Kevättä ilmassa

Kun pari päivää sakeana tupruttava lumisade lakkasi, rävähti koko maailma täydelliseen kirkkauteen. Muutos oli niin huomattava, että sen tunsi jo luissa ja ytimissä itse kukin. Huomasin jo variksien lentelevän risu nokassaan, linnut vetävät konserttiaan, mm järripeipon ääni kuuluu jo selvästi. Pääsiäisen jälkeinen viikko meni nopeasti työn touhussa. Kävimme tyttäremme kanssa kampaajalla ja teetätimme täysremontin hiuskuontaloihimme. Kummallisesti se piristää, ihan kuin ryhtikin suoristuisi, kun tukka on hyvin. Minulla on meneillään ihan vakava prosessi saada repäistyä hiuksiin ihan uusi look, ts. pätkäistä loputkin tästä letistä poikki. Toisaalta se on kuin luovuttaisi itsestänsä jotain, antaisi periksi jollekin selittämättömälle. Pitkistä hiuksista ei ole mitään iloa, ne ei välttämättä ole edes viehättävät, mutta silti niissä on jonkinlainen voima, aivan kuin hiukset olisivat elävä olento. Joku toinenkin on sen huomannut, ainakin Palin-zon omassa blogissaan on usein pähkäillyt kuinka hän käy taisteluun hiuksiaan vastaan ja joskus hiukset voittavat taistelun ja jäävät pitkiksi. Minä en tarvitse enää pitkää tukkakuontaloa, haluan ennenkaikkea tyylikkään kampauksen.

Juttelin kolme varttia vakavasti syöpää sairastavan ystäväni kanssa. Hänellä oli hyviä uutisia: magneettikuvauksen perusteella lääkäri oli nähnyt toivoa, ankara stytostaattikuuri oli alkanut puremaan. Edessä on vielä pitkä pitkä matka, mutta ensimmäisen hoitokuuri antaa toivoa.

Meidän loputon remppamme eteni eilen sen verran, että sisustussuunnittelijamme oli tehnyt suunnitelman huonekaluista ja niiden asettelusta. Idea oli ihan oivaltava. Sohvakalusto, joka sopii tyyliimme on minun mieleiseni, mutta mieheni epäröi, onko se mahdollisesti löhösohva. Kyseistä sohvaa ei saa kotikaupunkimme huonekaluliikkeiden kautta, vaan menemme lähimpään isompaan naapurikaupunkiin koeistumaan ko. komeus. Toisaalta on kivaa vaihtelua käydä ajelemassa toisessa kapungissa, hyvä tekosyy ainakin. Samalla aiomme yllättää poikamme ja hänen avovaimonsa, pistätymällä heidän luonansa. Haluan nähdä nuorten asunnon, äitinä minulla on siihen oikeus.

Onneksi on viikonloppuvapaa vastassa. Olen väsynyt ja uskallan myöntää sen. On ihana olla "tällä iällä" koska voi sanoa olevansa rehellisesti väsynyt.