Nauratin miestäni tahtomattani kun huokailin, että olen koko ikäni tuntenut olevani Kaikista mitättömin lärppänä. Kaikissa asioissa mitä olen tehnyt, olen kaikista mitättömin lärppänä.
Selvähän se, että tämä juontaa lapsuudesta, mistäpä muustakaan. Mutta helvettiin kaikki ne lapsuusmuistot, joista moinen ajatusmalli tulee.
Pakko on ollut pärjätä, välillä hyvin, välillä huonosti, välillä hyvin huonosti.
Mutta hauskaakin on nyt meneillään, nimittäin vilkaisin yhteen vuoteen eka kerran naamakirjaa ja sinne oli viime viikolla laittanut kyselyn yksi entinen rakas ystäväni. Ihan uskomatonta. Tuntui, että jatkamme tasan siitä mihin jäimme, kymmenen vuotta vanhempina ja kymmenen kiloa isompana.
Alan uskoa, että face book on hyvä. Meitä kun töissä on neljä, jotka "inhoamme" fbeetä, minä yhtenä.
En enää sanoisi noin.
Jatkamme tänään matkaa koillismaalle Taivalkosken kotiin, loma on pulkassa, pitkä, pimeä, synkkä, sateinen.... Mitä minä maalailen, ihana, kirpeä pikku pakkanen, kuiva, syksy saa tulla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti