Erinomattisen elävänä....

Olen nyt toipunut kaksi viikkoa toimenpiteestä, joka veti minut todella heikoille. Nykyinen lääketiede tosin on armollinen, joten kipuja ei jurikaan tarvitse tuntea. Neljän tunnin leikkauksen jälkeen heräsin vallan kuin olisin herännyt yöunilta. Eka vuorokausi meni hyvin, sillä minulle oli laitettu epiduralipuudutus sen lisäksi, että minulle oli laitettu täysnarkoosi. Vuorokauden jälkeen (ja hirveän, sietämättömän kutinan, joka aiheutui epiduraalipuudutuslääkkestä), minulta otettiin puudutuskanyyli selästä ja sain suun kautta kipulääkkeet.  Kolmen yön jälkeen jo pääsin kotiin osastolta ja toipuminen alkoi heti. Pitää sanoa jotta tulos oli hyvänlaatuinen. Toipuminen alkoi varsinkin kun menimme huvilalle. Lintujen konsertti on niin ihana, että pitää olla puupökkelö, jos  he eivät auta virkistymään. Ainoa ongelma on  jatkuvasti vaivaava työinnostus. Menen ja tulen ja menen ja tulen, kuulemma huiskin pitkin metsiä, sanoo mieheni. Mutta liikunta tekee todella hyvää. Hormonikorvaushoitoni vaihdettiin ja tämä uusi, laastari kankussa - malli alkoi poistamaan elimistöni nestettä. Todella hyvä värkki, sanoisin. Olo tuntuu keveältä. Samalla poistui sietämätön syömishimo., joka oli mallia "kaikki mikä ei karkuun juokse". Ystävättärieni selostuksen mukaan yksi pahin ongelma hormonikorvaushoidossa on syömishimo. Kun olemme muutenkin kuka mitenkin pyöreitä, ei ole kivaa pyöristyä lisää.

Kesä on tulossa jo vauhdilla Huvilalle, ja siellä oleva kasvillisuus on alkanut nostaa päätään. Minulla on erittäin voimakas perennainnostus. Jännä miten se poikii uusia väyliä. Kävin kirppikseltä hakemassa perennoiden taimia, joita joku, käsialasta päätellen iäkäs ihminen on tuonut sinne myyntiin pikkukolikoilla. Siinä ihmetellessäni aloin juttelemaan ihanan vanhemman rouvan kanssa, joka kertoi, että hän hävittää kokonaan oman perennamaansa ja pensasaidanteen metriä liian leveäksi kasvaneen sivuston. Tulimme siinä juttelussa niin ystäviksi, että rohkenin kysyä saisinko tulla ostamaan häneltä kainuulaisia perinneperennoita. Hän antoi puhelinnumeronsa ja kehoitti ottamaan yhteyttä ja vallan vain kiitoksella. Olen valmis maksamaan euroja, jos saan kainuulaista perinnettä olevia perennoita. Että tuntuu hyvältä, että kaikki mitä ikinä mietin, toteutuu niin ihanasti.
Huomenne menemme likkani ja mieheni kanssa Oulun Bauhausin puutarhamaailmaan. Minulla on tarvetta ostaa ainakin kaksikymmentä humalantainta. Etupihan puolen hakkuuaukea saa meidän pystyaidasta kulissin. Heitin pienen loitsun, että saisin Trenkipojan Hämeestä meille töihin ainakin viikoksi. Meillä on valtava pölkkymäärä tehtävä haloiksi ja myös jos saan etupihan edessä olevan hakkuuaukean polttopuuraivauksen itselleni, tarvitsisin apua ihan totaalisesti. Mieheni on selvinnyt aivorungonhalvauksesta, minä leikkauksesta, mutta molemmat olemme vähän vajaakuntoisia.
Kesä tekee tuloaan, olen nukkunut sikahuonosti. Tai siis hyvin kun olen saanut unen päästä, mutta nukahdan vasta puoli kolmelta. Mikä on ihanaa kun vain jaksaa ottaa sen ihanasti. Nimittäin olen varma, että kuulin metson soidinäänen. Teeret soivat ihanasti ja yölintu, eli laulurastas on uskomattoman suloinen yön tunteina.Televisio kämähti huvilalla, mikä aiheutti kovasti harmia miehelleni. Häneltä jäi yksi ainoa Italian ympäriajo näkemättä. Nyt tv on korjattuna tuossa odottamassa pääsyä huvillalle. Minä itse virkkaan isoja ruusukuviollisia verhoja huvilan terassille, ne edistyvät mukavasti. Joka välissä kun huilailen, otan virkkuutyön käsiini. On muistettava huolehtia, että pesivät linnut eivät ala iskeytymään terassin ikkunoihin. Laitan niihin hopeanvärisiä nauhoja, leikkaan ne alumiinifoliosta. Minulla on nyt neljä uutta linnunpönttöä ja yksi telkän uuttu. Yhteensä pönttöjä on 22, uuttuja 2. Vanhassa uutussa pesii jo telkkäpari. Täytyy sanoa että Reissulintu, eli kirjosieppo on vallannut joka  toisen pöntön. Tiaisia pesii sitten rinnalla. Meidän harmaasieppopariskunta hakee paikkaansa, ja odotan jännittyneenä onko se paikka huvila vaiko liiteri.
Kävin optikolla teetättämssä uudet työklasit. Kelpuutin vain Dolce Gabbana  mallistoa. Miksi tyytyisin huononpaan, kun voin saada parasta.

