Pääsiäissunnuntaina

Tänään oli jo 14 astetta lämmintä. Aurinko paistaa ihan kirkkaalta taivaalta, peipposet ja kirjosiepot taistelevat reviisitään tiaisten kanssa. Sanalla sanoen, pimeys on väistynyt.
Pääsiäinen on jo paremmalla puolella ja alamme odotella jo Vapunpäivää, joka taitaakin sattua tänä keväänä sunnuntaille. Olen ollut vähän kipeänä, sillä minuun iski jonkinsortin mahatauti, joka piti kaksi päivää olon nuiveana. Minulla on ollut jonkinverran myös huimausta. Mutta kyllä se tästä taas.
Laitoimme päivälliseksi lampaanviulun, jonka sain hankittua suoraan lampurilta tuoreena. Sen tekeminen oli aikamoinen urakka, tietäen mieheni pedanttisuuden. Jokainen rosmariinitupsu ja suolagramma punnittiin ja mitattiin, valkosipulinkynnet ja timjamit aseteltiin paistopussiin ja paisti paistettiin paisotomittarin avulla sanoinkuvaamattoman herkulliseksi. Olen tässä neljän vuoden kokemuksella todennut, että ruokaa tehdessä kannattaa nähdä vaivaa. On eri asia tehdä ja tehdä ruokaa. Kun aikoinaan tein nopeasti ison padallisen ruokaa kun kolme lasta kuijotti nälissään koulun jälkeen, se ruoka teki kauppansa aina. Nyt siis teemme tuntikausia ruokaa meille kahdelle, ja jokainen vaihe on hyvin tarkkaa ja huoliteltua. Tulos on kyllä maukas-edelleen.
Tänään kävimme antiikkimessuilla tuossa liikuntahallilla. Siellä oli paljon erilaista tavaraa kaupan. Ostimme MMM -kirjoja, syntymävuodeltani mm. On mukava lukea mitä silloin on tapahtunut. Tosin tuo keräily on mieheni harrastus, kirjat alkaa olla kasassa siitä lähtien kun niitä on sodan jälkeen alettu julkaisemaan. Minä sain lahjaksi puukon, jossa on kaiverrettu nimeni ja tämä vuosi. Puukontekijä oli todella mukava pappa, hän oli tehnyt puukonpään hirvenluusta ja se oli kiedottu parkkinahan suiluilla, jotta se ei lipsu kädestä. Pitää vain huolehtia, että se ei ruostu. Se kun voi huvilalla unohtua pihalle helposti. Löysin myös 70-lukuisen Aarikan helmirintakorun, joka oli ihan aitoa vintagea, sillä muistan kuinka 70-luvulla olisin halunnut sellaisen, mutta silloin se oli minulle liian kallis. Nyt se maksoi vitosen, joten kallis se on edelleen, mutta kun raha on menettänyt niin merkityksensä nykyaikana. Siis arvonsa.
Pieni "pissiratti" on kotiutunut jo maatilallemme. Kuulemma jo kauheasti haukkua räksyttää, kun vetää hirvensarvia sen edessä ja sitten nakertelee sarvia kuin olisi paraskin hirvikoira. Pieni vaavi hän vielä on siihen nähden mitä meidän vanha hirvikoiramme on, mutta terhakkaasti hän käyttelee naskalihampaitaan ja hulisee ja reuhaa, kuten koiranpenikalla on tapana. Menen käymään ensi viikon lopulla kotona-kotona ja samalla tutustun tähän uuteen tulokkaaseen. Nuorisoni on viettämässä pääsiäistä isänsä kanssa maatilallamme mutta itse en nyt päässyt, sillä olin töissä lauantaina.
Opiskelu on edennyt, olin näköjään saanut täydet pointsit tehtävistä. Nyt on aika helppo jakso meneillään, joten ei ole tuottanut isoja vaikeuksia.
Minulla on kahden viikon päästä meno operaatioon, joka johtaa muutaman viikon saikkuun. On vähän stressiä asiasta. Mutta toisaalta ei. Nopeasti siitä kuntoutuu.