Mukavaa ja iloista...

Kuopus laittoi viestin, että yo-tulokset ovat tulleet ja hän on tuore ylioppilas. Se se vasta tuntuu äidistäkin mukavalta. Kuopuksen aherrus kesti neljä vuotta. Olen osaltani syypää siihen, että kolme vuotta ei riittänyt, sillä mieheni jätti minut ovet paukkuen juuri tammikuun lopulla vuosi sitten, kun kuopuksen kirjoitukset alkoivat. Tyttö jaksoi kirjoittaa kaksi vaativinta ainetta, mutta hänelle tuli totaalinen väsymys. Keskustelimme asiasta ja kehoitin, että hän jättää kirjoitukset siihen paikkaan, levähtää kesän ylitse ja ottaa neljännen vuoden työnalle. Olen kyllä ihan ihmeissäni, miten tomerasti hän sitten haki oman bestiksensä kanssa uuteen elämään: uusi lukio isossa kaupungissa, asunto ja toimeentulo. Aherrus palkitaan, täytyy sanoa.
Edessä on isot pippalot, sen lupaan. Mieheni alkoi heti miettimään lahjaa kuopukselleni, mutta totesin, että lahja on jo ostettu, Lontoon matka viikoksi, johon lähdemme heti maanantaina, kun lakkiaiset on juhlittu lauantaina.
Muutenkin olen ihan hyvillä mielin, sillä sain mieheltäni synttärilahjaksi ompelukoneen. Siinä oli vähän oma lehmä ojassa, sillä saan nyt lyhentää liian pitkät housunpuntit yms pienet ripsaukset. Ihan oikeasti haluaisin oppia taas ompelemaan. Ompelin aikoinani lasten gollegepuvut, trikoopuvut yms. lähinnä liukuhihnatyönä.
Sää on pysynyt riettaan koleana. En millään ymmärrä miksi ei voisi jo alkaa lämpenemään.
Töihin mennessä törmäsin mielenkiintoiseen koivu-pistiäiseen, joka juuri oli kuoriutunut.
Se oli hurjan näköinen, mutta muistan, että viime kesänä, kun raivasimme maatilaltamme vesakkoa, sattui samanlainen vastaan. Tosin kylmä oli tämänkin yksilön kangistanut.
Ohikulkijoiden oli vaikea ymmärtää miksi kuvasin kännykkäkamerallani moista kummitusta.
Saimme vihdoin uuden "Pormestari" -olohuoneen kaluston. Se on ihana, kertakaikkiaan. Jousitettu, ei mikään vaahtomuovi-lastulevyviritelmä. Mukana oli tiukka ilmoitus: tuote EI sisällä lastulevyä, valmistettu parhaimmista materiaaleista.
Enää puuttuu taulut seiniltä ja sisso-vidoinkin-remppa on ohitse.
Töissä tuli taas uutta: minut nimitettiin erään toimeksiannon kehitysvastaavaksi. Vedottiin kymmenen vuoden kokemukseen. Mitä tuohon voi sanoa, kuin että teen parhaani-kuten aina.