Ilmat lämpenevät

Vappu meni kotona maalla. Alku oli oikein mukava, säät suosivat ja oli ihana mennä käymään kotona.
Mutta lauantaina meille tuli tosi suru, sillä menetimme hirvikoiramme, kunnioitettavassa 12 -vuoden iässä. Koirat loukkaantuivat, ja hirvikoira niin pahasti, että hätiin rientänyt eläinlääkäri joutui nukuttamaan vanhuksen ikiuneen. Oli hirveätä katsoa, kuinka kauhea tuska koiraparalla oli, sillä polvi oli murskaantunut.
Toiselta koiraltamme jouduttiin leikkaamaan toinen kulmahammas pois, viisi tikkiä siihen sitten ommeltiin. Kiitos nuorelle aloittelevalle eläinlääkärillemme, hän osasi kyllä ammattitaitoisesti hoitaa koiramme. Oli helpotus nähdä, kuinka tuska katosi vanhan koiran katseesta ja hän rentoutui nukkumaan. Suru ja ikävä tuntuu kyllä, sillä koira kasvoi lastemme rinnalla. Pahinta on aina menetys noissa kotieläimissä, ne käyvät suunnattoman rakkaiksi. Mutta elämä jatkuu ja uusi vilperi on kasvamassa. Karhukoirapoika kasvaa silmissä, on jo puolta vankempi kuin oli kun hän meille tullessaan oli.
 Ja on oikea nuuskamuikkunen, koko ajan omatoimisesti kulkee nuuskimassa ympäri pihaa.
Talomme nurkasta, siis alanurkasta löytyi myyränkolo, ja myyrä kuulemma uskaltaa juosta päivänvalollakin pitkin pihaa. En ihmettele yhtään, että jyrsijöitä kertyy, kun taloudessa ei ole kissaa. Mutta onneksi on hyviä hiirenliskuja. Kissat ovat mukavia, mutta niillä on kova hinku tuhota pesivät linnut talon ympäriltä, joten pidämme mieluummin kissattoman talouden.
Minä jäänkin nyt sitten pidemmälle lomalle, sillä käyn toimenpiteessä, joka ei ole mikään ihan helppo juttu. Mutta uskallan luvata, että toivun siitä kohtuuajassa, sillä peruskuntoni on hyvä. Tarkoitus on saada itsensä kuntoon jo kesäkuun alkuun, sillä remontti maatilalla painaa päälle. Se ei tule tehtyä, jos ei ole päällysmiestä, eli -naista. Parasta on, että pian pääsemme jo Huvilalle saunomaan ja touhuamaan raittiissa ilmassa. Otan neulekoneen mukaan Huvilalle ja vietän siellä rauhallisen toipumisajan.

