keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Vähän laiskottaa

Mitenkähän tuo sana taipuu Suomen kielessä. Tarkoitan, että minua vähän veltostuttaa, en kehtovaisi tehdä mitään erikoisesti.
Tähän olotilaan on syynä se, että intouduin istumaan lukemassa viikon hesarit yms lehdet, kello oli jo puoli neljä aamulla (kuulemma, en ajatellut, mutta mieheni antoi tiedotuksen erittäin kärttyisesti) kun havahduin, että pitäisi alkaa nukkumaan. Aamulla heräsin ääneen, että jotain hiottiin. Olemme kauhulla seuranneet yhden asunnon remonttia. Se alkoi jo pari-kolme viikkoa sitten epämääräisellä ei-iskuporakoneen hyppivällä äänellä, siitä seurasi tulvaa kellariin, ainakin vesi tippui kellarin katosta. No siitä seurasi, että pihallamme on ollut jo kolmen viikon ajan auto, joka on "kuivatus"-firman auto. Epäilyttää, että taisi sattui se ei-iskuporakoneen terä suoraan vesiputkeen ja se minkä kaveri aikoi säästää itse tekemällä, aiheutti valtavan kustannuksen.
Olen käynyt kurkistamassa vaatehuoneen kattoa, alkaako siellä näkymään vesivaurioita, sillä tämä epäonnen asunto on osaksi asuntomme yläpuolella. Sen vaatehuoneen verran.
Tänään toi maailman isokokoisin nuori mies sisälle saakka uudet keittiötuolit ja makuuhuoneen yöpöydän. Että ne ovat suloisia! On varmasti hyvä olla niin valtavan isokokoinen, koska hän kantoi ihan reilusti yhdellä kädellä raskaat tuolipakaasit sisälle. Ihan totta, ystävällinen, aurinkoinen nuorukainen ei meinannut mahtua meidän kerrostaloasunnon ovesta leveyssuunnassa sisään. Olin kunnioituksesta ymmyrkäisenä. Huomenna saamme vihdoin sohvakalustot. Niitä on tehty toista kuukautta tehtaalla ja nyt ne vihdoin saamme. Vanhat nahkasohvat saimme menemään kierrätyskeskukseen, viidentoista euron hakupalkalla.
Kun nyt kotimme on täydellisesti valmis, on sitten aloitettava oikein vimmattu mökkiprojekti.
Jotain koko ajan on mukava touhuta.
Itse heitin pallon pyörimään: kysyin esimieheltäni, pääsenkö vaihtamaan työtä talon sisällä.
Hän innostui kovasti ja aikoi ottaa selvää. Päätin, että minä haluan tehdä viimeisen kymmenkunta työvuottani vaihteeksi vähän erilaista, mutta silti oman ammattitaitoni mukaista työtä ja koska tässä työpaikalla on "mahdollisuus luoda työnkuvaansa mieleiseksi", käytän tilaisuutta hyväkseni. Kummallista, mutta olen aina saanut kaiken mitä olen halunnut ja saan nytkin. On vain haluttava ja esitettävä se maailmankaikkeudelle.
Minulla on nyt lyhyet hiukset. Tein uskomattoman ratkaisun ja sain paljon positiivista palautetta, uusi kampaus nuorentaa ja piristää. Mutta silti hankin aidon pidennyksen, joka laitetaan klipseillä omiin hiuksiin, jos kertakaikkiaan kaipaan pitkiä hiuksia. Vaihtelu virkistää.

Ei kommentteja: