Mökkikuumetta

Eilen sain tiedon, että eräs mielenkiintoinen kesäpaikka olisi myytävänä.
Eräs paikallinen tuttava, joka "tietää kaiken, tuntee kaikki" lauloi tiedon heti minulle. Olin kertonut tässä jokin aika sitten tälle tuttavalle, että heti kun hän saa tietää lomapaikoista, joita olisi myytävänä, hän kertoisi minulle. Eilen sitten hän oli saanut tietää, että eräs paikka tulee myyntiin, sain puhelinnumeron ja yhteystiedot. Mietin ensin tarkkaan, että kertoisinko tästä miehelleni, että haluanko minä tosiaan lisäressiä mahdollisesta mökkipaikasta. No kerroin sitten kuitenkin ja asia eteni niin, että mieheni katsoi paikkaa kartalta, näytti minullekin, suunnittelimme ja pähkäilimme ja sitten päätimme, että soitan tänään mökin omistajalle.
Asia eteni, että sovimme treffit huommenaamuksi. Sittenhän sen näkee.
Sijainniltaan tämä lomapaikka olisi ihanteellinen, sijoitusmielellä tosi hyvä sijoitus, mutta
en tiedä onko se liian työläs. En viitsisi millään aloittaa taas alusta remonttia. Jos mökki on käyttökelpoinen ilman remppaa, sitten asia on selvä. No tästä tämä kesäparatiisin metsästys kuitenkin alkaa.

Kävin siis optikolla ja ihmettelen, että voi olla syvältä olevia asiakaspalvelijoita. Ajattelin ensin, että en ota ko. liikkeestä klaseja, mutta tilanteen pelasti erittäin ihanat kehykset, joihin ihastuin kovasti. Päätin, että kestän kyllä sen klasien tekemisen vielä, kun maksan ne ja otan matkaan, ko. liike ei enää saa minua asiakkaakseen. On äärimmäisen tärkeää saada kunnon palvelua.
Kyseisessä liikkeessä näöntarkastus oli epämiellyttävä kokemus miespuolison optikon maanantai-tunnelman takia, liikkeen palveleva myyjätär myös oli hyvin synkän oloinen, mutta hän kyllä sitten hieman suli, kun aloimme etsiä kehyksiä. Lähinäköni on huonontunut huomattavasti, joten aika oli käydä optikolla.

Painonvartijarintamalla on mennyt ihan mukavasti. Peilistä katsoo jo neljä kiloa sutjakampi rouva. Laihduttaminen on yllättävän helppoa. Olen seurannut tiiviisti pointseja, syönyt paljon vihanneksia ja hedelmiä ja ihan oikeata ruokaakin. Eilen illalla söimme puoli kymmeneltä kevytnakkeja ja muusia. Mutta ne kuuluivat vielä pointsiannoksiin. Ehkä paras laihdutuskeino on se, että en ole syönyt kahvileipiä enkä makeisia. Ei minua erityisesti edes ole haluttanut, sillä syön hedelmiä aika lailla, ja niiden hedelmäsokeri vie makeanhimon.

Nyt on talvi vihdoin alkanut väistymään. Tuntuu, että aurinko paistaa liki pilvettömältä taivaalta. Etsin jo tavalliset lenkkarit komeron pohjalta ja laitoin talvikengät sivuun. Kuntoni on hyvä ja kävelen jo puoleen tuntiin kolmen kilometrin matkan. Välillä pistän juoksuksi. Se on varmaan hassun näköistä kun rouva loikkii käsiväsky olkapäällä pitkässä palttoossa pyrähdyksiä. Vastaan tulee valtavasti koiria, jotka ulkoiluttavat ihmisiä. Minusta se on noin päin. Olen aika arka koirien suhteen, ja tänään kun näin jo kaukaa, että vihaisennäköinen dobermanni talutti erittäin tiukannäköistä miestä, väistin kaksikon hyvin varovasti. Olen oppinut, että ei kannata kiinnittää huomiota ei koiraan, eikä koiran omistajaan, vaan kädet tiukasti kylkiä vasten, mahdollisemman kauaa väistäen. Olen nimittäin nähnyt kuinka saksanpaimenkoira hyökkäsi varoittamatta lenkkipolulla juoksijan kasvoja kohti. Onneksi silloin naru pysäytti hyökkäyksen. Koirat ovat hyvin arvaamattomia, tiedän sen, koska olen itse hoitanut kaksikymmentä vuotta useampaa koiraa.

Työviikonloppuni ei pääty perjantaihin, vaan myös huomeniltana olen töissä. Viikko on kyllä ollut pitkä ja monivaiheinen, mutta silti käyn mielelläni myös lauantain töissä, koska saan näin tienattua vapaapäiviä.

Säätiedotus lupaa vielä aurinkoisia ja lämpimiä kevätpäiviä. Hyvää viikonloppua!