Pääsiäissunnuntaina

Tänään oli jo 14 astetta lämmintä. Aurinko paistaa ihan kirkkaalta taivaalta, peipposet ja kirjosiepot taistelevat reviisitään tiaisten kanssa. Sanalla sanoen, pimeys on väistynyt.
Pääsiäinen on jo paremmalla puolella ja alamme odotella jo Vapunpäivää, joka taitaakin sattua tänä keväänä sunnuntaille. Olen ollut vähän kipeänä, sillä minuun iski jonkinsortin mahatauti, joka piti kaksi päivää olon nuiveana. Minulla on ollut jonkinverran myös huimausta. Mutta kyllä se tästä taas.
Laitoimme päivälliseksi lampaanviulun, jonka sain hankittua suoraan lampurilta tuoreena. Sen tekeminen oli aikamoinen urakka, tietäen mieheni pedanttisuuden. Jokainen rosmariinitupsu ja suolagramma punnittiin ja mitattiin, valkosipulinkynnet ja timjamit aseteltiin paistopussiin ja paisti paistettiin paisotomittarin avulla sanoinkuvaamattoman herkulliseksi. Olen tässä neljän vuoden kokemuksella todennut, että ruokaa tehdessä kannattaa nähdä vaivaa. On eri asia tehdä ja tehdä ruokaa. Kun aikoinaan tein nopeasti ison padallisen ruokaa kun kolme lasta kuijotti nälissään koulun jälkeen, se ruoka teki kauppansa aina. Nyt siis teemme tuntikausia ruokaa meille kahdelle, ja jokainen vaihe on hyvin tarkkaa ja huoliteltua. Tulos on kyllä maukas-edelleen.
Tänään kävimme antiikkimessuilla tuossa liikuntahallilla. Siellä oli paljon erilaista tavaraa kaupan. Ostimme MMM -kirjoja, syntymävuodeltani mm. On mukava lukea mitä silloin on tapahtunut. Tosin tuo keräily on mieheni harrastus, kirjat alkaa olla kasassa siitä lähtien kun niitä on sodan jälkeen alettu julkaisemaan. Minä sain lahjaksi puukon, jossa on kaiverrettu nimeni ja tämä vuosi. Puukontekijä oli todella mukava pappa, hän oli tehnyt puukonpään hirvenluusta ja se oli kiedottu parkkinahan suiluilla, jotta se ei lipsu kädestä. Pitää vain huolehtia, että se ei ruostu. Se kun voi huvilalla unohtua pihalle helposti. Löysin myös 70-lukuisen Aarikan helmirintakorun, joka oli ihan aitoa vintagea, sillä muistan kuinka 70-luvulla olisin halunnut sellaisen, mutta silloin se oli minulle liian kallis. Nyt se maksoi vitosen, joten kallis se on edelleen, mutta kun raha on menettänyt niin merkityksensä nykyaikana. Siis arvonsa.
Pieni "pissiratti" on kotiutunut jo maatilallemme. Kuulemma jo kauheasti haukkua räksyttää, kun vetää hirvensarvia sen edessä ja sitten nakertelee sarvia kuin olisi paraskin hirvikoira. Pieni vaavi hän vielä on siihen nähden mitä meidän vanha hirvikoiramme on, mutta terhakkaasti hän käyttelee naskalihampaitaan ja hulisee ja reuhaa, kuten koiranpenikalla on tapana. Menen käymään ensi viikon lopulla kotona-kotona ja samalla tutustun tähän uuteen tulokkaaseen. Nuorisoni on viettämässä pääsiäistä isänsä kanssa maatilallamme mutta itse en nyt päässyt, sillä olin töissä lauantaina.
Opiskelu on edennyt, olin näköjään saanut täydet pointsit tehtävistä. Nyt on aika helppo jakso meneillään, joten ei ole tuottanut isoja vaikeuksia.
Minulla on kahden viikon päästä meno operaatioon, joka johtaa muutaman viikon saikkuun. On vähän stressiä asiasta. Mutta toisaalta ei. Nopeasti siitä kuntoutuu.

Elämän aaltojen loiskeessa.

En ole aikoihin istuutunut pähkäilemään elämääni ja nytkin tuntuu takkuilevalta. Minä sukellin totaalisesti vaihdevuosiloiskeeseen ja olin jo kolmessa viikossa tulla hulluksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Oireet iskivät suoraan oppikirjasta: tunnissa viisi-kuusi litimärkää kuumaa aaltoa,  hermostuneisuutta, mielihaluja, ärtyisyyttä ja muistikin tuntui alkavan pätkimään. Kun kärsin yö toisensa jälkeen jatkuvasta heräämisestä hikeen, kävin hakemassa hormonikorvaushoidon. Jo parin pillerin jälkeen tuli apua. Tosin ihminen ei ole kone, vaan elävä ihminen ja tietenkään mikään ei muutu kuin nappia painamalla.  No päivä kerrallaan, ei tässä muu auta.
Olen ollut hyvin ulkonäkökeskeinen kuitenkin ja kävin teetättämässä pigmentoinnit ripsien juureen. Se oli ihan veikeä kokemus, ei mitenkään paha. Se on tatuointi, tatuoidaan viivat yläluomiin, kun oma tärisevä käsi ei osaa tehdä suoraa viivaa kajalilla. Silmiin tuli heti ilmettä, olen tyytyväinen. Tosin ne toistetaan vielä tuossa vapun alla, siihen oikeaan muotoonsa. Kävin myös kampaajalla ja pudotutin pois puolet hiuksistani. Ne kasvavat niin kovaa vauhtia. Minulla on nyt musta pohjaväri ja harmaanvaalea valkaisu päällä. Oma kampaajatyttöni lopettaa kesäkuussa, kun hänen tuolivuokra-aikansa päättyy. Edessä on taas hankala aika kun pitää hakea uusi oma kampaaja.
Meillä oli mielenkiintoinen päivä eilen. Saimme kutsun, että uusi MB on nyt koeajossa. Menimme katsomaan ja kuinka ollakaan mieheni vaihtoi Mersunsa uuteen. Saamme sen juhannusviikolla. Siinä on monta uutta osaa, jopa 2000 uutta, mikä on outo juttu, kun en ymmärrä että missä ne uudet osat ovat. Automyyjänä oli tuttu mies, joka opiskelee samaa tutkintoa kuin minäkin. En ensin tuntenut häntä, kun hän oli puku päällä, kun kursseilla on tottunut näkemään nahkatakissa ja farkuissa. Mutta osasi hän Mersun myydä. Ja minäkin muka kunnostauduin, sain tingattua yhden tuhat euroa. Onhan niissä tinkimisvara aina, mutta se tuntui juhlalliselta. Väri on pearl beige, eli helmenbeessi. Otan auton heti haltuuni kun se tulee.
Ja mikä kummallisinta, minulle änkeytyi Lumi-valkeapäinen karjalankarhukoiraurospenikka. Ihan outoa, en minä ollut laittamassa koiraa, mutta jotenkin se änkeytyi ja ostatti itsensä. Sillä on varmaan tarkoituksensa, että miksi maatilalleni pitää mennä karjalankarhukoirauros kasvamaan.
Elämän aallot loiskuvat. Olen menossa huomenna viikoksi kuntoutukseen, se on viimeinen kuntoutusviikko tässä asiakaspalvelukuntoutuksessa.

