torstai 24. toukokuuta 2012

Kaikenlaista intohimoa luonnossa

Vietimme pitkän viikonlopun Huvilalla. Luonto on herännyt hyvin voimakkaasti alkavaan kesään, mikä on tietysti hyvin ihanaa ja virkistävää. Hipsin aikaisin sunnuntaiaamuna ulos aikomuksena pyrähtää saunarannassa aamupesulla. Pysähdyin kuin seinään, sillä valtava kaklatus säikäytti minut. Se kaklatus kuului takapihan puolelta. Tiesin kyllä, että sellainen ääni kuuluu jollekin luonnoneläimelle, mutta näky, mikä siellä oli, vaikutti minuun syvästi. Valtava "homenokka" siinä levitteli pyrstöään ja siipispankkojaan ja se kaklatteli kahdelle vaatimattoman näköiselle koppelolle, jotka olivat kuin eivät olisi olleet näkevinään tätä metsokukkoa.
Meinasi vetää suuta hymyyn. En raaskinut häätää niitä pois vaan hipsin takaisin kammariin, jonka ikkunasta katselin hyvän aikaa tätä näytelmää.
Toinen erittäin hauska näytelmä näyteltiin laiturannassa. Meillä on kaksikin uuttua, eli vesilinnunpönttöä rantapuissa. Se vanhempi on pesitty vuosikymmeniä, uudempaan ei käsittääkseni ole vielä ketään uskaltautunut. Ripustimme sen vasta viime kesänä, mutta pelkään, että se on liian lähellä jo aikaisemmin ripustettua uuttua.
Vanhan uutun on valloittanut telkkäpari. Olimme saunan terassilla kun siipien viuhunta kertoi, että toinen telkkäpari oli huomannut tämän vanhan uutun. Ne kaarsivat toiveikkaasti uuttupuulla, mutta joutuivat pakenemaan henkensä edestä, sillä takaa vasemmalta iski tämä uutun isäntä-telkkä. Se asettautui vahtimaan uuttupuun eteen ja pörhisti päänsä valtavan isoksi ja ärisi kuin karhu rrrrrrrrrrrr rrrrrrrrrr. Jostain syystä tämä uusi pari ei heti uskonut, että uuttu on vallattu vaan jatkoivat härnäämistä. Eikä sillä hyvä, sillä kuuden koirastelkän lauma alko häiriköidä  kaverina. Siinä sai todella näyttää isopäiseltä ärisijältä, ennenkuin kiusaajat olivat häädetty.
Tosiaan, intohimoa on käsinkosketeltavää luonnossa. Siellä leiskuu viha ja rakkaus. On hassua ajatella, että peipponen, joka livertelee kauniilla, suloisella äänellään, haluaa vain osoittaa toiselle peipposelle, että pysy erossa minun reviiristäni.
Meillä on iso piha-alue puhdistettavana  talven töryistä. Ahersimme kaksi päivää ja saimmekin suurimman osan sametinpehmeästä nurmesta esille lehtien alta. Kyllä täytyy sanoa, että pihan siivous on kuin " pesis silimäsä."
Huvitti kun mieheni lauleli että "työn orjat sorron yöstä nouskaa", kunnon porvari vetäisi oikean työmaalaulun.
On niin mukavaa kun mieheni on virkistynyt olemaan ulkotöillä, kun talvi meni, että hän kävi kerran viikossa ulkona, silloinkin autolla kaupassa. Mutta minkäs sille tekee, kun terveys ei anna myötä
Kotona maatilalla on kesä edennyt mukavasti. Tuli niin valtaisat tulvat, joita on ollut vain kerran aikaisemmin kahdenkymmen vuoden aikana. Kuvasta näkyy, kuinka ihana Koillismaan suo on kokonaan veden alla.



Remontti maatilalla on edennyt todella hyvin. Itse olisin jo laiskunut koko hommaan, mutta tytär on niin tiukkana, että ei ole antanut tuumaakaan periksi. Kylpyhuone-sauna-kodinhoitiotilat on uusittu täydellisesti, keittiön kaapistot ja osa lattiasta on uusittu, toinen wc on täydellisesti uusittu ja alakerran makuuhuoneet on fiksattu. Tytär teki ison työn oman asuntonsa alueella, vaihdettiin lattia, kaadettiin seiniä ja sisustettiin maalein ja huonekaluin todella viihtyisäksi.

Olen innostunut edelleen laittelemaan perennapenkkejä. Sain työtoveriltani kultapalloa isot juurakot ja toivon ja uskon, että ne nousee reippaaseen kasvuun Huvilan muhevassa mullassa. Itseasiassa kultapallo Rudbeckia laciniata 'Goldball' oli viime vuonna Maatiainen ry:n valitsema vuoden maatiaiskasvi. Minulla ei ole kykyjä saada kasvatettua kuohuvia perennapeltoja, niistä tulee tukkoisia ja kurjannäköisiä takkupenkkejä. Istutan varmaan liian lähelkkäin, liian paljon ja väärän näköisiä keskenään. Mutta opettelen koko ajan sekä teoriassa, että käytännössä. Ostimme 60 heinäseivästä, jotka nostamme lomani aikana pystyaidaksi. Eipä ole pienet haaveet ei. Mutta ihana on kuitenkin haaveilla.  Minä olen kyllä hyvä kasvattamaan Humulus lupulusta aitoja vasten. Niihin nimittäin tehoaa paksu ja mehevä ja hyvin lannoitettu maaperä.
Kesälomani lähenee uhkaavasti: Jään maanantaina 28.5. neljäksi viikoksi lomalle. Olen sen ansainnut.
Tämä uusi elämäntaparemonttini on tehnyt minulle erittäin hyvää, mutta myös jonkinverran  huonoa, sillä olen nykyisin paljon aktiivisempi ja näinollen väsytän itseni aivan loppuun. Mutta jos vertaan elämääni siihen, missä kunnossa olin vuosi sitten, niin ei voi samana päivänä mainita. Olen siis niin paljon paremmassa hapessa. Hyvää alkukesää kaikille, ystävät!


Ei kommentteja: