Ilmat lämpenevät

Vappu meni kotona maalla. Alku oli oikein mukava, säät suosivat ja oli ihana mennä käymään kotona.
Mutta lauantaina meille tuli tosi suru, sillä menetimme hirvikoiramme, kunnioitettavassa 12 -vuoden iässä. Koirat loukkaantuivat, ja hirvikoira niin pahasti, että hätiin rientänyt eläinlääkäri joutui nukuttamaan vanhuksen ikiuneen. Oli hirveätä katsoa, kuinka kauhea tuska koiraparalla oli, sillä polvi oli murskaantunut.
Toiselta koiraltamme jouduttiin leikkaamaan toinen kulmahammas pois, viisi tikkiä siihen sitten ommeltiin. Kiitos nuorelle aloittelevalle eläinlääkärillemme, hän osasi kyllä ammattitaitoisesti hoitaa koiramme. Oli helpotus nähdä, kuinka tuska katosi vanhan koiran katseesta ja hän rentoutui nukkumaan. Suru ja ikävä tuntuu kyllä, sillä koira kasvoi lastemme rinnalla. Pahinta on aina menetys noissa kotieläimissä, ne käyvät suunnattoman rakkaiksi. Mutta elämä jatkuu ja uusi vilperi on kasvamassa. Karhukoirapoika kasvaa silmissä, on jo puolta vankempi kuin oli kun hän meille tullessaan oli.
 Ja on oikea nuuskamuikkunen, koko ajan omatoimisesti kulkee nuuskimassa ympäri pihaa.
Talomme nurkasta, siis alanurkasta löytyi myyränkolo, ja myyrä kuulemma uskaltaa juosta päivänvalollakin pitkin pihaa. En ihmettele yhtään, että jyrsijöitä kertyy, kun taloudessa ei ole kissaa. Mutta onneksi on hyviä hiirenliskuja. Kissat ovat mukavia, mutta niillä on kova hinku tuhota pesivät linnut talon ympäriltä, joten pidämme mieluummin kissattoman talouden.
Minä jäänkin nyt sitten pidemmälle lomalle, sillä käyn toimenpiteessä, joka ei ole mikään ihan helppo juttu. Mutta uskallan luvata, että toivun siitä kohtuuajassa, sillä peruskuntoni on hyvä. Tarkoitus on saada itsensä kuntoon jo kesäkuun alkuun, sillä remontti maatilalla painaa päälle. Se ei tule tehtyä, jos ei ole päällysmiestä, eli -naista. Parasta on, että pian pääsemme jo Huvilalle saunomaan ja touhuamaan raittiissa ilmassa. Otan neulekoneen mukaan Huvilalle ja vietän siellä rauhallisen toipumisajan.