Intiaanikesän tunnelmissa

Nyt on ollut jo lähemmäs neljäkymmentä  hellerajan ylittänyttä päivää yhteen putkeen. Käsittämätöntä täällä pohjolassa. Olen nauttinut kovasti helteestä, sillä se ei ole tänä kesänä rasittanut minua juurikaan. Vain sen verran, että olemme vaihtaneet viestejä systerien kanssa, että sulamme kuumuuteen. On vain tuntunut, että kesä on ollut kaksi kertaa pidempi kuin yleensä. Aivan kuin me, jotka olemme menettäneet edellisen kesän sairaudelle, saimme korvaukseksi tämän kesän tuplalämpimät. Luonto on antelias.
Vaikka tänäänkin on ollut hellerajan yläpuolella lämmintä, keräsin omalta tontilta koivikon alta ämpärillisen mustikkaa. Ne olivat jo viikko sitten tietona minulle, mutta päätin, että saavat kasvaa vielä viikon. Oli hyvä ajatus, koska ne olivat puolella pyöristyneet. Tosin niitä siivotessa huomasin, että ne eivät vielä irtoa varresta paikoitellen. On vielä mahdollisuus viikon päästä käydä mustikassa, laatu vain paranee.
Kävin uimassa, ja keräsin laiturin vierestä järven pohjasta törkyä, risukkoa, veden tuomaa  roskaa.  Meillä on hyvä hiekkapohja rannassa.
Laiturikin on pysynyt hyvin paikoillaan.

Viikko kului ilman erikoista aksöniä. Olen käynyt jo kolme kertaa lymfahoidossa. Se on tehokasta nesteiden kierrätyshoitoa. Ja kokonaisvaltaisesti hoito on rentouttavaa ja siedettävää. Siinä ei tule mustelmia muistoksi.
Keskiviikkona huomasin, että hampaastani oli pudonnut kruunu, ja soitin saman tein hammashoitolaan. Oli hyvä tuuri, sillä sain lähteä siltä istumalta hammaslääkäriin ja laitettiin uusi kruunu, ts paikka. Ja aina morkataan, että sote on huonontunut koko maassa. En yhdy tuohon väitteeseen.
Pihamme alkaa olla jo asfaltilla, eli urakoitsijan urakka ei ole ns kussut. Ihan hyvä siitä tulee. Autot ovat saaneet olla rauhassa  kadunvarrella, vaikka vähän pelkäsimme, että kesäyössä saattaa kulkea porukkaa, jotka ei kunnioita toisten omaisuutta.
Kajaanin kesä on ollut hyvin aktiivinen kulttuuripuolelta, runoviikko, ja musiikkitapahtumat. Iltaisin on raatihuoneen torilla ohjelmaa. Kävelin ystävättäreni kanssa viikolla pari tuntia hitaasti nauttien helteestä, katselimme puistojen istutukset, kävimme raatihuoneentorilla ostamassa jätskit ja samalla istuimme laulamassa nälkämaan laulua. Elävä orkesteri johti ja säesti lauluja. Mätäsmuurahaisten lentoparveilu oli meneillään, ja huvitti katsella kuinka ihmiset huitoivat intohimossa parveilevia muurahaisia. Minua ne eivät haitanneet vähääkään. Olen tottunut, että murkut lentävät, ja muut paitsi "kusiaiset" eivät pure eikä pistä, niitä kyllä väistän, sillä ne polttavat.
Mummun pikku poika on jo opetellut kävelyn aakkoset, eli uusi kehitysaskel on eteenpäin. Sukumme pienokaiset lisääntyvät taas tulevana talvena, sillä systerin tytär odottaa tammikuuksi vauvaa. Onnea koko perheelle ja mummille, joka saa kymmenennen mummiteltavan.
Perikunnan maatilamme on nyt autio. Velimies, joka siellä asui, muutti kirkonkylän valoihin.  Se on edelleen jakamaton ja jossain vaiheessa tehdään päätös mitä teemme. Kun kukaan ei ole ikuinen, on parasta, että teemme ratkaisun mahdollisemman pian.
Ehdotuksia kehiin.
Olemme odottaneet  vesisadetta koko päivän ja tulos on muutama pisara. Nyt alkaa olla  liian kuivaa. Nurmikko on palanut laikuittain, terijoensalava on pudottanut jo lehtensä kuivuudesta. Mieheni kasteli puutarhan ja oli hädissään, että kaivo tyhjeni. Sanoin, että hyvä, siispä vesi vaihtuu taas. Kaivo on hyvävetinen vuolaan vesisuonen tulos.
Vieläkin luonto kitsasteli vesisateesta, yksi pieni kuuro pirskahti yöllä,  mutta ukkoskuuro kiersi kauempaa.
Olen nukkunut jotenkin huonosti, en tarkoita unen määrää, se on vakio, mutta näin elämäni karmeimman painajaisen tuossa viikolla. Ja viime yönä jouduin läpinäkyvään uneen, joka oli sietämättömän ahdistava.  Minua ahdisti "hurmahenki", näin jälkeenpäin huvittavaa, miksi moinen nimi. Ja mikä on hurmahenki? Unessa se oli humahteleva aave, joka läväytti aina kipeästi ohi humahtaessa. Heräsin, niin olin nukunut käteni päällä, joka oli puutunut.
Sunnuntaiaamuisin aamiaisen jälkeen laiskottelemme kuuntelemalla harman hessua eli hectoria, rock eilen ja toissapäivänä -ohjelmaa, sitten onkin nyymannin jaken vuoro soitella levyjä, mutta yleensä en malta istua niin kauan, vaan huitelen ulos.
Pieni katsaus puutarhaani: valkosipulit ovat tehneet kukkakerät varsien päihin, aitoukonhattu on aloitanut kukinnan aurinkoisimmassa penkissä, isoista liljoista vaaleanpunainen Algarve on nyt komeimmillaan. Sain vihdoin kylvettyä valtaisan tupsun "pamppua" eli osmankäämiä. Tuonne rantaojaan. Sehän on merenranta kasvi, mutta miksei voisi olla myös ojan varrella viihtyvä? Niemiseltä tuomani keltainen kurjenmiekka on levinnyt ja tehnyt useita miekkoja lisää, kukkinut se ei ole vielä kertaakaan.