen joululahjoja valmiina. Ostelen pitkin syksyä kaikkea mielenkiintoista pientä, sellaista jota ei niin kovin tarvitse, mutta jos sellaisia saa lahjaksi, ne ovat tarpeellisia. Muistelin viimejoululta jääneen joulupaperirullia. Etsin ja ihmettelin, kunnes muistin, että varastokomerossa ne ovat. Sieltä löytyi viisi rullaa avaamattomana. Mukavaa säilyttää vuoden ja löytää. Yleensä en löydä mitään mitä säilytän, mutta jos ehdin ja viitsin ensin miettiä ja sitten etsiä, niin löytyy. Jos löytyy. Ihan kuin orava joka varstoi eri varastoihin.
Minulla on jonkinlainen arvomaailmankasvatusprojekti meneilläni. Olen parin vuoden ajan muokannut ulkoista olemustani rahalla. Ts. olen käynyt viiden viikon välein kampaajalla ja laitattanut samalla "raamit" kuntoon, eli kestovärjäyksen kulmiin ja ripsiin. Olen pulittanut 120 euroa vain siksi, että voin sanoa, että tukka hyvin-kaikki hyvin. Systeri oli käynyt Viron puolella ja siellä oli saanut täyden remontin ulkonäköön kolmenkymmenen prosentin hinnalla mitä Suomessa. Miksi Suomessa pitää kaikesta maksaa niin mansikoita? Miksi Virossa saa paremmankin remontin ulkonäköön huomattavan edullisesti. Alkoi jotenkin tympäisemään.
Tämä on tietenkin jotenkin provosoivaa, mutta joudun tekemään työtä tällä palkallani kymmenen tuntia että kampaajani huiskaa hiukseni ja kulmani kuntoon puolessatoista tunnissa.
Meitä aikuisia naisia, joilla on puoliso sponssaamassa jos ei itse ole varaa, opetetaan, että kansantalous ei pyöri, jos emme käy kampaajalla, manikyyrissä, pedikyyrissä, ostamassa suomalaisia desingtuotteita, hankkimalla vaatteita, jotka ovat (mikä nykyisin muuten on ) Suomessa valmistettuja. Mainostetaan, että valitse kotimainen saapas, kun hankit saapikkaat.
Mutta kuinka tavallisella kaduntallaajalla on varaa? Ei mitenkään.
Polveni on jo hyvässä kunnossa. Olen kovasti kuntouttanut itseäni ja tulosta on tullut. Mm. yksi vaatekoko on nyt pienempi. Mutta tärkeintä on, että pääsen kävelemään työmatkat, jotka ovat minulle henki ja elämä. Saikkuloman viimeinen viikko on alkamassa. Menen torstaina töihin, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan.