Oulunsalon omenanhakureissu meni oikein hyvin. Kuvassa on Varjakanrannasta päin otettu kuva, josta lähtee lintutornille polku. Tämäkin polku on salaperäisen näköinen.
Viikko meni täydessä työntouhussa, olin kuusi päivää töissä ja sunnuntaivapaa meni huristellessa Oulunsaloon ja takaisin. Kyläilypaikassa oli ylenpalttiset herkkuruuat katettuna ja menu oli kauden herkkuja. Kaalilaatikkoa ohrasuurimoilla ryyditettynä, sieni-omena-jauhelihapaistos. Nuo ruuat maistuvat suussa tosi hyvältä ja söimme nauttien. Valmiiseen ruokapöytään istahtaa mieluusti.
Omenoita oli tosi paljon puissa. Saimme kerätä kaksi ämpärillistä, joista toinen on jouluomppuja. Ne pitää osata oikein laittaa kypsymään kellariin. Ohjeena on, että joka omena kietaistaan mieluimmin silkkipaperiin ja pahvilaatikkoon ja jouluun mennessä kypsyvät kellarikylmiössä. Teemme noin.
Kävin lauantaina töistä suoraan mökillä hakemassa jumppavaatteet, kun ryhmäjumppa alkaa tiistaina.
Siellä kukki kauniisti kultapallot ja tiikerinliljat, syysasterit, kermankeltaiset isot liljat ja vielä uusi "torvililja" laji, matala varsi ja iso trumpettimainen kukka. Ei aavistusta mitä ne ovat. Istutin keväällä mukuloita, josta kasvaneet. Auringonkukat eivät ehkä ehdi kukkia, nekin pitäisi kasvattaa keväällä taimina.
Syksy saa tulla, olen valmis. Löysin hyvin voimaannuttavan runon yhdestä blogista, liittyen vakavaan sairauteeni, josta olen toipunut hyvin. Lainaan säkeistön tähän. Kirjoittajaa en tiedä.
"Kun on kohdannut
kuolemanpelkonsa
ei pelkää enää mitään
rajumyrskyä
tai toisia ihmisiä."
Syksy saa tulla, olen valmis. Löysin hyvin voimaannuttavan runon yhdestä blogista, liittyen vakavaan sairauteeni, josta olen toipunut hyvin. Lainaan säkeistön tähän. Kirjoittajaa en tiedä.
"Kun on kohdannut
kuolemanpelkonsa
ei pelkää enää mitään
rajumyrskyä
tai toisia ihmisiä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti