Elämän aaltojen loiskeessa.

En ole aikoihin istuutunut pähkäilemään elämääni ja nytkin tuntuu takkuilevalta. Minä sukellin totaalisesti vaihdevuosiloiskeeseen ja olin jo kolmessa viikossa tulla hulluksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Oireet iskivät suoraan oppikirjasta: tunnissa viisi-kuusi litimärkää kuumaa aaltoa,  hermostuneisuutta, mielihaluja, ärtyisyyttä ja muistikin tuntui alkavan pätkimään. Kun kärsin yö toisensa jälkeen jatkuvasta heräämisestä hikeen, kävin hakemassa hormonikorvaushoidon. Jo parin pillerin jälkeen tuli apua. Tosin ihminen ei ole kone, vaan elävä ihminen ja tietenkään mikään ei muutu kuin nappia painamalla.  No päivä kerrallaan, ei tässä muu auta.
Olen ollut hyvin ulkonäkökeskeinen kuitenkin ja kävin teetättämässä pigmentoinnit ripsien juureen. Se oli ihan veikeä kokemus, ei mitenkään paha. Se on tatuointi, tatuoidaan viivat yläluomiin, kun oma tärisevä käsi ei osaa tehdä suoraa viivaa kajalilla. Silmiin tuli heti ilmettä, olen tyytyväinen. Tosin ne toistetaan vielä tuossa vapun alla, siihen oikeaan muotoonsa. Kävin myös kampaajalla ja pudotutin pois puolet hiuksistani. Ne kasvavat niin kovaa vauhtia. Minulla on nyt musta pohjaväri ja harmaanvaalea valkaisu päällä. Oma kampaajatyttöni lopettaa kesäkuussa, kun hänen tuolivuokra-aikansa päättyy. Edessä on taas hankala aika kun pitää hakea uusi oma kampaaja.
Meillä oli mielenkiintoinen päivä eilen. Saimme kutsun, että uusi MB on nyt koeajossa. Menimme katsomaan ja kuinka ollakaan mieheni vaihtoi Mersunsa uuteen. Saamme sen juhannusviikolla. Siinä on monta uutta osaa, jopa 2000 uutta, mikä on outo juttu, kun en ymmärrä että missä ne uudet osat ovat. Automyyjänä oli tuttu mies, joka opiskelee samaa tutkintoa kuin minäkin. En ensin tuntenut häntä, kun hän oli puku päällä, kun kursseilla on tottunut näkemään nahkatakissa ja farkuissa. Mutta osasi hän Mersun myydä. Ja minäkin muka kunnostauduin, sain tingattua yhden tuhat euroa. Onhan niissä tinkimisvara aina, mutta se tuntui juhlalliselta. Väri on pearl beige, eli helmenbeessi. Otan auton heti haltuuni kun se tulee.
Ja mikä kummallisinta, minulle änkeytyi Lumi-valkeapäinen karjalankarhukoiraurospenikka. Ihan outoa, en minä ollut laittamassa koiraa, mutta jotenkin se änkeytyi ja ostatti itsensä. Sillä on varmaan tarkoituksensa, että miksi maatilalleni pitää mennä karjalankarhukoirauros kasvamaan.
Elämän aallot loiskuvat. Olen menossa huomenna viikoksi kuntoutukseen, se on viimeinen kuntoutusviikko tässä asiakaspalvelukuntoutuksessa.