Aurinkoa ja hyvää unta

Maaliskuinen aurinko on alkanut paistamaan huikaisevan kirkkaasti. On pakko kaivaa vanhat "kilolasit" esille. Tuleeko nimi kilolasi siitä ,että auringonkilo on voimakas? Vissiinni joo. Maaliskuu on edennyt puoleenväliin huomaamatta. Ihan hävettää se, että tajusin eilen, että minun olisi pitänyt istua opiskelut maanantaina ja tiistaina, niin unohdin koko jutun. Olen minä kyllä hömelö. Syytän tätä hektistä elämää ja tuutin täydeltä tulevia katastrofiuutisia, että minun pikku päähäni ei mahdu enää mitään muuta, kuin uutisten seuraamista arjen pyörittämisen ohella. Sijoitukset Aasian rahastoista kannatti kotiuttaa. Voin kuvitella maailmalliset pörssiromahdukset, miten ne aiheutti kurjuutta, sillä ihmisen on aha-ne. Siis rahan ahne. Mutta sehän on selviö, että kun kaikki sijoittavat reagoivat samoin, pörssi notkahtaa pitkälle miinukselle. En ole oikein hyvä ekonomisti, mutta tiedän, että nyt kun pörssi on alhaalla ja kun tilanne vakaantuu, kannattaa taas aloittaa sijoittamiset.
Olen kovasti ollut ulkonäkökeskeinen ja nauttinut uusista ripsituuhennuksistani. Mutta totaalinen takapakki tuli kun aloitin jälleen kerran pudottamaan painoani. Pudotin sitä neljä kiloa ja lihoin takaisin kuusi kiloa. Systeri onnitteli, että olin saanut liikuteltua kymmenen kiloa massaa. Hieno saavutus. Nyt on vissiin kuu väärässä asennossa, sillä söin suoraan jäätelörasiasta puolet ja liotin pitkää nisua maidossa.. Ihmisellä on vähäiset, mutta hekumalliset nautinnot ruuan ääressä. Jos siihen vielä ottaa akuankan seuraksi silmien eteen, niin voisi melkein sanoa, että on sen hetken onnellinen.  Onneksi minulla on taustajoukkoja, jotka eivät lakkaa uskomasta ihmeisiin: siis että minä joskus vielä saan sen kymmenen kiloa pois. Onkohan meillä vaihdevuosissa rypevillä naisihmisillä mitään muuta niin hauskaa kuin kylmä maito ja pulla. Minä olen alkanut uskoa naistenlehtien vakuutteluja, että shoppailemisella täytetään mielen tyhjyyttä. Minusta on edelleen todella mukava shoppailla.
Shoppailin instrussa uusia silmäklasipokia ja kauhistelin 70-lukuista retromallistoa, joka tunkee vastaan.  Minulla on työnäkö, ts. näyttöpäätenäkö alkanut huononemaan, vaikka klasit ovat vielä kondiksessa.
Pahinta on se, että kuuloni notkahti huonommaksi. Jopa niin huonoksi että terkkari ei uskonut sen olevan niin huono ja huuhteli korvani ja passitti korvalääkärille. Minulla alkoi traktori jyrämään lumia pihalta -tinnitus.
Se on aika kelju. Ystävättäreni savosta, joka kuuroutuu kovaa vauhtia, pelotteli, että tinnitus on paha oire kuuroutumiselle. Muistan tätimme tyttären, joka jo seitsentoistakesäisenä julisi, että hän ottaa todella rikkaan miehen, joka hänet elättäisi, kun hän on puolisokea ja puolikuuro. Tosin tämä serkkulikka on itse päässyt jo etenemään työurallaan pankkimaailmassa pitkälle. Mutta kyllä hän nai hyväpalkkaisen diblomi-inssimiehen.
Minulle on tapahtunut suoranainen ihme: olen nukkunut kymmeneen vuoteen puolitoista viikkoa todella hyvin. Kaikki lähti siunatusta kaukolämmöstä. Se katkesi ja kammari viileni 19- asteeseen. Se antoi minulle todella ratkaisevan avun. Mieheni suostui, että vaikka kaukolämpö saatiin kuntoon, pidämme makuuhuoneen lämmön edelleen 19 asteessa. Voi miten se on ihanaa kun kuuma aalto hyökyää ylitseni n. 15 kertaa tunnissa.

