Salapolkujen kiihko

Muistan systerin runon jossa on säe, että "Salapolkujen kiihko", kun kiinnitin mustikassa huomiota mielenkiintoisiin polkuihin, jotka kiemurtelevat jättikuusien helmassa. Harmi, kun kameralla saa kuvan vain  pätkästä salapolkua, enkä ehtinyt kulkea tätä kuvassa olevaa, että mihin se olisi vienyt. Mutta pitänee toisella kertaa kävellä pidemmälle.
Viime viikko oli tämän kuluneen kesän kesälomanrippeitä, ja vietin tosi aktiivisen loman. Tärkeintä oli hoitaa pikkupojua Oulunsalossa. Juuri kävelemään oppinut pikkumeeho osasi näyttää kaikki temppunsa. Parasta oli, kun isi ja äiti tulivat kotiin, poika nauroi ilosta ääneen.
Minulla on tunteet heiluneet laidasta laitaan, ihan  kuin murkkuikäisellä nuorella. Kyseessä on taas jonkinlainen  itseni etsiminen. Kuten  rakas ystäväni siellä Loimijoen rannalla sanoi, että hän ajelehtii elämässä. Nyt sitten jo toinen rakas ystäväni kertoi ajelehtivansa elämässään. No jospa joskus se pursi kiinnittyy satamaan itse kullakin. Tuntuu välillä pahalta, kun ei voi auttaa, ei voi auttaa kuin vain sanomalla, että olen ystäväsi, jos niin haluat, mutta voin väistyä, jos et tarvitse minua.   Olen vihdoinkin aikuinen nainen, joka saan itse päättää, mihin jaan oman jaksamiseni. Ja suuresti ihailemani busines woman Lenita sanoi jossakin haastatelussa, että hänestä on kaikkein parasta, että kun rakkaussuhde päättyy, alkaa ystävyys.
Itse en tunne minkäänlaista tarvetta ajelehtia rakastavan perheeni keskeltä minnekään.
Ihmettelin ihan ääneen, että miksi tunnen itseni niin virkeäksi ja huomasin, että siksi, koska olen taas aloittanut tekemään wilfalla tuoremehuja, smootheja, vitamiinipommeja. Makeanhimo ei pääse vallalle, kun marjasmoothiet vievät suklaanhimon.