Kaikenlaista oleilemista

Aika kuluu päivästä toiseen. Toipuva polvi on todella jo huomattavasti parempi kuin olisin ikinä uskonut olevan. Pystyn jo olemaan tuntikausia jalkeillani. Tosin eilinen "hormonimyrsky" sai aikaan, että tein suursiivouksen kodissamme. Se oli mieletöntä. Meillä on raskaita persialaisia mattoja, joiden raahaaminen hissiin ja hissistä ulos tuuletustelineille, vaatii todella hyvää kuntoa. Mutta minun piti ne raahata. Eikä sillä hyvä, että raahasin, kun myös harjasin ja möykytin ne putipuhtaiksi. Jopa minun silmäni osasi katsoa, että mieheni on 80-luvulla ostanut kaksi tosi hyvänlaatuista ja mitä ilmeisemmin kallista isoa mattoa, mutta yksi on kevyehkö, pehmyt ja äärettömän pölyäkeräävä. Eli yksi matto menee vaihtoon - kuulemma. Kun ihmettelin, kuinka kauheasti tuo yksi matto osasi antaa pölyä tuulen viemäksi. Puolisoni pahoitteli, että jopa hänen äitivainajansa oli 90-luvulla morkannut, että miksi aulassa on noin halppismatto. Mutta se on vain jäänyt vaihtamatta - tähän saakka. Keksin heti että opiskeleva tyttäreni saa tuosta vielä hyvän maton, kunhan sitä käyttää pesulassa. Opiskelijaboksiin ei tarvita aitoa persialaista.
Kuulostan varmasti kauhean elvistelevältä. Tosiasia on, että minulla ei ole ikinä ollut edes mahdollista ajatella aitoja persialaisia mattoja. Möykytin 86-kesällä 50 metrin mattokankaan väävispuilla. Kun ed. talvena olin leikannut kaikki vanhat vaatteet matonkuteiksi. Ja ne räsymatot palvelevat osittain vieläkin maatilallamme, tosin osa on jo koirien makuualustoja. Mutta edelleen palvelevia. Siis hormonimyrsky sai aikaan, että kotimme jokainen pölykiekale on pyyhitty. Lopulta olin ihan poikki, polveen pisti. Menin sohvalle makoilemaan ja laitoimme soimaan suoittuja suomalaisia klassillisen musiikin helmiä. Mm. Finlandia hymni, Toivo Kuulan häämarssi, Suomalainen rukous. Tuntui että vaivuin nirvanaan, musiikki aukoi väyliä aivoissani ja tunsin olevani täydellisen rentoutunut. Yön nukuin älyttömän huonosti. Heräsin vähän väliä jääkylmään oloon ja hetken päästä kiehuvan kuumaan olotilaan.
Tänään en juuri ole jaksanut tehdä mitään. Itseasiassa kaikki voimani vie puolisoni viisaudenhampaan poiston jälkitila kun hoivausviettini on päässyt taas huippuunsa. Ihmettelen itsekin kuinka minä jaksan hössöttää. Ja kuinka kuusikymppinen aikuinen mies osaa käyttää tilaisuutta hyväkseen: osaa passuuttaa. Roolit tahtoo unohtua: minun piti passuuttaa saikulla häntä, ei toisinpäin. Kun en tunne itseäni enää sairaaksi, on helppo olla; kunnes polveen vihlasee, kuin tikarilla pistettäisiin, jotta totuus ei unohtuisi.
Syyslomaviikko alkaa koulukkailla ja lähdemme käymään kotimaisemissa. Nyt on levinnyt tänne prikaatille sikainfluenssa ja varusmiehet kulkevat juuri samalla linja-autolla kasarmilta kotiin ja päinvastoin, joka on ainoa mahdollinen yleinen kulkuneuvo täältä Kainuusta pohjoiseen päin. Mutta toisaalta riski on aika minimaallinen. Kun miehet ovat kotielämästään kulettaneet sen taudin kasarmille, ei se kasarmilla ole syntynyt. Pahempi riski on metsästäjien tielle ajamat hirvet, jäätävä vesisade, musta jää - jos siis lähtee omalla autolla menemään. Pitää katsoa sunnuntaihin saakka, miten säätilat vaihtuvat.