Puutarhan kuulumisia

Kesä jatkuu helteisenä. Eilen kävin ensimmäisen viisi litraa mustikoita kuusien katveesta. Ne ovat varjo/kosteikoissa isoja ja meheviä, kuivilla paikoilla kuin pippurinmarjoja. Mutta hyvä alku.  On ihan liian kuuma lähteä mustikkaan tänään, joten siivoan nuo eilen poimitut. Kävin jo uimassa, ja nautin kovasti polskuttelusta, sillä vesi on mukavan viileää, ei liian lämmintä.
Vielä kuuluu jo lennossa olevien pikkulintujen poikasten kerjäyspiipityksiä. Emoraukat koettavat vierottaa poikueitaan, että nämä jaksaisivat lentää etelään.
Puutarhani kukkaloisto on edennyt liljojen kukintaan. Minulla on kuusi-seitsemän eri väristä liljaa. Pidän kovasti Mapirasta, joka on tummanpunainen, kuin yöntummaa punaa, sen vieressä valkoinen Ercolane pääsee hyvin oikeuksiin.
Myös päivänliljat aloittivat kukinnan vasta nyt, johtuen niin hullusta asiasta, että istutin päivänliljat varjoon talon taakse, mihin ei päivä juuri paista ja vastaavasti kuunliljat kuumimpaan ja valoisimpaan paikkaan etupihalle. Minulla on vain kuunlilja Patriot, joita on kuusi tainta, ja ne ovat vasta alussa kasvuaan. Päätin, että siirrän nuo kaksi liljalajia päittäin kasvupaikoille.  Sain tyttären anopilta vanhaa iiris-lajiketta, joka kasvaa lehdistään kuin viuhka, mutta kukintaa ei vielä näy. Muistelen, että aikoinaan Kotirannan pihakeinun äärellä kasvoi samaa iiristä.

Rohtosuopayrtti, eli saippuakukka on nyt loistossaan, samoin syysasteri, sinilatvat, nauhus ja palavarakkaus. Kultapallo on vasta nupulla, samoin aitoukonhattu. Tuota hanhikkipensasta ihmettelen, että kuivuusko se kukat on hävittänyt, sillä sen kuuluisi kukkia koko syksy. Hoksasin, että aikoinaan, kun asuimme Lappeenrannan Partekin tehtaan varjossa, piha loisti hanhikkipensaita. Ideana oli tehtaan kalkkipäästöt, joten kävin saman tein viemässä tuhkaa pensaan juureen ja kastelin huolella. Kuivuus vei mitä ilmeisemmin punaiset herukat, niitä ei ole pensaissa kuin kolme per pensas. No eipähän tarvitse laittaa rastasverkkoja, eikä näinollen pelastaa ahnetta mustarastaspariskuntaa ahdingosta, kun ne kuitenkin työntyisivät syömään marjoja ja menehtyisivät verkkoihin.  Viime kesänä, kun olimme koko kesän mökillä, sain ne pelastettua.  On vaikea keksiä kauniinpaa linnunääntä kuin mustarastaan huilu keväästä juhannukseen.
Sääskikilleri on toiminut uskomattoman tehokkaasti. Jotkut sanoo, että helle on vienyt sääsket, mutta ei ainakaan meiltä jos lähtee pihapiiristä kauemmas. Mutta tässä killerin äärellä pihalla olemme saaneet olla ihan rauhassa. Paarmoja  on tänäkesänä kovasti, mikä on linnuille ollut hyvä asia, iso hevospaarma on ruokaisampaa pikku suihin, mitä sääski.
Myrskynnytkin on ihan tarpeeksi. Jännittyneenä ajelimme viime viikon myrskyn jälkeen mökille katsastamaan, onko täällä myrskyvahinkoja. Tielle oli kaatunut kaksi mäntyä, jotka naapuri oli rautasahalla katkaissut (ainoa mukaan sattunut saha). Onneksi latvapäät olivat tien poikki, paksut männyt eivät niin helposti katkeaisi rautasahalla nyhertämällä.
Yksin on vähän pelottavaakin olla marjassa, kauas tiestä en uskalla mennä, sillä voipihan olla että öksyy.  Marjakavereita on nykyisin vaikea saada, varsinkin täällä Kainuussa, jossa tuttavapiiri on lähinnä työkavereita, joita ei voi vähempää kiinnostaa helteessä sääskien keskellä kuusikoissa rämpiminen. Viime kesäinen sairastaminen jätti vuoden väliin marjastamisessa, mutta nyt on taas terveyttä ja halua poimia mustikkaa ja syksymmällä puolukkaa.
Trenkipoika lounaasta lupasi tulla puolukka-aikana ahertamaan halakorantteelle ja vaikka en häntä puolukkaan saa mukaan, ajatuskin jo virkistää.
Se samainen kurppa, joka osui trenkin päähän iltalennolla säikäytti minutkin, kun istuin laiturilla ihailemassa ilta-aurinkoa. Kurppa tonki syömistä laiturin portaiden alla olevassa matalikossa, sieltä se lähti lentää pökelehtimään suinpäin pakoon ja töksähteli pensaisiin ja puunrunkoihin.
Lakat eli hillat eli suomuuraimet ostimme  torilta. Hinta oli hurja, mutta mietin sina hinnan kääntöpuolen, eli edellää mainitsemani mahdottoman kuumuuden, sääsket, suolla kahlaaminen, sanalla sanoen mahdottomuus.
Mummun kullasta tuli Rovanimeläinen, kun perhe muutti työn perässä Roihin. Ikävätä pukkaa,mutta onneksi nykyään on helppo kulkea välimatkat. Pikkupoika täytti ensimmäisen vuotensa ja kävelee jo kahdeksan askelta yhteen soittoon. Lapsi kehittyy nopeasti.