Sairasloma on jo jatkunut toista viikkoa. Tikit polvesta on poistettu ja pystyn jo kävelemään lyhyitä matkoja ontumatta. Täytyy sanoa, että polven putsaus auttoi todella hyvin. Kun unohtaisin, että minun ei tarvitse ontua, nilkuttaa, kunkata, kun pystyn jo varaamaan painoni myös vasemmalle jalalle, ilman tuskan vihlaisua. Tämä sisällä kököttäminen tekee olon vähintään tunkkaiseksi. Ajelimme eilen autolla vanhalle hautasmaalle ja lähdimme käveleksimään ja tutkimaan hautakiviä. Tosin vanhin hautausmaa oli aidoitettu ja polut olivat täysin metsittyneet umpeen ja mieheni kieltäytyi lähtemästä "konteikkoon". Hautausmaat ovat tavattoman mielenkiintoisia talustelemispaikkoja, varsinkin ne vanhimmat. Yleensä kun ajelemme vieraille paikkakunnille huviajelua, on hautausmaa aina kohteemme, jossa voi käveleksiä ja leppuutella jalkoja. Sää oli tavattoman kaunis, aurinko paistoi, oli pari plusastetta ja vielä näkyi ruskan värejä. Huomaamatta meni tunti ulkoillessa.

Tänään vietin aikaa kangaskaupassa, kun odottelin miestäni parturista. Ostin useanlaista kangasta, joista ajattelen jotain ompelevani. Ainakin tämä ompeluinnostus on valtava. Yskä ei tahdo parantua, kun kankaat pölisevät, mutta se tuntuu pieneltä siihen nähden miten nautin luovasta tekemisestä. Kävin myös kirpputorilla, jossa sain menemään toista tuntia. Mitään erikoista en juuri viitsi ostaa, paitsi virkkausohjelehtiä (löysin yhden) ja lankoja. Tällä kertaa taisin ostaa myös Aku Ankka-kirjan, jossa oli jonkun vuosikymmenen puolen vuoden lehdet. Kuitenkin olin nukahtanut sängynpäälle kun oikaisin lueskelemaan sitä AA-kirjaa.