Potemista

Eilen sitten tuskainen polviparkani operoitiin keskussairaalan päiväkirurgiassa. Menin jo aamu -seitsemäksi ilmoittautumaan kutsun mukaan, ja kuinka ollakaan, minä olin ensimmäinen leikkausjonossa. Täytyy sanoa, että polvitähystys ei todella ole mitenkään miellyttävä operaatio.
En meinannut kestää millään reiteni ympärille kiristettyä tyhjiösidettä, jonka tehtävä oli estää veren pääseminen polveen leikkauksen aikana. Samanlainen kiristys oli myös polven alapuolella, mutta se ei tuntunut pahalta. Ilmeisesti olin tuskainen, sillä erittäin kaunis ja huolekas silmäpari ilmestyi pääni puoleen ja kysyi: onko kipu lievää, kohtalaista, siedettävää vai sietämätöntä. Minusta se oli lähinnä sietämätöntä. Onneksi löytyi tarpeeksi ärhäkkä kipulääke suoraan kanyyliin, ja kestin sen liki puolentoistatunnin operaation. Polveni kierkukka oli siis revennyt, se korjattiin ja samoin poistettiin "harsoumat". Ikävä oli kuulla, että polvessa on kulumia, ja epäilys, että täysin kivuttomaksi polvea ei saada. Tärkeintä on, että pystyisin kävelemään päivittäisen kuuden kilometrin työmatkani. Se on minulle kuin henki ja elämä, edes tuon verran liikkua päivässä ulkona. Saikulla olen kuukauden, mikä on minulle kyllä outoa. En ole vuosikymmeneen sairastanut oikein mitään, lukuunottamatta astman pahenemista. Polvi ei ole nyt ollenkaan sietämätön ja pystyn kävelemään varovasti. Ilman sauvoja.
Ulkona on syysmyrsky ja satelee hienoa lunta. Sää muuttui talviseksi kun ilmavirtaukset kääntyivät. Ehkä itään päin, tai jonnekin tuonne kaakkoon. Sanotaan että "idän poudat ponnettomat" ja kaakko on "reuhkaetelä".
Lehdet ovat vielä suuressa osassa lehtipuita ja lunta oksilla. Muinoin tuo tiesi pitkää ja taustista talvea.
On tietysti ihana viettää joutoaikaa kauniissa kodissamme, höhhöillä ja muumioitua tyylihuonekalujen sekaan. (kauhea ajatus: olla mitääntekemättä!) Tietenkään en aio pilata polveni toipumista liiallisella jalkeillaolemisella, mutta kunhan eka viikko on saatu menemään, sitten voin ehkä jo aloittaa kunnolla kuntouttamisen. Ajattelin, että menen ihan yksityisesti fysioterapeutille, joka opettaa, mistä löytyisi se nelipäinen reisilihas, jonka tehtävä on tukea ihmisen polvia. Ja kuten aina, vuodesta toiseen on menossa projekti, jonka tehtävänä on saada vielä kymmenen kiloa pois polvien päältä.