Myrskyn jälkeen..

Päätin päivittää tätä blogia, kun olette rakkaat ystävät kyselleet, joko mykkäkoulu ja mökötys on ohitse. Juu, on se. Eilenaamulla nousin laittamaan aamiaisen ja kohteliaan viileästi ilmoitin puolisolleni, että aamiainen on katettu. Hän nousi kiitettävän nopeasti ja siinä aamiaispöydässä vaihdoimme mielipiteemme tilanteesta. Mieheni pyysi anteeksi, hyväksyin ja päätimme jatkaa yhteistä arkea. Oli muuten hilikulla tulla asumusero. Ja kiitos teille ystäväiseni, jotka ehdotitte, että muuttaisimme yksiin, en viitsi, jaksa, kehtaa rahtautua asumaan viiden- enkä kahdeksansadan kilometrin päähän ja opetella taas uusille tavoille.
Se siitä sodasta tälläkertaa.
Leivoimme tyttäreni kanssa n 300 joulupiparia. Tosin hän leipoi, minä paistoin ja leivoin siinä ohessa muutaman hedelmäkakun. Huvitti tyttären lohkaisu, että on tehty tieteellinen päätelmä, että vaikka koko maailman elollinen häviää, hedelmäkakku jää olemaan.
Kruunasimme leipomukset kunnon konjakkihömskyillä. Konjakki kuului hedelmäkakkutaikinaan, mutta mieheni ja tyttäreni koemaistoivat oliko Monet oikeata konua kakkutaikinaan. Itse en maistanut, koska en usko että maksani kestää enää mitään ylimääräistä kesän sytkykuurien jälkeen.
En ota riskiä.
Kävimme sitten syömässä päivällisen Ranchissa, jossa on maailman paras porsaankripsuannos.
Tänään oli hiukan lumisadetta. Olen päättänyt, että muutan meren lähettyville vielä eläkepäiville. Jotta myrskytuuli tohauttelisi nurkissa ja kolisuttelisi leivinuunin peltejä.
Täällä Kainuussa ei elläissään tunnu tuulevan, satavan eikä myrskyävän. Mitä nyt öisin vähän lunta tulee, kuin salaa.