Adventinaikaa

Polttelen kynttilää toisesta päästä aamiais-ja päivällispöydässä.  Pieni liekki tuo mieleen syvän kiinalaisen ajatuksen ; älä kiroa pimeyttä, sytytä kynttilä.  Kynttilän liekissä on jotain hyvin rauhoittavaa,  herkistyttävää,  hermoja  lepuuttavaa. Sanallasanoen hyvää.
Ilon viikko!  Nimesin tulevan viikon Ilon viikoksi. Ohjelmassa on rakkaan ystävän tapaaminen ja käynti Jäälissä  mummuttelemassa, sekä "virallinen rauha sotimastani sodasta".
Käymme Oulunreissulla myös Zeppeliinin kauppakeskuksen joulukaupat hypistelemässä.  Mieheni lupasi pitää suupielet ylöspäin, vaikka tyttärien kanssa menisi tuntikausia. Ohjaan mieheni bubiin kuumalle totille.
Joululahjat on hankittu ja osa jo paketoitu. Joulukortit postitettu. Piparit ja kahvikakut ja kaneliässät on leivottu. Kinkku on pakasteessa.. Loppuviikosta leivomme tortut ja puemme kodin jouluun.  Olen sanallasanoen joulu-jouluihminen. Olemme olleet aina sitä kun asuimme maatilalla lasten ollessa vielä kotona. Perinne on  jatkunut ja jopa voimistunut mieheni jouluinnostuksen myötä. Siis joulu saa tulla.
Löysin netistä jouluperinnesivulta joulukoristeen, nimeltä Tuomaanristi. "Hyvä Tuomas joulun tuopi"
Se minulta puuttuu ja sellaisen haluan kotiani koristamaan.

Olin ilkeä  eilen. Kävimme eilen tyttären kanssa siinä isossa marketissa, jossa olin hetken epäiltynä ryöväriksi. Tuttu vartija käveli vastaan ja tervehti. Osoitin hävyttömästi keskisormella  miestä ja sanoin  tyttärelle että tuo mies vei minut pimeään koppiin  ja osoitin koppia.  Miesparka luikki häpeissään koppiinsa.
Hyi minua. Sanoin miehelleni, että mitä tein ja myös sen että aion usein vielä tehdä saman tempun.

Olen varmaan ennenkin sanonut, että olen aika paha tyyppi, jos minua loukataan syyttä. En pysty kääntämään toista poskea. Esim toissakesäistä puhelinhäirintäviestiä en ole antanut anteeksi ja sen takia  en siedä enää lähelläni heitä,  joiden valheesta viesti tuli.  Tunnen lähinnä alemmuutta raukkamaisuutta kohtaan.