Kulttuurinautintoa

Kiireinen työviikko huipentui perjantai-illan kulttuuritapahtumaan. Pukeuduime parhaimpiimme ja menimme mieheni ja tyttäreni kanssa kuuntelemaan Karjalan Filharmonikkoja, kapellimestarinaan Marius Stravinski ja solistina sopraano Julija Zamjatina.
Kaukametsäsali oli liki täynnä yleisöä. Huomasimme että iältään kuudenkymmenen ja kuoleman väliltä, vain neljä oli alle 25 -vuotiasta. Mutta aikuinen väestö on tavattoman innokasta osallistumaan ja ennenkaikkea heidän pukeutumisensa juhlaan on näyttävää. Inhoan Kajaanin "meillä ei pönötetä" -mentaliteettia. Mikä tarkoittaa sitä, että kun Kaukametsäsalissa on konsertti, oli se sitten Loiri tai Rusanen, on väki erittäin vaihtelevaisesti pukeutunutta. Seassa on lököttäviä housunpersauksia, virttyneitä neuleita, kuminauhalla kietaistuja saparoita, ja sitten mustia mittatilauspukuja, silkkisolmioita, pitkiä iltapukuja. Ts. laidasta laitaan. Minun mielestäni konsertti-illan yksi kohokohta on pukeutua juhlaan. Mutta esitys, jota menimme kuuntelemaan, oli todella ihana. Kainuun jäyhä yleisö vallan villiintyi sopraanon esityksistä. Tyttö oli enemmän kuin hyvä. Hän osasi myöskin esiintyä yleisölle. Kauniit kasvot ja upea olemus, oli tietysti osasyynä. Hänen äänensä peittoaa kyllä suomalaisten kilkkujen äänet.
Olen ollut koko päivän vähän väsyksissä, sillä viikko oli tietysti rankka, kun aloitin kävelemään työmatkat. Siinä on kaksi puolta, siinä kävelemisessä. Jaksaa istua päivän töissä, jalat eivät turpoa ja keuhkoissa on happea. Toisaalta sitten väsyy terveellisesti. Mutta toisena puolena on se, että minulla on aina nälkä ja tulee syötyä ihan turhan paljon, joka tuntuu sitten ripoina tuossa vyötärön kahta puolta. Jenkkakahvoina, polkkaripoina.....
Nukuin hyvin tunnin päiväunet, joten arvelin istua kujelma käsissä ja ehkä katsoa jotain elokuvaa telkusta.
Päivitin puhelimeni softan, kun tuo kaksi vuotta vanha nokialainen alkaa olla niin hidas, että ei tahdo jaksaa odottaa, että saa kuvan napsautettua. Hyvin päivitys onnistui, alun takkuilun jälkeen. Piti vain löytää oikea ubsiportti. Tällä megan yhteydellä siihen meni parikymmentä minuuttia aikaa. Edellisen kerran kun päivitin gsm-verkon 34 kilobitin yhteydellä, meni aikaa kuusi tuntia.
Olen odotellut tietoa, että kotipuolen hirviporukka olisi saanut kaadettua hirvikiintiömme. Mutta ei, ei onnistu. Olisiko koirien puute syynä. Oma vanhus hirvikoira ei jaksa enää olla innostunut muusta kuin ruokakupista ja nukkumisesta ja leijojen heittelystä takareijästään. Kuulin, että siellä olisi kasvamassa uutta hirvikoirasukupolvea, mikä on hyvä asia. Minna aikoikin ehkä itse aloittaa hirvenmetsästyksen, joten olen arvellut, että hankin kasvamaan hyväkirjaisen hirvikoiranpennun. Mutta se on kiinni Minnasta, ehtiikö hän kasvattamaan koiraa muiden töiden ohella.