Voi voi niskalihaksiani

Minun niskani venähti eilen illalla: kramppasi niin että sain kyyneleet silmiini. Työkaverini ilmoitti, että syy on ahneudessa: ahnehdin jotain - mitä liene - niin että niska niksahti. Mutta kyllä se tästä taas oikeaa, uskoisin.
Päätin taas luopua ahnehtimasta epäolennaisuuksia ja tyytyä vähempään. Nimittäin Siirak oli viisas mies: hän sanoi kaksi kuolematonta lausetta: "pidättäydy kohtuudessa" ja "juopunut nainen on kauhistus".
Se miksi siteeraan Siirakki-parkaa, johtuu jonkinlaisesta elämänarvojen päivittämisestä.Minusta tässä iässä on tärkeää laittaa vaakakuppeihin asioita ja vähän tasoitella niitä, että vaaka keikkuisi tasapainossa.. Nyt kun lähenen puoltaväliä tätä kymmentä, olen kiinnostunut enemmän sisäisestä hyvinvoinnista. Kuuntelin kauhulla jonkin ajankohtaisohjelman lääkkeiden mielettömästä väärinkäytöstä Suomessa ja välittömästä seurauksesta turhina kuolemina ja invalidisoitumisena. Minun ongelmani on se, että en saa unta iltaisin. Olen aloittanut ns. uni-valvepäiväkirjan pidon, johon merkkaan nukkumiseni, uneni laadun, heräämiset ja kofeiinipitoisten juomien nauttimisen. Heti minä hoksasin, että kymmenen kuppia mustaa p....akahvia automaatista, on yksi syy valvomiseeni. Olen nyt päässyt jo eteenpäin, sillä olen alkanut vaihtamaan joka toisen kupin vihreään teehen.
Muutenkin olen keksinyt, että mikäli venyn sängyssä ja tuskailen unettomuutta, alkaa repimään joka luunsolmua ja jännettä, vetää suonella ja kitistyttää. Hyppäsen keittiössä juomassa maitoa ja haukkaan juustoa, jotka muka ovat nukuttavia aineita. Tai venyttelen niin että sinkuu.
Lähdemme käymään maatilallani viikonlopun reissulla. Poika aikoo myös käydä mammaa katsomassa, joten tulossa on mukava vkl. Saan "tukistaa" koko orkesterin ruotuun. On mukava leikkiä kotia ja tehdä ruokaa isolla padalla, ihan kuin ennenvanhaan. Tosin harmia kuului, että vesijohto oli jäätynyt ytimiä myöten. Onneksi eksmies oli käymässä ja oli sulattanut johdot. Se sitä tulee kun talossa ei ole talonmiestä. Tosin talvet ovat kylmempiä kuin järkiään, ja siitä tämä ongelma on johtunut. Ja kyllä talossa pitäisi olla isäntä, joka huolehtisi nämä murheet. Minulla ei tule kyllä huolehdittua, ja tuskin maatilalla vuokralla asuva tytärkään osaa ajatella, että lunta pitäisi kasata putkien päälle. Toinen huoli on mahdollisesti halkojen loppuminen kesken talven.
Onneksi lähistöllä on tila, jossa myydään valmista pilkettä. Eli halakoja poltettavaksi uunissa  eli  pesässä
 Murresanonnat ovat hauskoja: olen aina tottunut puhumaan pirtin uunista, mutta kuulen päivittäin puhuttavan pesän lämmittämisestä. Minkä pesän? Siis hellan pesän. Eli hällähalakoja hällänuuniin.jee jee!

