Olen lukenut Heikki Turusta ilta illan jälkeen, ja mitä enemmän luen, sitä varmempi olen, että Henkka on Numero Yksi. Saattaa siinä tietysti olla syynä sekin, että tunnen Pohjois-Karjalan veäntämismurteen omakseni, asuimmehan siellä kymmenen pitkää vuotta elämästämme.
Mutta Pielisen pohjoispuoleiset alueet, siinä Vuonislahden ympärillä, ovat Henkan omaa aluetta. Olen käynyt fanina töllistelemässä hänen syntymäkotiaankin, kun kävimme Vuonislahdella Paaterin kirkkoon tutustumassa. Kun näin kyltin Julkuvaaraan, tuntui että käsivarteni menivät kananlihalle. Tuli heti mieleen lause yhdestä kirjasta -"Sinä et tunne Julukuvoaran miehiä..."
Tosin tuossa lauseessa viitattiin mustiin ja sitkeisiin miehiin, joilla on suden katse. Nyt olen lukenut kirjaa Yö kevään kuun. Kirjan tunnelma on ihan just kuin se oli 60-luvulla. Vaikka itse taisin leikkiä vielä nukeilla 60-luvulla, oli minulla vanhempia sisaruksia, joiden kautta imin Beatlesin ja tupeerauksien ihanuutta. Heikki Turusen kirjojen lukeminen on sillä tavalla erilaista, että ensilukemisella en ymmärrä ihan kaikkia kielikoukeroita. Mutta toisella lukemisella saan kokonaisuuden hahmotettua mieleeni. Suosittelen lämpimästi!
Olemme mieheni kanssa olleet terveitä ja verrattain hyväkuntoisia, sillä elämme hyvin säännöllistä elämää. Syömme sopivasti ja nukumme tarpeeksi. Ulkoilemme ja laiskottelemme sopivasti. Itselläni on tosin vähän liian kiire koko ajan. Tuntuu että aina on maanantai ja aina on perjantai. Viikko on jotenkin lyhentynyt.
Sukkapino on silti kasvanut ja olen opetellut jo tekemään kauniita sukkatöppösiä, kun aluksi tein vain helppoja. Kaikkea oppii. Nyt minulla on mielessä, että voisin aloittaa jonkun isomman työn tekemisen, joka olisi jonkinlainen diblomityö hyvin alkaneesta neulomisharrastuksesta. Mutta jotta en väsytä itseäni liian suurella työllä, etsin huolella ohjeen ja valitsen langat, jotka ovat liukkaita ja nopeita neuloa.
Kävin tänään ottamassa kausi-influenssarokotuksen. Sika-influenssasta ei juuri enää puhuta, joten se lienee jo käynyt huipussaan. Toivottavasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti