Aprilliä....

..ja Pulmun päivä. Muistaakohan sisaruksemme, että lapsuuden kotona oli aikoinaan kaksi lehmää, Pulmu ja Hertta. Pulmun muistan hämärästi, se oli kai ensimmäisiä lehmiä, joita kodissamme oli, sillä se oli todellinen maatiaslontos, leveä ja matala ja ikivanha. Hertta oli myös vanha ja pirun vihainen, mutta myöntää täytyy, että vain kun sitä härnäsi. Eli, siis kun sopivan matkan päässä heilutti käsiä ja sai Hertan huomion kiinnittymään, tämä iski otsansa eteenpäin ja karkasi pitkin lehmänharppauksin kohti. Siinä tuli kiire kieräyttää itsensä piikkilanka-aidan taakse turvaan. No se oli viatonta härnyytä, ei siinä pahaa tapahtunut puolin eikä toisin. Toisenlaista lehmänleikkiä onkin sitten saatu lukea joka lööpistä, kuulla uutisista ja puskaradiosta. Osaakohan kukaan arvata, kuinka vaarallista on lähettää viaton tekstari jollekin, joka on luotettava, mutta joka päättääkin kääntää sen lähettäjää vastaan. Olen syyllistynyt lähettämään tosi inhoittavia tekstareita avioerotilanteessa ja sen jälkeen heille, jotka katson olevan syyllisiä avioerooni. Hulluahan se on, koska itse minä olen tasan yhtä syyllinen, mutta vasta nyt kun aivot alkavat selkiintyä jäsentelemään järkytystä, sen voin tajuta. Joskus on tullut "roiskittua kuivilla näppäimillä" enemmänkin, ajattelematta, että mitä viestillä saisi aikaiseksi, jos se menisi vääriin käsiin. Mitä tästä opimme! Tekstarit ovat syvältä, sieltä minne ei päivä paista.
Mutta päivä paistaa nyt ja heleästi, illasta on pitkään valoisaa, se etu oli siitä, että laitoimme kellon viisarit tunnin verran kesää kohti. Eilen vietimme hauskan illan sovittelemalla Eurokankaasta lainattuja verhoja, kotimme jokaiseen huoneeseen. Pitkän remppaprosessin myötä olemme oppineet luottamaan koulutetun sisustussuunnittelijan makuun, ja täytyy sanoa, että hänen valitsemansa kankaat ovat piste iin päälle. Hiukan minua ensin mietitytti olohuoneen tulevat verhot, ne nimittäin ovat läpikuultavalla hopeavivahteisella kankaalla upeat mustat selkeät kukkakuviot. Kuvio ei katoa ikkunaa vasten ja huoneeseen tulee kaipaamamme yllellinen ilme. Keittiönverhot taas ovat mieheni valitsemat, kertakaikkiaan raikkaat valkoiset, kevyet, vaalenvihreällä kukkakuvioidut ihanuudet. Kangas on niin kesäisen ihana, että teetätin siitä saman tein myös maatilamme keittiön ikkunaan kesäverhot. Haluan, että molemmissa kodeissamme on samanlainen keittiönikkuna. Minä itse sitten valkkasin vielä toiset verhot olohuoneeseen, ne ovat hyvin arvokkaat vihreät "oikeat" verhot, joita voi käyttää läpi vuoden, myös joulunaikana. Hullua ajatella joulua, kun kevät on tullut. Huomaan, että täällä sulaa lumi kohisten, ei tarvitse kauaa odotella, kun alkaa pilkistämään leskenlehtien keltaisia nuppuja.
Olen kävellyt hitaasti työmatkojani, sillä olen ahminut kaikilla aisteilla kevään tuoksua.
Kerrostalossa kaipaan kovasti sitä efektiä, mikä tulee omakotitalossa peltikaton alla kun keväällä alkaa satamaan ja myrskyämään. Onnellisempaa olotilaa ei voi saada kuin omassa kammarissa, peiton alla, tietoisena että perheenjäsenet ovat turvassa saman katon alla kun sade alkaa rummutamaan kattoa. Yksi työtovereistamme, tiimimme jäsen kertoi, että hän muuttaa kuukauden kuluttua toiseen kaupunkiin ja siirtyy sisäisellä siirrolla ko. kaupungissa sijaitsevaan työpaikkaan. Ikävä tulee, vaikka olemme olleet vasta kolme kuukautta samassa työpaikassa.
Valtava rutiini ja tietomäärä siirtyy hänen mukanaan. Nuorelle ihmiselle on hyvä toivottaa onnea, varsinkin kun siirto tapahtuu siksi, että miehensä on saanut vakituisen työpaikan ko. paikkakunnalta.
Lontoonmatkamme alkaa selkiytyä. Matkamme kohde, sukulaisrouva laittoi ehdotuksen hotellista, jonka hyväksyimme. Enää kaksi kuukautta, kun matka onajankohtainen. Olenkohan silloin yhtään sutjakampi, sillä ylihuomenna aloitan-arvatkaa minkä. Niin, arvelin mennä Painonvartijoihin.