Heleätä helmikuuta

Helmikuu alkoi tautisesti: sairastuin jokavuotiseen keuhkoastmaan, joka veti niin tiukille, että jouduin olemaan sängynpohjalla viikon päivät.  Terveys palautuu pikkuhiljaa, mutta huomaan, että toipuminen ei ole niin nopeaa kuin haluaisin sen olevan. Olen aloittanut jo työmatkakävelyt, mutta jalat ovat aivan uupuneet ja jäykät. Keuhkot tosin ovat ihan ok jo, paitsi että välillä tulee vielä yskänpuuskia.

Kävin jokavuotisen kärsimykseni-via dolorosan-eli hammaslääkärin. En jaksa ymmärtää, miksi lamaannun aina kun istahdan hammaslääkärin tuolille. Olen pääsääntöisesti saanut aina hyvän kohtelun, mutta sitä kärsimysten määrää on vaikea mitata, minkä olen elämässäni kiemurrellut hammaslääkäreiden penkeissä. Rahallisesti olen laittanut mersun hinnan hampaisiini.

No kärsimys oli vähäistä, sillä se on palkitsevaa, että käy tarpeeksi usein kitumassa, mitään toimenpiteitä, jotka aiheuttavat kipua, ei sitten tarvittu. Ja minä selvisin ehjänä takaisin kotiin.

Olen ollut joulusta saakka vapaa-ajat hyvin tiukasti mieheni seurassa, jotta hän on päässyt hyvin toipumisen alkuun. Hän tosin väittää, että rouvaa ei juuri näe kuin yösydämenä, kun työpäivät venyvät pitkiksi.

Mutta olen kuitenkin miettinyt tämän asian, että minusta on varmasti enemmän hyötyä työssäkäyvänä vaimona, joka on vähemmän kotona, kuin päinvastoin. Kyllästyisin helposti ja voisin vaikka alkaa höhhöilemään kaikenmaailman tyhjänpäiväisyyksiä, kuten voisin hurahtaa johonkin uskonlahkoon, mennä marttakerhoon tai vaikkapa aloittaa ylensyönnin. Kaikki kunnia em. mutta minulle on parempi, kun on selkeä ja järjestelmällinen rytmi, minuuttiaikataulu miltei. Tosin tähdennän, että sinä päivänä, kun minun ei enää tarvitse mennä töihin, siunaan sen päivän, jos siis syy on mikä tahansa muu kuin sairastuminen.

Olen survonut villalankanyttöset ja valmiit töppövillaset ja vanttuut vaaatehuoneen perille ja ottanut virkkuulangat esille. Kädet kaipaavat lankaa, joka ei tunnu villaiselta, vaan paremminkin liukkaalta.

Virkkaan ruusuverhoja keltaisesta ohkaisesta virkkauslangasta Huvilan terassin isoihin ikkunoihin.

Tulee suunnaton kesän- ja saunan kaipuu, kun tekee jotain konkreettista Huvilalle. Kesä tulee varmasti. Hämmästyimme omituista valoilmiötä, mikä pällähti ikkunoista suuren avokonttorimme käytäville: aurinko! Ihan uskomatonta viikkokausien lumituhrujen jälkeen.

Joutsenia on jo kiirehtinyt tuonne perämeren rannoille, raukat jäätymään lumeen. Mikä kiire niillä on tulla vielä, kun on vielä sydäntalvi.

Olen nukkunut kaksi yötä jotenkuten, ilman että olen isommin joutunut stressaamaan itseäni unettomuudella. Minulla on todella vaikeaa saada unen päästä kiinni. Minua ei kyllä nukuta aamullakaan, joten en ymmärrä miten minä yleensä jaksan.

Mutta aika aikaa kutakin.